Saarna

Tässä on saarna, joka on kyllä pitkä kuin nälkävuosi, mutta julkaisen sen silti.

5. Moos. 18:15-19, Room. 16:25-27, Joh. 1:19-27
Kuka sinä olet? Juutalaiset lähettivät pappeja ja leeviläisiä – uskonnollisia asiantuntijoita – ottamaan selvää, mikä Johannes oli miehiään. Johannes opettaa meille nöyryyttää ja kuuliaisuutta. Hän tunnustaa suoraan. En minä ole Messias, en ole se luvattu profeetta, enkä Elia. ”Minä olen ääni, joka huutaa autiomaassa.” ”Minä olen ääni.” Johanneksen oma asema ja titteli hukkuvat Jumalan äänen alle. Hän on ääni. Hän on kuin sormi, joka viittaa Kristukseen ja sanoo ”katsokaa Jumalan karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.” Ei sormessa ole mitään ihmeellistä, vaan Karitsassa. Minun on tultava pienemmäksi, hänen suuremmaksi minussa. Johanneksessa Jumalan ääni huutaa: ”raivatkaa Herralle tie” – raivatkaa se tie sydämiinne, keskelle elämäänne, valmistakaa hänelle paikka kansansa ja seurakuntansa keskellä. Olitpa kuka tahansa, nöyrry! Me katsomme niin usein, että minun ääneni kuuluu, mutta vaiennamme Jumalan äänen, joka huutaa. Meillä on asiaa, mutta suostummeko siihen, että Jumalalla, elävällä persoonalla on asiaa.

Johannes oli kuuliainen mies – kuuliainen Jumalan sanomalle ja kutsulle, siksi hän oli Herran Ääni, joka huutaa läpi ihmisäänten, ajatusten, epäselvyyksien ja puolitotuuksien. Tuo Ääni sai kansan liikkeelle, jopa Jerusalemin papit tulivat kuulemaan, mikä ihmeen ääni puhuu, mitä ja kuka huutaa korvessa. Tuo Ääni huutaa autiomaassa ja kokoaa ihmiset keskuksista ja kaupungeista syrjäseudulle. Ihmisten on astuttava alas istuimiltaan ja tultava alas autiomaalle kuulemaan Ääntä, joka puhuu ja sanelee ehdot ja sanoman – ihmisiltä lupaa kyselemättä – kyseessä ei ole ihmisen puhetta vaan Jumalan ääni.

Johannes tiesi, että tuo Ääni puhui minua suuremmasta, hänestä, joka on tuleva – Messiaasta, joka on jo teidän keskellänne. Hänelle tulisi olla täysin kuuliainen. Jeesus sanoi, että minä olen se, jolle tuo kuuliaisuus kuuluu. ”Joka tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.” Johannes huusi Herran Äänellä, vaikkei hän ihan tarkkaan alussa tiennyt, kenestä se puhui. Samoin meidän tulee seurata Kristusta ristin tiellä kuuliaisesti, vaikka emme aina tiedä, minne se tie vie.

Tuossa 5. Mooseksen kirjan luvussa 18, jonka kuulimme, kerrotaan, että lopun aikana ”Herra, teidän Jumalanne, antaa veljienne joukosta nousta profeetan, joka on minun kaltaiseni. Häntä teidän tulee kuunnella.” Huomatkaa, että tämä profeetta, josta Mooses profetoi ja jonka suora esikuva Mooses oli, tulee puhumaan kansalle Jumalan Sanan. Tämä profeetta ”puhuu kaiken, minkä minä hänen puhuttavakseen annan.” Jumala itse panee sanansa hänen suuhunsa ja se ihminen, joka ei häntä kuule, joutuu tilille. Huomatkaa, että Jumala ei puhunut kansalleen suoraan vaan valitun ihmisen kautta: Mooseksen ja myöhemmin Messiaan kautta. Autiomaassa Siinain vuoren juurella, jossa Jumala oli todella puhutellut kansaa ensimmäisen kerran, kansa oli pelästynyt ja sanonut: ”Me emme kestä enää kuulla Herran ääntä emmekä nähdä tuota suurta tulta, sillä pelkäämme, että kuolemme.” Mooses oli kansan suuna Jumalalle ja Jumalan suuna kansalle – hän oli välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä. Kansa sanoi Moosekselle: ”Mene sinä Herran luo. Kuuntele ja kerro meille kaikki, mitä hän sinulle puhuu, niin me tottelemme”, 5. Moos. 5:25, 27/2. Moos. 20:19. Jeesus on meidän Välittäjämme Jumalan edessä – Hänen kauttaan me tulemme Isän Jumalan luo. Hän puhuu Isälle koko ajan meidän puolestamme, ja vain hänen kauttaan me voimme astua Jumalan kasvojen eteen.

Jos nyt vertaamme Moosesta ja Jeesusta, niin huomaamme, että Jeesus oli kuin tuo Mooseksen kaltainen profeetta. Mooses vapautti kansan orjuudesta ja johdatti sen luvattuun maahan. Jeesus vapautti meidät synnin, kuoleman ja paholaisen vallasta, ja hän johdattaa meidät taivasten valtakuntaan. Mooses ruokki kansan mannalla autiomaassa, Jeesus ruokki tuhansia ihmisiä muutamalla leivällä ja kalalla autiolla seudulla. Mooses antoi kansalle taivaasta leipää, mutta todellista taivaan leipää, elämän leipää antaa Jeesus. Se leipä on meille ikuinen elämä. Tätä elämän leipää Vapahtaja antaa sinulle tänään ja jatkuvasti ehtoollisalttarilla – se on hänen ruumiinsa, joka antaa sinulle todellisen elämän. Mooses sai vettä pulppuamaan kalliosta, Jeesus sanoo, että joka häneen uskoo, hänen sisimpäänsä syntyy elämän veden lähde, joka tyydyttää ikuisesti meidän janomme. Mooseksen kautta tuli Siinain liitto Jumalan ja Israelin välille, Jeesuksen kautta tuli profeettojen ennustama uusi liitto. Jeesuksen ensimmäinen ihme oli se, kun hän muutti veden viiniksi. Mooses taas oli muuttanut Niilin veden vereksi. Jeesus oli 40 päivää autiomaassa paastoamassa, Mooses paastosi 40 päivää Siinain vuorella (2. Moos. 34:28).

Juutalainen rabbi Berekiah toiselta tai kolmannelta vuosisadalta pohtii millainen on Messias ja hän vertaa häntä Moosekseen (Ecclesiaste Rabbah 1:28):
”Rabbi Berekiah sanoi Rabbi Iisakin nimessä: ”Sellainen kuin ensimmäinen lunastaja (Mooses) oli, sellainen on jälkimmäinen Lunastaja oleva (Messias). Mitä on kerrottu ensimmäisestä Lunastajasta? ”Mooses otti mukaan vaimonsa ja poikansa, pani heidät aasin selkään”, 2. Moos. 4:20. Samoin tulee tekemään tuleva Lunastaja, niin kuin on kirjoitettu: ”hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla” (Sak. 9:9). Niin kuin ensimmäinen Lunastaja antoi mannaa taivaasta, niin kuin on kirjoitettu, ”minä annan sataa teille ruokaa taivaasta”, 2. Moos. 16:4, niin myös tuleva Lunastaja antaa mannaa taivaasta.”

Ei ole ihme, että juuri ruokkimisihmeen jälkeen juutalaiset olivat vakuuttuneita Jeesuksesta: ”tämä on todella se profeetta, jonka oli määrä tulla maailmaan”, Joh. 6:14/7:40. Minä uskon, että Jeesus on tämä Mooseksen kaltainen profeetta, Lunastaja – Messias. Nyt kun näin uskotaan, niin meidän pitää ottaa Jeesuksen sanat – Herran sanat todella vakavasti. Niitä tulee kuunnella ja niille tulee olla kuuliaisia. Usko, kuuleminen ja kuuliaisena eläminen kuuluvat yhteen. Eräs aikamme filosofi sanoi, että nykyihminen on menettänyt kykynsä kuunnella Jumalan kutsua. Hän kertoo, että nykyihminen ei kuuntele vaan äänittää, hän ei katso vaan hän ottaa valokuvan. Voiko Jumalan ääntä äänittää, voiko Herran kirkkautta kuvata? Nykyään ihminen tekee Jumalasta jonkinmoisen objektin ja luulee itse olevansa ykkössubjekti, joka asettelee ehtoja korkeimmalle. Ihan niin kuin kaikki pyörisi minun ehdoillani, ihan niin kuin aurinko kiertäisi maapallon ympäri, eikä toisin päin.

Apostolit olivat täysin varmoja, että Jeesus on Messias, Jumalan Poika, ja että hän oli noussut kuolleista. Tämän vuoksi Paavalikin tiivistää hänen koko työnäkynsä siihen, että hän johdattaa Pyhän Hengen voimassa kaikki kansat uskonkuuliaisuuteen (Room. 1:5; 16:26) Kristukselle. Kaikille kansoille esitellään Kristus, ja kaikkia kehotetaan elämään kuuliaisina hänen sanalleen, tahdolleen ja evankeliumilleen. Tämä uskonkuuliaisuus on kriisissä meidän aikanamme. Ihmiset kuulevat ja ovat kuuliaisia sellaisille Jeesuksen sanoille, jotka heitä sattuvat milloinkin miellyttämään. Kuuliaisuus on Jumalalle pyhä asia. Paavali kirjoittaa, että ”niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuus teki kaikista syntisiä, niin yhden kuuliaisuus (eli Kristuksen kuuliaisuus) tekee kaikista vanhurskaita”, Room. 5:19. Kristus ”alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristikuolemaan asti”, Fil. 2:8. Kristuksen kuuliaisuus Isälle oli ehdotonta. Poika haluaa tehdä kaiken niin kuin Isä tahtoo. Tämän kuuliaisuuden siunaus on se, että minut on lunastettu ja pelastettu.
Jeesuksen kuuliaisuus oli iloista kuuliaisuutta – iloiten, rakkauden tähden hän oli kuuliainen Isälle. Isän tahdon toteuttaminen viimeistä piirtoa myöten oli Jeesuksen rakkautta Jumalaa ja ihmisiä kohtaan. Jeesus ei ollut kuuliainen pelosta, pakosta tai voiton vuoksi, vaan puhtaasta rakkaudesta. Jeesus sanoo: ”Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen”, Joh. 4:34. Uskonkuuliaisuudessa eläminen on meidän uskomme ydinasioita – sen vuoksi me rukoilemmekin Jeesuksen kanssa ”tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaissa.”

Kasteessa, näin Paavali kertoo, meidät vapautetaan ”synnin ja kuoleman orjuudesta” ja kutsutaan olemaan kuuliaisia Jumalalle (Room. 6:16–18). Niin kuin Mooseksen johdolla Israel siirtyi faaraon orjuudesta Kaislameren kasteen kautta Jumalan palvelukseen, niin Kristus, tuo uusi profeetta, kutsuu meidät kasteen kautta synnin orjuudesta Jumalan palvelukseen – uskonkuuliaisuuteen. Kasteessa sinut on siirretty Kristuksen vallan alle – hän on Herrasi: synti, kuolema tai mikään himo ei saa hallita meitä. Me saamme uskoa, että meidät on synnytetty Kristuksen kuuliaisuuden kautta Jumalan lapsiksi. Kuuliaisuus elävälle Vapahtajalle on luonnollista meille niin kuin uiminen kalalle, joka on syntynyt vedessä. Kristityn ihmisen elämässä on tapahtunut hengellinen vallankumous – turha hänen on enää olla uskollinen kukistuneelle herralle, kun uusi ja ylösnoussut Herra hallitsee nyt. Ihmiset arvostavat kuuliaisuutta. Kuuliaista ihmistä kunnioitetaan ja hänelle ollaan kuuliaisia. Meidän pappien asema edellyttää, että me olemme kuuliaisia Kristukselle – muuten emme voi olla hyviä esikuvia. Älä alistu maailman tahtoon, vaan Vapahtajan tahtoon.

Johannes kastoi vedellä, mutta hänen jälkeensä tuli Jeesus, joka kastoi Pyhällä Hengellä. Viime aikoina Pyhän Hengen asemaa on korostettu paljon – Hengen kaste, Pyhän Hengen voima ja elämää antavaa vaikutus ovat ehdottoman tärkeitä. Ilman Pyhää Henkeä ei ole hengellistä elämää eikä uskonkuuliaisuutta. Me tarvitsemme tuota Kristuksen Pyhän Hengen kastetta jatkuvasti. Me tarvitsemme vesikasteen, jossa meidät on jo pieninä otettu Jumalan lapsiksi, me tarvitsemme ehtoollista, jossa otamme elävän Vapahtajan meihin jatkuvasti asumaan, ja me tarvitsemme vapaata Pyhän Hengen kastetta jatkuvasti.

Kristuksen kuuliaisuus on avannut meille taivaan portit, joista meidän ja kaikkien häneen uskovien maailman kansojen ylle, virtaavat Jumalan siunaukset ja Pyhä Henki. Uskonkuuliaisuus on tämän taivaallisen virran mukana elämistä Hengen siunausten keskellä Kristuksen kanssa, vaikkakin tässä maailmassa. Meidän aikana on kova painostus kieltää Kristuksen Herruus ja olla tottelematon hänen sanojaan kohtaan. Kuuliaisuus on konkretiaa. Uskonkuuliaisuus koskee arkea – parisuhdetta, ihmissuhteita, työasioita ja kaikkea meidän ajatteluamme, sanojamme ja tekojamme. Tuosta uudesta Mooseksen kaltaisesta lunastajasta Jumala sanoo: ”Jos joku ei kuuntele niitä sanoja, jotka hän minun nimissäni puhuu, minä itse vaadin tilille sen miehen.” Kuullaan Vapahtajan Sanoja ja ollaan hänelle kuuliaisia. Kun hän kutsuu meitä, niin vastataan: ”Katso tässä olen. Valmiina palvelukseen.”

Naisten monet roolit, miestenkipeys ja kissatappeluiden ydinkysymykset

Luen juuri genesistä (1. Moos.) läpi. Jotenkin tällä kertaa naisten rooli on puhutellut minua paljon: Saara, Rebekka ja Raakel & Lea. Poikkeuksetta nämä naiset esitellään juonina taustavaikuttajina, jotka ymmärtävät tietyissä isoissa asioissa miehiään paremmin Jumalan suunnitelman. Raamatussa kukaan ei yleensä selviä puhtain paperein. Sekä naiset että miehet esitellään rehellisessä valossa: synnit on kirjattu samoin kuin hyvät teot. Joka tapauksessa Jumala sanoi vihaiselle Aabrahamille: ’älä niin kovin sure tuon pojan ja orjattaren puolesta, vaan noudata kaikessa Saaran mieltä, sillä vain Iisakin jälkeläisiä sanotaan sinun lapsiksesi.’ Gen. 21:12. Myöhemmin Rebekka, Iisakin vaimo esitellään tietyssä mielessä fiksumpana kuin hänen miehensä. Kyse oli siitä, kumpi heidän pojistaan, Jaakob vai Esau, saisi Jumalan siunauksen ja lupauksen. ’Koska Iisak söi mielellään riistaa, hän rakasti enemmän Esauta, mutta Rebekalle oli Jaakob rakkaampi.’ 25:28. Näin 'lihan himo' sokaisi niin Iisakin kuin Esaunkin silmät (25:28, 30-32). Lupaus siirtyi parin petoksen kautta Jaakobille – näissä juonissa Rebekalla oli oma osansa.

Mikä näissä kohdissa on pointtina: kyseiset naiset eli Saara ja Rebekka kuvataan Jumalan tahdon läpiviejinä. Näille naisille, äideille, annetaan aika suuri kunnia Raamatun ensimmäisessä kirjassa. Kuitenkin moni sanoo, että Raamattu on naista alistava. En ole ollenkaan samaa mieltä. Miettikää vaikka ylösnousemuskertomuksia (Luuk. 24, Matt. 28, Mark. 16, Joh. 20), niissä naiset ovat Kristuksen ensitodistajia. Samoin Samuelin ja Kuninkaiden kirjoissa naiset ovat usein viisaiden rooleissa, siinä missä miehet sotkevat kuvioita – ks. esim. 1. Sam. 25:3, 23-33.

Joka tapauksessa tasa-arvo kiistat ovat ärsyttäviä. Nykyään jotkut naiset/neitoset sotkeutuvat kunnon kissatappeluihin. Se on raakaa peliä. Tytöt repivät toisiltaan melkein hiukset päästä. Yleensä he tappelevat jostain pojasta. Luvuissa Gen 29 ja 30 poraudutaan näiden taistojen ytimeen. Kyseessä on miehenkipeys, joka saa Raakelin ja Lean valtaansa. Jaakobilla on kaksi vaimoa, jotka ovat toistensa siskoja.. Se oli ilmeisesti tuohon aikaan ihan normaalia. Lean ongelma oli se, että Raakel oli Jaakobille rakkaampi kuin hän, 29:30. Raakelin ongelma oli se, että hän ei meinannut saada lapsia. Lea yritti vauvoillaan voittaa miehensä suosiota ja rakkautta. Jakeissa 29:31-35 Lea ei oikeastaan keskity mihinkään muuhun kuin siihen, miten hän saisi miehensä rakastamaan itseään. Synnyttäessään poikia hän toivoo: ’nyt miehen alkaa rakastaa minua.’ ’Herra on kuullut, että mieheni syrjii minua..’ ’Nyt mieheni lopulta kääntyy minun puoleeni, koska olen synnyttänyt hänelle kolme poikaa.’

Lapsettomuutensa vuoksi Raakel ’alkoi kadehtia sisartaan’ – kyseessä oli elämän ja kuoleman kysymys, 30:1. Vuodet kuluvat, Lea synnyttää paljon lapsia, mutta Raakel ei yhtäkään. Lopulta Raakel turvautuu jonkinmoiseen kohdunvuokraukseen. Hänen orjattarensa Bilha saa synnyttää hänelle ja Jaakobille vauvan. Poika syntyy ja Raakel toteaa voitonriemuisensa: ’minä olen käynyt sisareni kanssa ankaran kamppailun, ja nyt olen voittanut.’ 30:8. Jokainen voi vain kuvitella, mitä tunteita, katkeruutta, vihaa, kateutta ja toiveita tähän kamppailuun on kuulunut, ja miten tuo kamppailu on vaikuttanut perhe-elämään.

Ehkä tämä kamppailu kertoo paljon myös Jaakobista, jota kuvataan aika epäluotettavana miehenä. Hän petti veljeään ja valehteli isälleen päin hänen kasvojaan. Hänen vaimonsa rakastivat häntä kaikesta tästä huolimatta ja heidän onnensa ehto oli Jaakobin vastarakkaus. Lea yritti ostaa sitä lapsillaan. Lean ajatus on aika kuvaava: ’Jumala on antanut minulle hyvän lahjan. Nyt mieheni vihdoinkin pysyy minun luonani, sillä olen synnyttänyt hänelle kuusi poikaa.’ 30:20. Tämän jälkeen kerrotaan, että myös Raakel sai Jaakobin kanssa ihan omia poikia, ja niin tuo nainen pääsi häpeästään, kuten hän asian ilmaisee, 30:23.

Tuota kovaa sisarusten taistoa seuratessa tulee mieleen syntiinlankeemuskertomus: ’minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi. Kuitenkin tunnet halua mieheesi, ja hän pitää sinua vallassaan.’ Gen. 3:16.

Kuka oli kenenkin vallassa? Nimittäin rakkaus Raakeliin maksoi Jaakobille hänen vapautensa. Hän suostui 20vuodeksi appiukkonsa orjaksi saadakseen Raakelin vaimokseen, Gen. 29:11, 16-20, 30, 31:41. Ja kaikkein romanttisinta lienee tuon herrasmiehen tunteiden tulkkina jae 29:20: ’ne vuodet tuntuivat hänestä vain muutamalta päivältä, koska hän rakasti Raakelia.’ Kaiken se kestää, kaiken se kärsii. Se ei koskaan katoa. Profeetta Hoosean kirjassa vielä kuittaillaan tuon romantikon kohtalolle. ’Hän joutui orjaksi naisen tähden, naisen tähden hän paimensi karjaa.’ Hoos. 12:13. Mitäköhän vinkkejä Jaakob, Raakel ja Lea saisivat tämän päivän suosituilla avioliittorleirillä? Ei harmainta aavistusta.

Jotain tolkkua Raamatusta - Numeri - Mooses

Tässä on taas yksi piiiitkä kirjoitus sarjaamme 'Jotain tolkkua Raamatusta'. Tarkoitus on helpottaa ihmisiä aukaisemaan tuo kirjojen kirja!

Numeri – vaeltava Jumalan kansa

Neljäs Mooseksen kirja on yksi suosikeistani. Sen pointti on pähkinänkuoressa, että Israel on marssiva Jumalan kansa (10:11 – 36). Marssivan kansan tavoitteena on päästä luvattuun maahan. Tuon päämäärän halveksiminen tai sen hylkääminen, tai orjuuteen takaisin kaipaaminen eli u-käännöksen tekeminen, ovat tämän kirjan kardinaalisyntejä. 14:1 - 38. Tähän päivään linkitettynä voidaan sanoa, että Numerissa kerrotaan 1) yhteen kuulumisesta ja 2) voiman lähteestä – yhteisö on tietysti Israel ja sen voiman lähteen on Jumala. Myös Jeesus opetti, että me olemme matkalla ja meillä on päämäärä: ’etsikää ennen kaikkea muuta Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan.’ Jeesus on tie sinne.

Erämaamarssin kokemusten kautta piirtyy Israelin kiehtova ja uniikki identiteetti vaeltavana Jumalan kansana. Erämaamarssin aikana Egyptistä vapauteen lunastettu entisten orjien joukko, hitsautuu monien myötä- ja vastoinkäymisten kautta kansaksi, yhteisöksi. Todellisuus oli kuitenkin kaikkea muuta. Yhteen puhaltavasta porukasta ei oikein voida puhua, eikä päämäärääkään saavuteta. Jumalallisten visioiden vallankumouksellisesta marssista meinaa tulla nolo fiasko. Kukaan tuosta sukupolvesta, Joosuaa ja Kalebia lukuun ottamatta, ei pääse luvattuun maahan. Mooseskin saa vain ihailla luvattua maata vuorenkukkulalta, rajan väärältä puolelta.. 27:12 – 17. Päämäärään saavuttaa uusi sukupolvi. Mooseksen tehtävä on valmistaa tuo sukupolvi, ja sen johtaja, Joosua, maanvalloitukseen. 27:18 – 23. ’Viestikapulan’ siirtäminen seuraavalle sukupolvelle on hänen viimeinen tehtävänsä.

Sanottakoon, että erämaamarssi eli Exodus on koko VT:n keskeisin kertomus. Siitä kertovat profeetat erittäin värikkäästä ja mielikuvituksellisesti (Hes. 36:24 – 31; 37), psalmien kirjoittajat (Ps. 105:26 – 45; 106) ja kaikki muutkin. Paavali kertoo, että myös me kristityt olemme tavallaan, hengellisessä mielessä, tuolla marssilla, 1. Kor. 10:1 – 13. Jos Genesiksen suuri ihme oli luominen, niin Exoduksen suuri ihme on lunastus Egyptin orjuudesta, erämaamarssi luvattuun maahan. Tuota missiota vastusti alussa kaikki: Mooses, faarao, heprealaiset.. Jumala kuitenkin pestasi Mooseksen toteuttamaan tuota suunnitelmaansa. Homma osoittautui erittäin vaikeaksi.

Herravihaa – yksinäinen johtaja
Matkan aikana Israel osoittautuu vaikeaksi porukaksi ja Jumalan rakkauden rajoja koetellaan todella paljon. Kansa valittaa milloin mistäkin, välillä se haluaa palata takaisin Egyptiin: 14:2 – 4. Kansa on vähällä kivittää Joosuan ja Kalebin, jotka innostavat sitä kulkemaan kohti todellista päämääräänsä eli luvattua maata: 14:10. Kansa hylkäsi myös Herran, Jumalansa: 11:20. Joka tapauksessa 40 vuoden surkuhupaisa marssi on meillekin hyvin opettavainen, koska kristitty on aina tien päällä. Jeesus sanoi: ’minä olen tie..’

Demokraattisilla vaaleilla Mooses olisi saanut kenkää saman tien (14:4). Hänen tilalleen olisi valittu todennäköisesti Mirjam, tai Aaron (12:1 - 2) tai ehkä Korah, Datan tai Abriam, joilla oli puolellaan kansan johtoeliitin tuki (16:1 - 3). Nämä kaverit sanoivat näkevänsä kansan vaikeudet, joihin he toisivat lohtua ja apua. Erämaavaellus olisi unohdettava ikävänä seikkailuna. Egyptiin olisi palattava, niin että lapsille ja vanhuksille saataisiin edes vähän ruokaa. Ei kukaan vastuuntuntuinen ihminen johda kokonaista kansaa vaeltelemaan erämaahan. Jos jonkun työryhmän olisi pitänyt suunnitella exodus luvattuun maahan, niin se työryhmä suunnittelisi matkaa varmasti vielä näinä päivinäkin. Joku on sanonut hauskasti, että saatana valitsee usein kollegion, työryhmän tai neuvoston hoitamaan jotain asiaa. Jumala taas valitsee yksilön, jolle hän sanoo: ’Mene siis, minä lähetän sinut.. Minä olen sinun kanssasi’, 2. Moos. 3:10, 12.

Mooses ei alkujaankaan halunnut kyseistä johtajan hommaan, vaan Herra määräsi sen hänelle, 2. Moos. 3 – 4. Mooses olisi mielellään jättänyt virkansa, mutta se ei sopinut Jumalan suunnitelmiin, Num. 11:11 – 15. Lopputiliä odottava Mooses tilittää: ’Minä en jaksa yksinäni johtaa tätä kansaa; taakka on minulle liian raskas. Jos aiot kohdella minua näin, anna minun mielummin kuolla heti.’ 11:15. Tällaiset heikkohermoisuutta viestivät johtajan mietteet herättävät Mooseksen alaisissa entistä enemmän epäluuloja: ’Onko Herra todellakin ilmaissut tahtonsa vain Mooseksen kautta?’ 12:2. Jumalan silmissä Mooses on kuitenkin ainut oikea henkilö. Hän on Jumalan valitsema.

Mooses oli ’nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä.’ 12:3. Ehkä tämän vuoksi Jumala käytti Moosesta. Jumalan käsissä voima tulee täydelliseksi vain heikkoudessa. Mooseksen kautta Raamattu kertoo, että Jumala haluaa asettaa maailmaan johtajia, jotka ovat toisenlaisia kuin maailmanhistorian suuret johtajat. Sakarian kirjan mukaan Messias tulee olemaan kuningas, joka ’on nöyrä, hän ratsastaa aasilla.’ Sak. 9:9. Jeesus sanoi, Matt. 11:29: ’minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä.’

Helppohan se on valittaa
Moosekselle valitettiin lähes kaikesta: Mirjamin ja Aaronin mukaan hän oli ottanut väärän naisen vaimokseen, 12:1. He kysyivät, miksi Jumala muka puhuu ainoastaan Mooseksen kautta? 12:2. Kansan johtomiehet syyttivät Moosesta siitä, että hän yritti korottaa itsensä muun kansan yläpuolelle. Tasa-arvon nimissä: ’Jo riittää! Kaikki tähän kansaan kuuluvat ovat pyhiä!’ 16:3. He syyttivät Moosesta siitä, että hän oli tuonut kansan kuolemaan autiomaahan, ja siitä, että hän oli johdattanut kansan eksyksiin, ja siitä, että lupaukset eivät olleet täyttyneet. 16:13 – 14. Näiden syytöksen ristipaineessa Herran pinna loppui ja hän uhkasi tuhota koko kansan, joka oli noussut Moosesta vastaan. Aaron ja Mooses kuitenkin rukouksin ja uhrein saivat lauhdutettua Herran syttyneen pyhän vihan, 16:21 - 24. Tämän seurauksena ainoastaan Mooseksen johtavat syyttäjät, kapinan aloittajat kuolivat kun tuli taivaasta iski heihin, 16:35.

Tähän eivät kuitenkaan ongelmat lopu, vaan ’seuraavana päivänä israelilaiset nousivat Moosesta ja Aaronia vastaan ja sanoivat: te olette surmanneet Herran kansaa.’ 17:6. Nyt Herran viha todella syttyy. Hän uhkaa tuhota koko tuon kansa autiomaahan, mutta taas Mooses ja Aaron taistelevat, puhuvat, rukoilevat ja tekevät lähes kaiken voitavan pelastaakseen kansan, joka haluaisi viedä heidät oikeuteen ja tappaa heidät. Niinpä Herra taas säästää valitun kansansa, 17:10 – 14. Herran tuomion seurauksena kansaa kuoli kuitenkin 14 700 henkeä, 17:14. Myöhemmin kansan viisaimmat johtajat vielä hyökkäävät Moosesta vastaan tivaamalla häneltä jotain järkevämpää visiota kuin unelmaa luvatusta maasta: ’miksi te toitte Jumalan kansan tähän autiomaahan?’ 20:4. Mooseksen homma ei siis ollut mikään helppo. Hän joutui tai sai käytännössä toteuttaa vuorisaarnan ohjeita: ’rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta.’ Matt. 5:44.

Burnoutin partaalla olevalle Moosekselle annetaan vähän helpotusta. Hän delegoi tuomarin tehtäviään seitsemällekymmenelle viisaalle miehelle. Herra siirsi ’Mooseksen saamaa henkeä näihin seitsemäänkymmeneen vanhimpaan, ja kun henki laskeutui heihin, he joutuivat profeetalliseen hurmokseen.’ 11:25. Tuota hurmosta katsellessaan Mooses toivoi: ’kunpa koko Herran kansa olisi profeettoja ja saisi Herran hengen!’ 11:29.
Nämä kaikki kertomukset osoittavat sen, että me olemme usein sokeita huomaamaan mitä, miten ja kenen kautta Herra palvelee meitä. Tästä ehkä yksi selkeimpiä esimerkkejä ovat luvut 4. Moos. 23 – 24, joissa Herra käskee pakanaprofeetta Bileamia siunaamaan Israelia, joka kulkee alhaalla laaksossa. Bileam nousee vuorelle, josta hän voi nähdä koko tuon kansan, joka ’pysyy muista erillään.’ 23:9. Koko ajan Bileamin vierellä on Moabin kuningas Balak, joka taivuttelee Bileamia kiroamaan Israelin. Bileam kertoo rukoilevansa vain sitä, mitä Herra tahtoo. Rukoillessaan hän aina tuntee voimakkaasti, että hän ei saa kirota tuota kansaa, vaan hänen pitää siunata sitä. Näin hän tekee kolme kertaa. Samaan aikaan Balak on raivoissaan: ’minä kutsuin sinut tänne, jotta kiroaisit viholliseni, mutta nyt sinä olet jo kolme kertaa siunannut heidät! Painu sinne mistä tulit!’ 24:10 - 11. Bileam siunaa Israelia ja näkee sitä koskevan ennustuksen: ’Minä näen tämän, mutta se ei vielä ole lähellä. Tähti nousee Jaakobin keskeltä, valtiaan sauva Israelista.. Jaakobista polveutuu hallitsija, joka tuhoaa vihollisensa.’ 24:17, 19. Samaan aikaan näistä kamppailuista autuaan tietämättömät israelilaiset majailevat alhaalla laaksossa. He eivät tiedä, että heidän kohtalostaan on juuri taisteltu: kirous vai siunaus. Tuona samana hetkenä ’he luopuivat Herrasta ja alkoivat elää moabilaisnaisten kanssa. Naiset kutsuivat heitä omien jumaliensa uhrijuhliin.. ja miehet kumarsivat heidän jumaliaan. Näin israelilaiset antautuivat palvelemaan Baal-Peoria, ja siksi Herra vihastui heihin.’ 25:1 – 3. Kansa siis taas hylkäsi Hänet, joka oli koko ajan taistellut ”salaa” sen puolesta ja taivuttanut pakanaprofeetankin siunaamaan kansaansa. Tuossa oli sokean kiitos.

Identiteetti
Israelin identiteettiä sivusin Genesiksessä jakeissa Gen. 32:29. Israel kantaa siunausta, se kamppailee aina Jumalan kanssa ja se näkee Hänen kasvonsa, niin kuin vain voi nähdä. Tämä näkyy selvimmin Herran siunauksessa, joka löytyy luvusta 4. Moos. 6. Käsittelen tätä siunausta myöhemmin. Jakeen Jes. 43:10 mukaisesti Israelin tehtävä on nähdä, kuulla, uskoa ja ymmärtää, että Herra on Jumala. Sen tulee toimia peilinä, joka loistaa Herran valoa pakanuuden pimeyteen, sen tulee olla avoin kirje, jota maailma voi lukea (2. Kor. 3:3). Sen tulee levittää Herran tuntemisen tuoksua, Sir. 24. Myös Numerissa kerrotaan olennaisia asioita siitä kuka ja miksi Israel on olemassa. Tuossa identiteetissä on kaksi puolta: kansallinen ja uskollinen. Kansallinen = Egyptistä vapautettuja heprealaisia, uskollinen = heidän lunastajansa (vapauttajansa) on Jumala, jota he palvelevat. He ovat kansa, josta Herra sanoo: ’minä asun israelilaisten keskellä’, 5:3. Tällainen kaksiosainen identiteetti on aika yleisesti esillä VT:ssa. Israel on sekä kansallinen että uskonnollinen porukka.

Jaotus:
Lapset pääsevät perille, vanhukset kaatuvat matkalle
Numeri pitää jakaa kahteen isoon jaksoon. Ensimmäinen jakso kertoo matkaan lähteneestä sukupolvesta, toinen jakso kertoo heidän lapsistaan. Ensimmäinen porukka ei pääse perille, mutta heidän lapsensa pääsevät. Ensimmäinen porukka tuntuu tekevän kaikki mahdolliset virheet ja toinen porukka on vähän viisaampi. Tätä sukupolviin perustuva jaotus tulee ilmi esim. väestönlaskun pohjalta tehdyissä sukuluetteloissa, joita esitellään marssin alussa ja lopussa eli luvuissa 1 ja 26. Näiden väestönlaskujen välissä on 40 vuotta.

Toisen väestölaskun lopussa on sanat: ’tässä joukossa ei ollut ainoatakaan niistä israelilaisista, jotka Mooses ja Aaron olivat laskeneet ja merkinneet sukuluetteloihin Siinain autiomaassa toimittamassaan väestönlaskussa.’ 26:64 – 65. Tuo porukka ei saanut astua yli rajan ja syy siihen selviää mm. jakeista 14:20 – 35. ’Yksikään näistä ihmisistä ei pääse perille tuohon maahan. He ovat nähneet minun kirkkauteni ja ne suuret teot, jotka tein Egyptissä ja täällä autiomaassa, mutta siitä huolimatta he tottelemattomuudessaan ovat yhä uudestaan koetelleet minun kärsivällisyyttäni. He eivät saa nähdä sitä maata..’ Jumalan kerrotaan olleen todella kypsynyt valitsemaansa kansaan: ’kuinka kauan minun vielä pitää sietää tätä pahaa kansaa, joka alati nurisee minua vastaan.’ 14:27.

Kaikki kirjan 36 lukua voidaan jakaa kolmeen isoon osaan. Luvut 1 – 10 kuvaavat sitä, kuinka Israelin tulee vaeltaa liitonarkin ympärillä, Herran kansana. Luvut 11 – 25 kertovat, kuinka tämä vaellus oikeasti meni. Luvut 26 – 36 kertovat kuinka uusi, erämaassa syntynyt sukupolvi nousee vastuunkantajiksi vanhusten siirtyessä eläkkeelle. Tämä sukupolvi astuu myös lopulta rajan yli, erämaasta luvattuun maahan. Tätä rajanylitystä ei kuitenkaan kerrota vielä Numeruksessa, vaan vasta Joosuan kirjassa. Luvuissa 26 – 35 vasta valmistaudutaan tuohon luvattuun maahan asettumiseen, vähän samalla tavalla kuin luvuissa 1 – 10 oli kerrottu kuinka vanhempi sukupolvi oli saanut marssinalussa ohjeet siitä, miten vaeltaa erämaassa.

Lyhyesti: Luvut 1 – 25 kertovat vanhasta sukupolvesta, luvut 26 – 36 kertovat heidän lapsistaan. Erämaasta tulee vanhan sukupolven hautausmaa. Tämä sen takia, että he kapinoivat niin paljon: 11 – 12; 13 – 14; 16, 17, 20, 21, 25. Kirjassa kerrotaan kolmesta merkittävästä kapinasta. Näiden kapinoiden rangaistuksena kansa kohtaa kuoleman ja se menettää vapaalippunsa luvattuun maahan. 1) Kansa kapinoi, 14:1 – 38. 2) Papisto eli leeviläiset kapinoivat, 16:1 - 35. 3) Johtajat kapinoivat, 20:1 – 13.

Arkeologia:
Vuonna 1986 löytyi Jerusalemin alueella sijaitsevasta muinaisesta Hinnonin laakson hautaluolasta kaksi hopeista amulettia, joihin oli kirjoitettu Herran siunaus, Num. 6:22 – 26. Arkeologit ovat ajoittaneet amuletit 600 – 700-luvulle eKr. Tämä maailman tunnetuin tai toiseksi tunnetuin rukous on siis erittäin vanha. Kyseinen siunaus löytyy jakeista Num. 6:22 – 26, ja tuon siunauksen muunneltu versio löytyy Psalmista 67. Tämä siunaus kertoo siitä, että Jumalan tunteminen antaa rauhan ja täyteyden elämään. Jos Jumala kääntää kansalle selkänsä autiomaassa, tai muualla, niin kansa joutuu paniikkiin – 5. Moos. 31:18; Ps. 30:8; 44:25; 104:29. Tuolla siunauksella pappien käskettiin siunata Israel, 6:23. Niin tehdään tänäänkin.

Leeviläiset:
Heti erämaamarssin alussa suoritettiin väestönlasku, 1:45 – 46. Sotakelpoisia yli 20-vuotiaita miehiä oli noin 600 000. Leeviläisiä oli noin 22 000, 3:39. Leeviläiset hoitivat telttamajaa ja he asuivat sen ympärillä. Jos joku muu puuttui telttamajan hoitoon, hänet piti surmata, 1:49 – 51, 53; 3:38 – 39. Leeviläiset piti erottaa Jumalalle israelilaisten esikoisten sijasta, 3:41, 45. Tämän myötä jokaisella Israelin perheellä, jokaisella sisarusryhmällä oli oma leeviläinen edustaja Jumalan edessä. Heidät pyhitetään Herralle: 8:5 – 26. ’Erota näin israelilaisten joukosta leeviläiset minun omikseni.’ 8:14. ’Heidät on luovutettu minulle.’ 8:16. Ennen palvelukseen astumista, heidän puolestaan on suoritettava syntien sovitus. 8:11, 15, 21 – 22. Papiston rooli oli siis todella suuri. UT:ssa ei puhuta erillisestä papistosta, vaan siitä, että kaikki kristityt kuuluvat pyhään papistoon, 1. Piet. 2:9, joka on ’määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan.’

Kysymyksiä:
Jakeissa 5:11 – 31 kerrotaan miten pitää toimia, jos mies epäilee vaimoaan aviorikoksesta. Jos on syytä epäillä naista uskottomuudesta, niin hänelle on juotettava ns. kirousvesi. Entä jos nainen tunnustaa, tai käy ilmi, että kirousvesi kiroaa hänet, niin että hän sen myötä osoittautuu syylliseksi, pitääkö hänet silloin myös tuomita aviorikoksesta kivitettäväksi? Olisiko Joosef voinut viedä Marian juomaan kirousvettä?
Jakeessa 5:3 kerrotaan, että spitaaliset, vuotoa sairastavat ja vainajan kohdanneet piti poistaa leiristä, ’jossa minä asun israelilaisten keskellä’. Jeesus kosketti ja auttoi kaikkia tuollaisia ”saastaisia”. Hän tuli ’heidän keskelleen.’ Tartutti heidät pyhyydellään, ja otti päälleen heidän saastaisuuden, sairaudet ja synnit. Miksi?

Tässä levyssä on sitä jotain - kiltteysperuste laillisuudelle

Joulukiireitä on. Se tarkoittaa joulujuhlia ja paljon puheiden kirjoitusta. Se on kivaa hommaa. Pastorin hommassa on se hyvä puoli, että tekstit ja aiheet, joista puhua, muuttuvat joka viikko. Olen viime aikoina lueskellut Mooseksen kirjoja oikein urakalla. Eilen sain päätökseen sen viidennen kirjan. Mietin, miten noissa kirjoissa annettu laki toimii.

Mooseksen laki toimii ilmeisesti pikkusen eritavalla kuin vaikka Suomen laki. Mooseksen lain noudattamista perustellaan nimittäin kiitollisuuden ja kokemuksen pohjalta. Tässä tyypillinen esimerkki: 5. Moos. 24:18: 'muistakaa, että itse olitte orjina Egyptissä ja että Herra, teidän Jumalanne, lunasti teidät sieltä vapaiksi. Sen tähden teidän on noudettava näitä käskyjä.' Tällä perustellaan käskyjä, joiden mukaan israelilaisten tulee jättää köyhille, orvoille, leskille ja muukalaisille viljaa peltojensa reunoille. Samoin jälkikorjuuta ei saa suorittaa, vaan heikko-osaisi on muistettava. Heille pitää jättää osa sadosta. Jeesus sopii tähän sikäli, että hän kertoi vertauksen siitä kuinka kuningas antoi velalliselleen 10 000talentin velan anteeksi. Tuo summa vastasi 200 000miestyövuotta!

Armahdetun velallisen kiitollisuus oli aika pientä, tai sitten hänellä oli erittäin huono muisti tällaisissa asioissa, nimittäin kotiin palatessaan hän tapasi ystävänsä, joka oli hänelle kympin velkaa. Mies vaati nopeaa velanmaksua. Hän uhkaili oikeudella ja vankeudella ja vaikka millä. Kuningas kuuli tuosta tyhmästä, kovasydämisestä miehestä, ja heitti hänet vankilaan. Matt. 18:21 - 35. Antakaamme toisillemme anteeksi, niin kuin kuningas on antanut meille anteeksi. Olkaamme kuninkaan kaltaisia, Jumalan kuvia.

Toinen keskeinen esimerkki on se, että israelilaiset eivät saaneet ottaa kansalaisiaan orjiksi. Tätä perusteltiin sillä, että Jumala oli lunastanut kansansa vapaaksi orjuudesta. Tästä kiitollisena kenelläkään ei olisi oikeutta orjuuttaa lähimmäistään, jonka Herra oli lunastanut vapauteen.

Mooseksen laissa on myös jonkinlainen kiltteys-peruste. Israelilaisten tulee olla 'hyväsydämisiä' ja näin antaa heikko-osaiselle lähimmäiselleen lainaa, vaikka olisi todennäköistä, ettei hän saisi lainaansa ainakaan täysimääräisenä takaisin. 5. Moos. 15:7 - 10.

Kun kansa nodattaa (tai noudattaisi) tätä lakia, niin se nousee (nousisi) 'kansojen yläpuolelle, niin että se tuo ylistystä, mainetta ja kunniaa Jumalalle.' 5. Moos. 26:18 - 19. Jeesus sanoi vähän saman asian eri sanoin: 'te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella... Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.' Matt. 5:14, 16.

Joulu on tulossa. Se kertoo siitä, että meidän ei pidä nousta taivaaseen löytääksemme Jumala, vaan hän tuli Pojassaan meidän keskellemme. Hän otti meidän osamme ja tuli meidän tasollemme. Hän tarjoaa meille kaiken sen, mitä lakia noudattamalla emme voineet saavuttaa, koska emme ole luonostamme ihan niin kilttejä, hyvämuistisia tai 'hyväsydämisiä.' Herramme tehköön meidät sellaisiksi! Muistakaamme ikuisesti, että Herramme on lunastannut meidät kalleimmalla mahdollisella hinnalla synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta. Olkaamme siis kiitollisia, eläkäämme aina risti mielessä - näkyköön se siinä, miten kohtelemme lähimmäistämme.

ps. Tästä löytyy puhutteleva kirjoitus siitä, mitä vainoja kristityt kokevat Pohjois-Afrikassa muslimien osalta.

Leviticus: Ota tolkkua Raamatusta, Mooses

Eli tässä on toinen osa sarjassamme 'Ota tolkkua Raamatusta', ja nyt on vuorossa Leviticus. Enää 68osaa jäljellä:) Tarkoitus on käydä kaikki kirjat läpi tässä vuosien mittaan..

Levitikusta eli Kolmatta Mooseksen kirjaa pidetään nykylukijan näkökulmasta tosi vaikeana, koska se käsittelee niin vieraita asioita kuten esimerkiksi spitaalilainsäädäntöä ja temppelipalvelukseen liittyviä asioita.. Joka tapauksessa Levitucuksessa on paljon viisautta – jos sitä sattuu arvostamaan. Sitä paitsi tämä on tosi keskeinen kirja, ainakin sen luvut 16 – 17, jos haluaa ymmärtää Heprealaiskirjettä.

’Olkaa pyhät!’
Tässä kirjassa valitulle kansalle annetaan toistuvasti käsky: ’Olkaa pyhät, niin kuin minä olen pyhä’, 11:45; 19:1 - 2; 20:7 – 8. Jumala on erottanut itselleen entisistä orjista kansan, jonka hän haluaa olevan pyhä, kuten hän itse. Tuo kansa on Herran valitsema, hänen pyhittämänsä, ja se on erotettu kaikkien muiden kansojen joukosta, 20:24 – 26. Erottautuminen on tosi keskeinen asia. Vähän niin kuin kansan tulee erottaa lain mukaan saastaiset eläimet syötävistä eläimistä, niin Jumala erottaa itselleen ne, jotka hän pyhittää: 18:2 – 5, 24 – 25; 20:23 – 26; 27:14 – 27. ’Minä, Herra, teidän Jumalanne, olen valinnut teidät ja tehnyt eron teidän ja muiden kansojen välillä.’ ’Älkää eläkö vieraiden kansojen tapojen mukaan.’ Paavali sanoo vähän vastaavanlaiseen tyyliin, että hän on kutsuttu apostoli ja, että hänet on ’erotettu Jumalan evankeliumille’, Room. 1:1. Se tarkoittaa erottavaa elämäntyyliä, vastavirtaan kulkemista. Jeesus meni tässäkin muita pidemmälle: ’Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.’ Matt. 5:48. Jeesus puhui anteeksiantamisesta ja ihollistensa rakastamisesta ja heidän puolestaan rukoilemisesta!

Herra haluaa olla kansansa keskellä pyhä, 22:31 – 33. Tämä pyhyys on vakava asia. Luvussa 10 kerrotaan, kuinka pari huolimatonta pappia sählää pyhäkössä. Jumalan pyhyys surmaa heidät saman tien.. Kommenttina annettaan taivaasta, ’Niissä, jotka ovat minua lähellä, minun pyhyyteni tulee näkyviin, ja koko kansa saa oppia tuntemaan minun valtani ja voimani.’ 10:3.

Pyhän Jumalan eteen, pyhäkköön, saa astua vain ylipappi ja hänkin vain tiettynä päivänä ja silloin hänellä on oltava syntiuhri mukanaan, 16:3. Ylipappi joutuu tai saa edustaa koko kansaa Herran edessä. Hänen pitää kerran vuodessa, suurena sovituspäivänä, toimittaa kaikkien israelilaisten kaikkien syntien sovitus, 16:3. Tässä kirjassa esiintyy 60kertaa sanat ’Herran edessä.’ Ideana on, että Herran eteen ei voi mennä miten vain. UT:ssa pyhäkköön, Jumalan kasvojen eteen, kaikkein pyhimpään voi jokainen kristitty tulla Kristuksen kanssa. ’Meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkein pyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä, ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien..’ Hepr. 10:19.


Laki
Käskyistä puhutaan tässä kirjassa paljon. Käskyt, ohjeet ja opetukset ovat Siinain vuorelle solmitun Jumalan ja kansan välisen liiton ehtoja, 26:46. Niitä noudattamalla kansa vastaa Jumalan kutsuun ja liittoon. Käskyt antavat sillä, joka niitä noudattaa, elämän, 18:5.

Luvut 1 – 17 sisältävät ns. kulttilain eli lakeja uhreista, suuresta sovituspäivästä, teurastamisesta jne. Luvut 18 – 27 sisältävät moraalilain. Tässä pari esimerkkiä: ’kun maahanne tulee muukalaisia asumaan keskuudessanne, älkää sortako heitä. Kohdelkaa joukossanne asuvia siirtolaisia ikään kuin he olisivat heimolaisianne ja rakastakaa heitä niin kuin itseänne.’ 19:33 – 34. Moraalilain päämääränä on se, että kansa on pyhä elämän kaikilla osa-alueilla. Pyhän elämän kaksi peruspilaria ovat oikeus (hammas hampaasta, silmä silmästä jne.) ja rakkaus (17 - 26). ’Hammas hampaasta, ruhje ruhjeesta, silmä silmästä, pässi pässistä jne.. ja rakasta lähimmäistäsi, jopa muukalaista, niin kuin itseäsi.’ Jeesus kiristi tasoa: ’rakastakaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa niitä, jotka teitä vihaavat.’ ’Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin.’

Kuinka kohtelen muita ihmisiä?
’Rakasta lähimmäisiäsi niin kuin itseäsi. Minä olen Herra’. 19:18. ’Älkää varastako, älkää valehdelko älkääkä pettäkö toisianne.’ 19:11. Ja kaikille hyvä tiimityöhön sopiva ohje: ’älä paheksu lähimmäistäsi vain ajatuksissasi, vaan nuhtele häntä avoimesti; muuten joudut osalliseksi hänen syyllisyydestään.’ 19:17. Muukalaista tulee kohdella kuin he olisivat omia heimolaisianne, 19:33 – 34.

Maa ja kansa
Yhtenä isona teemana koko Raamatussa ja varsinkin VT:ssa on maa eli luvattu maa. Kenelle kuuluu Israel tai Palestiina? Kenen luvattu maa se on? Yksinkertainen vastaus on, että ’maa on Herran’, ja ihmiset ovat tavallaan siirtolaisia ja muukalaisia, 25:23. Maa on Herran omaisuutta ja samoin jokainen israelilainen on Herran omaisuutta, jota ei saa kohdella miten sattuu, 25:42. Jakeiden 25:54 – 55 mukaan israelilaiset ovat Herran orjia, He kuuluvat hänelle. He ovat minun. Herra ei väsy heihin. Hän asuu heidän keskellään, 26:11. Tavallaan kolmannen Mooseksen kirjan pohjalta jokaisen israelilaisen tulisi ajatella, että luvattu maa ja heidän kansallinen erityisasema on heille annettu lahja. Kyse ei ole siitä, että he olisivat muita kansoja parempia, tai että he olisivat ansainneet maan ja erikoisasemansa. Kaikki on armosta. Kumpaakaan he eivät ole ansainneet.

Maa ja kansa yhdistetään luvussa 25 aika jännällä tavalla. Sapattivuosi koskee peltoja, karjaeläimiä. Maan pitää saada olla levossa. Riemuvuosi koskee ihmisiä. Joka 50vuosi jokaiselle velalliselle pitää antaa kaikki hänen velkansa anteeksi. Tämä on aika kova juttu. ’Julistakaa maanne kaikille asukkaille yleinen omistusoikeuksien palautus. Se vuosi on riemuvuosi. Silloin jokainen maansa menettänyt saa sen jälleen haltuunsa ja jokainen orjaksi myyty saa palata sukunsa luo.’ 25:10. Tällainen toiminta kitkee varmasti eriarvoisuuden ihmisten väliltä.

Kansan merkitys oli se, että se on valittu, pyhitetty ja erotettu kaikkien kansojen joukosta Jumalalle. Tämän takia kukaan israelilainen ei saa myydä kansalaistaan orjuuteen. Jokainen israelilainen on Herran omaisuutta eli ketään ei saa myydä orjaksi tai kohdella arvottomasti. Joka tapauksessa, jos kansa tekee syntiä niin sekä maa että kansa ajautuu tuhoon – ainakin väliaikaisesti. Maa autioituu, kansa joutuu pahimpien tyrannien orjiksi.. Silloin tulee siunauksen sijasta kirouksen ajat.

Synnistä maa aavikoituu ja kansa joutuu maanpakoon
Yksi Raamatun perusjuttuja on, että syntiä seuraa eksyminen. Aatami ja Eeva ajetaan ulos Eedenistä, ja luvattu maa ”oksentaa” teidät pois päältään, jos te teette syntiä. Jos kansa tekee syntiä, niin maa tulee saastaiseksi, ja pikkuhiljaa kansa kaikkoaa siitä, ja se autioituu, 18:25. Maa oksentaa saastaisen kansan pois sen päältä. Ideana on osittain se, että kun kansa ajetaan maanpakoon, niin maa saa levätä ja viettää sapattivuosia, joita se ei ole huonojen hallitsijoiden alaisuudessa voinut viettää, 26:35. Eli jos tekee syntiä, niin maa jää autioksi. Kansa: joutuu vieraiden kansojen orjiksi. Maalle ei ole annettu lepoa, lähimmäistä on sorrettu. Ehkä mekin olemme tuhlailleet maan voimia ja saastuttaneet sen. Ja niinpä nyt ’koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi’, Room. 8:23. Olemme myös ikävä kyllä rasittaneet lähimmäisiämme kovilla taakoilla. Tehokkuuden kulttuuri kuluttaa nuoria, ja moni ei yksinkertaisesti jaksa juosta tässä rumbassa, jossa ei armoa tunneta. Olemme myyneet Herran lunastamia uniikkeja ihmisiä orjiksi pikkurahasta. Olemme mitätöineet koko ihmisarvon. Tätä vastaan Jeesus hyökkäsi: ’te panette ihmisten harteille taakkoja, jotka ovat raskaita kantaa, mutta itse ette kajoa niihin edes yhdellä sormella.’ Luuk. 11:46. Jeesuksen tarjous on, ’tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien rasittamat, minä annan teille levon.’ Matt. 11:25 – 30.

Siunaus – Kirous - Siunaus
Tällainen kaava (siunaus – kirous – siunaus) löytyy VT:sta, ja se on esimerkiksi luvussa 26: siunaus (26:3 – 13), kirous (26:14 - 39) ja lopullinen messiaaninen siunauksen aika (26:40 – 46). Synnin seurakuset ovat kovia: ’Teistä jäljelle jääneet, jotka asuvat vihollismaassa, minä teen niin aroiksi, että kun he kuulevat selkänsä takaa lehden kahinan, he karkaavat pakoon kuin miekan tieltä ja kaatuvat, vaikka kukaan ei aja heitä takaan.’ 26:36. Syntiin langennut Aatami ei löydä lepoa ’viikunapuun lehtien suojasta’. Synnin seurakusena kansa menettää maansa ja heidät ajetaan maanpakoon, jossa he tulevat hulluiksi ja elävät aina uhattuina. 26:32 – 39. Tätä seuraa synnin tunnustus ja uusi alku, siunauksen ajat. ’Minä en hylkää heitä.’ Viides Mooseksen kirja ja profeetat kertovat, että tuolloin Jumala antaa kansalleen uuden sydämen, ja kätkee sanansa heidän sydämiin, 5. Moos. 30:14.

UT:n luova sovellutus:
3. Moos. 6:6 sanotaan, että ’alttarilla palakoon aina tuli; se ei saa sammua.’ UT:n mukaan kristillinen seurakunta on ’Kristuksen ruumis’ ja kristitty on Pyhän Hengen temppeli, ja ilmeisesti sielläkin pitää aina liekin palaa. Apostolien teot alkavat kuvauksella, kuinka seurakunta syntyi, kun Pyhä Henki laskeutui Jeesuksen opetuslasten päälle liekkeinä. Heihin laskeutui tuli taivaasta, ei ihmisen tekemä, vaan Herran tuli, liekki, Ap. t. 2:3. Jakeen 3. Moos. 10:1 – 2 tuli ei saa missään nimessä olla väärin tehtyä. Laulujen laulun mukaan rakkaus on Herran liekki, jota mikään ei voi sammuttaa, Laul. 8:6. Paavali kertoo, että ’Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.’ Room. 5:5.

Uusi projekti! Ota tolkkua Raamatusta: Genesis - Jaakob, Israel

Aloitan yhden uuden projektin tämän blogin kanssa, jonka toivon auttavan sinua, hyvä lukijani ihastumaan biblokseen, ja minua itseäni oppimaan opettamalla ja jäsentämällä ajatuksiani. Luen Raamattua aika paljon. Mulla on ihan lukujärjestys. Jos luet 10sivua päivässä molempia testamentteja, niin tulet lukeneeksi Raamatun läpi monta kertaa vuodessa. Pysyn tässä lukujärjestyksessä vaihtelevalla menestyksellä. Suosittelen kaikille tämän kirjan lukemista. Se auttaa. Ihmiset ovat hyvin monimutkaisia ja ristiriitaisia olentoja. Maailmasta ja elämästä on tosi vaikea saada mitään tolkkua. Jollain lailla tuo minussa elävä levoton, ristiriitainen, monimutkainen ja yksinkertainen ihminen löytää rauhan Raamatun äärellä. En ymmärrä Raamatusta paljoa, mutta jotain, ja tarpeeksi laittaakseni toivoni Kristukseen. Opin tästä kirjasta jatkuvasti jotain uutta.

Toivon, että otat osaa tähän projektiin!
Tee se niin, että luet kyseisiä kirjoja ja kommentoit tiivistelmiäni. Kysele, anna palautetta rohkeasti.

Aion kirjoittaa jokaisesta Bibloksen kirjasta pienen tiivistelmän tässä ajan mittaan. Kirjoitan lyhennelmän aina luettuani vuorossa olleen kirjan. Nämä ovat omia henkilökohtaisia ajatuksiani. Mikä kirjoissa kolahti minuun? Ehkä tästä voisi olla hyötyä sellaiselle tyypille, joka haluaisi lukea näitä kirjoja, mutta ei oikein ymmärrä niitä.

Ensimmäinen kirja: 1. Moos.

Yksi kielioppivirhe ja pari sanan selitystä
Aloitetaan alusta eli 1. Moos. Kirja alkaa sanalla ”alussa” ja se sana on avain koko kirjaan, ja tavallaan koko Raamattuun. Hepreaksi sana alussa on bereshit – Raamatun ensimmäinen sana. Tuossa sanassa on alussa prepositio (-ssa = be), jonka jälkeen on sana alku eli resh. Resh tarkoittaa hepreassa alun lisäksi myös päätä ja esikoista. Jumalasta käytetään tässä nimeä Elohim, mikä on monikossa. Niin tarkka ja vapaa käännös 1. jakeesta voisi olla ’Esikoisessa Jumalat loi taivaan ja maan..’ Siinä on kirjoitusvirhe! Subjekti on monikossa, verbi yksikössä. Tällaisia virheitä Raamattu on täynnä. Tätä ja muita vastaavia subjektin ja verbin ristiriitoihin liittyviä virheitä voi tulkita monella tavalla. Tällä ”virheellä” voi esim. selittää kolminaisuusoppia ja monia muita asioita. Jumala ei sitoudu ja rajoittaudu meidän luomiin kielioppisääntöihin. Sana bereshit on synnyttänyt paljon erilaisia ajatuksia juutalaisten ja kristittyjen parissa. Tämä näkyy jo Raamatussa jakeissa kuten Sanl. 8:22 – 31, joissa Jumalan esikoinen on ollut olemassa ennen maailman luomista. Ennen maailman luomista esikoinen oli leikkimässä luojan edessä, hänen ilonaan.. Tässäkin yhdistetään alku ja esikoinen ja luominen. UT:ssa tämä tulee ilmi selvimmin Johanneksen evankeliumin alussa, joka alkaa samalla tavalla kun 1. Moos. 1:1 eli ”alussa” oli sana ja sana oli Jumalan luona.. Joh. 1:1. Jakeessa Kol. 1:18 kerrotaan samassa lauseessa, jossa puhutaan maailman luomisesta ja lunastamisesta, että Jeesus on pää ja alku (=resh).


Kaikkien juttujen alku
Luther sanoi jotenkin, että 1. Moos. on Raamatun ensimmäinen evankeliumi, ja että se sisältää jo kaiken. Kaikki muu on sen selittämistä, ja perustuu siihen. Tämä johtuu siitä, että 1. Moos. on alkujen kirja. Siellä esitellään kaikki Raamatun keskeisimmät teemat. Tässä alkujen kirjassa historian näyttämölle hissataan kaikki suuret asiat. Luvuissa 1 – 12 sanotaan aivan uskomattoman paljon: maailma ja ihminen luodaan, syntiin langetaan, lupaus pelastuksesta ja siunauksesta saadaan, maa kirotaan. Sitten tapahtuu kohtalokas veljesmurha, joka enteilee ihmiskunnan valitsemaa syyllisyyden ja koston tietä, jota hallitsee pelko ja pahat ajatukset ’syntymästä saakka’. Pahuuden lisääntyessä estradille nousee Nooa, joka pelastaa maailman ”jäännöksen” arkissa, kun muu maailma hukkuu vedenpaisumuksessa. Nooan kautta siunaus menee eteenpäin hänen poikansa Seemin siemenessä (vrt. seemiläiset). Tämän jälkeen kaikki menee taas vain huonoon suuntaan. Kansat rakentavat Baabelin tornin omaksi kunniakseen. Kaikki puhuvat yhtä kieltä ja ovat yhtä. Tästä seuraa kielten sekoittuminen ja eri kansojen ja heimojen erottautuminen. Sitten näyttämölle astuu Abraham, josta tulee Jumalan valitsema siunauksen kanava koko maailmalle. Hänen siemenessään siunaus menee eteenpäin, hänessä kaikki kansat yhdistyvät - tulevaisuudessa. 1. Moos. kertoo siis maailma ja ihmisen synnyn, mutta myös Israelin synnyn. Israel ja Jaakob kuuluvat yhteen. Jaakobilla oli kaksitoista poikaa ja heistä syntyisi Israelin 12heimoa. Kirja loppuu siihen, että näille heimoille luetaan Jumalan siunaukset. Heidän kohtalonsa on olla maailman ”pappisvaltakunta”, valo pimeydessä, siunauksen kantajia ja välittäjiä.


Siunauksen välittäjät
Yksi asia mikä pisti silmääni tässä kirjassa, on se, miten ja keiden kautta Jumalan lupaama siunaus vuotaa ja välittyy tähän ”kirottuun” maahan ja maailmaan. Tähän maailmaan, jossa ihmiset kulkevat pahaan taipuvaisen sydämensä halujen orjina, pelokkaina ja muukalaisina, paratiisista pois ajautuneina. Siunaus on yksi kirjan isoimmista teemoista. Alussa Jumala siunasi miehen ja naisen elämän ja tehtävän paratiisissa, maailmassa, 1:28. Syntiinlankeemuksen myötä kirous tulee maailmaan. Pelastus (siunaus) tulee kuitenkin naisen ”siemenen” kautta, 3:15. Nainen tulee synnyttämään tuskien kautta pelastajan tähän kirottuun maailmaan. Pelastaja tuo siunauksen tänne, ja kukistaa paholaisen, lyö sen pään murskaksi. Ei ole kuitenkaan kyse naisesta kuin naisesta, vaan juuri tietystä yhdestä. Vedenpaisumuksessa maailma tuhoutuu. Nooa jää perheensä kanssa henkiin. Hänellä on kolme poikaa: Seem, Jafet ja Haam. Raamatullisen näkemyksen mukaan heistä periytyy kaikki maailman kansat. Siunaus pysyy ja välittyy nyt juuri Seemin kautta, 9:26 – 27. Tämän ajattelun mukaan seemiläiset kansat ovat Seemin jälkeläisiä. Sitten tapahtuu taas rajaus. Siunaus kulkee nimenomaan seemiläisen Aabrahamin kautta, 12:2 – 3. Hänen kauttaan kansat siunataan ja hänen jälkeläisiään tulee olemaan yhtä paljon kuin taivaalla on tähtiä.


Israel ja siunaus: valehtelee, pettää ja taistelee – siunaus on kaiken arvoinen
Kenen kautta siunaus nyt välittyy? Kuka on siunattu? Kuka on kirottu? Kirjan maineikas kolmikko Aabraham, Iisakki ja Jaakob kantavat sitä. He kaikki saavat Jumalalta lupauksen henkilökohtaisesti. Tuo lupaus on sama ja se koskee koko maailman siunausta.

Jaakob on tosi jännä tapaus. Hänen elämänsä kertoo, kuinka periksi antamattoman tärkeä asia tämä siunaus on. Jaakobilla on isoveli Eesau, jolle iän puolesta kuuluisi siunaus – perinteen mukaan. Jaakob ei kunnioita tuota perinnettä. Hän huijaa ja ostaa veljeltään hänen esikoisen oikeutensa yhdellä keitolla. Käyttää hyväkseen veljensä heikkoa hetkeä. Sitten hän äitinsä kannustamana hankkii isältään Iisakilta siunauksen kun tämä on kuolinvuoteellaan puolisokeana. Jaakob valehtelee isälleen olevansa Eesau, saadakseen perinteen mukaan veljelleen kuuluvan siunauksen. Tämän jälkeen tämä siunattu mies pakenee kotoaan. Hän kulkee yksin, kohtaa Raakelin, suutelee häntä ja purskahtaa itkuun. Jabbokin joella Jaakob taistelee salaperäisen Penuelin kanssa. Hän sanoo, ’en päästä sinua, ellet siunaa minua.’ 32:27. Tuossa paikassa Jaakob kohtaa Herransa. Hän sanoo taistelun ja siunauksen jälkeen: ’minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin ja silti olen elossa.’ 32:31. Herra nyrjäyttää Jaakobin lonkan sijoiltaan – hänet murretaan. Häneltä kysytään hänen nimeään, ja hän joutuu katsomaan omaa identiteettiään kasvoista kasvoihin. Hän joutuu tunnustamaan olevansa pettäjä-Jaakob. Jaakobin nimi juontuu heprean sanasta ”kantapää” ja verbistä ’pettää’, 27:36; 25:26. Myös me joudumme Jumalan edessä kohtaamaan oman syntisyytemme, joudumme tunnustamaan syntimme, että voimme kääntyä. Sen jälkeen meille annetaan uusi nimi, uusi identiteetti. Jaakob sai uuden nimen. Penuel sanoi hänelle, ’Sinua ei pidä enää sanoa Jaakobiksi, vaan Israeliksi, sillä sinä olet kamppaillut Jumalan ja ihmisten kanssa ja voittanut.’ 32:29. Israel on hän, joka taistelee, joka näkee Herran, kuulee hänen sanansa, murtuu Herran lyömänä, on valmis kieltämään kaikki läheisimmät ihmisensä saadakseen siunauksen. Israel on hän, joka välittää siunausta, kantaa lupauksen siementä. Näin syntyi Israel. Tämä on ensimmäinen kerta kun Raamattu mainitsee nimen tai sanan Israel.