Dylan on taas julkaissut uuden levyn: Together through Life. Levy kohosi Englannissa listaykköseksi. Lähes ikäloppu rokkari sen kun porskuttaa. Itse en oikein vielä tiedä, mikä on tuomioni tuosta levystä. Siinä soitetaan harmonikkaa ja se kuulostaa kivalta. Sanotukset ovat hyviä. Levyllä on sellainen katuorkesterin meininki, jossa loistaa viisaan miehen elämänkokemus. Levy on jotenkin vähän pessimistisempi kuin Dylanin edellinen levy Modern Times, josta olen oppinut pitämään. Alakuloisuus tulee biiseistä kuten ’beyond here lies nothing’ ja ’life is hard’. Dylan on aina tehnyt aika surullisia biisejä, mutta toivo elää.
Am I too blind to see
Is my heart playing tricks on me
I'm lost in the crowd, all my tears are gone
All I have and all I know
Is this dream of you which keeps me living on
Everything I touch seems to disappear
Everywhere I turn, you are always here
I'll run this race until my earthly death
I'll defend this place with my dying breath
Modern Times sisältää hyvin paljon viittauksia Raamattuun. Ainakin biisit kuten Spirit on the Water ja Ain’t Talkin’. Eihän tämä Dylanin uusi 2000-luvun tuotanto ole mitään gospelia, jos vertaamme sitä hänen levyihinsä 80-luvun alussa. Raamatulliset teemat kuitenkin kummittelevat vähän siellä sun täällä. Se on niin, että kun tekee biisejä oikeasta elämästä, niin rosoinen Raamattu on hyvin käyttökelpoinen kirja.
Gonna get up in the morning walk the hard road down
Some sweet day I'll stand beside my king
I wouldn't betray your love or any other thing
Gonna raise me an army, some tough sons of bitches
I'll recruit my army from the orphanages
I been to St. Herman's church and I've said my religious vows
I've sucked the milk out of a thousand cows
Näytetään tekstit, joissa on tunniste music. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste music. Näytä kaikki tekstit
tiistai 19. toukokuuta 2009
torstai 19. maaliskuuta 2009
Mikä on ihminen?
Tänään tuli kierrettyä kolmessa koulussa: Juhana Herttuan yhteiskoulussa, Klassikossa ja Teräsrautelassa. Kahdessa jälkimmäisessä olin muusikko Jukka Leppilammen kanssa. Hän veti hienot keikat. Nuoret tykkäsivät ja sanoma upposi. Jukalla on reipas, raikas, rohkea, vapaa, taiteellinen ja evankeliumia häpeilemätön tyyli.
Jukka puhui ja lauloi kauniisti yhteisöllisyydestä, identiteetistä ja persoonan arvosta. 'Avaa sisko silmäs, vedä veli henkeä ja kiidä maailman ääriin, mielesi raketilla.' Jukan laulujen ja välispiikkien keskellä unohdin itseni, kuuntelin vain ja mietin syntyjä syviä.
Ihmisellä on silmät, joilla on luonnollista katsoa maailmaa, muita ihmisiä. Silmillä voi katsoa vaikka mitä, paitsi itseään, ellei käytä peiliä. Me elämme yksilökeskeisessä kulttuurissa, jossa painotetaan itseensä katsomista ja itseensä keskittymistä. Tämähän on aika luonnotonta, jos mietimme, miten silmät toimivat. Niillä voi katsoa muita, mutta ei itseään. Ihminen on luotu elämään suhteessa toisiin ihmisiin, suuntaamaan katseensa lähimmäiseen. Suhteessa heihin me näemme itsemme. Sananlaskussa sanotaan, että ’vedenkalvossa ihminen näkee kasvonsa, veljessään sydämensä.’ Meidän identiteetti ja persoona tulee esille vain silloin kun me annamme itsemme muiden avuksi, tai silloin kun me vaan eletään suhteessa toisiin ihmisiin esim riitelemällä, työskentelemällä, hengaillen tai vaikka unelmoiden heidän kanssaan. Miehestä tulee mies suhteessa naiseen, suhteessa veljeensä, suhteessa vanhempiinsa ja suhteessa muihin ihmisiin. Sama koskee naisia, lapsia, vanhuksia ja kaikkia ihmisiä.
Meistä tulee Jumalan kuvia vain kun me elämme suhteessa Jumalaan. Me olemme hänen peilinsä, joille Hän kirkastaa kasvonsa. Vain silloin, kun meillä on suhde Häneen, vain silloin me voimme peilata hänen kirkkauttaan maailmaan. Ihminen siis elää kutsumuksensa ja sisimmän identiteettinsä mahdollisuudet todeksi silloin kun hän elää suhteessa lähimmäiseensä ja Jumalaan. Hän menettää kaiken silloin kun hän keskittyy yksilökeskeisesti vain itseensä.
Puhun aika usein Herran siunauksesta. Tuo siunus on vanhin meille säilynyt Raamatun teksti. Vuonna 1986 löydettiin Jerusalemista muinaisesta Hinnonin laakson hautaluolasta kaksi amulettia. Molempiin amuletteihin oli kaiverrettu sama teksti, Herran siunaus, 4. Moos. 6. Arkeologit ajoittivat amuletit 600-700luvuille eKr. Tänäänkin, ja jo yli 3000vuoden ajan, uskovaiset ovat siunanneet itsensä eli seurakunnan tuolla siunauksella. Herran siunaus ei siis ole mikään ohimenevä muotijuttu, vaan siinä on jotain ikuista. Siinä on jotain, mikä on ihmiselle äärimmäisen tärkeätä. Ehkä pointti on se, että siinä on avain ihmisen identiteetille Jumalan kuvana: Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa, Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan. Aamen.
Jukka puhui ja lauloi kauniisti yhteisöllisyydestä, identiteetistä ja persoonan arvosta. 'Avaa sisko silmäs, vedä veli henkeä ja kiidä maailman ääriin, mielesi raketilla.' Jukan laulujen ja välispiikkien keskellä unohdin itseni, kuuntelin vain ja mietin syntyjä syviä.
Ihmisellä on silmät, joilla on luonnollista katsoa maailmaa, muita ihmisiä. Silmillä voi katsoa vaikka mitä, paitsi itseään, ellei käytä peiliä. Me elämme yksilökeskeisessä kulttuurissa, jossa painotetaan itseensä katsomista ja itseensä keskittymistä. Tämähän on aika luonnotonta, jos mietimme, miten silmät toimivat. Niillä voi katsoa muita, mutta ei itseään. Ihminen on luotu elämään suhteessa toisiin ihmisiin, suuntaamaan katseensa lähimmäiseen. Suhteessa heihin me näemme itsemme. Sananlaskussa sanotaan, että ’vedenkalvossa ihminen näkee kasvonsa, veljessään sydämensä.’ Meidän identiteetti ja persoona tulee esille vain silloin kun me annamme itsemme muiden avuksi, tai silloin kun me vaan eletään suhteessa toisiin ihmisiin esim riitelemällä, työskentelemällä, hengaillen tai vaikka unelmoiden heidän kanssaan. Miehestä tulee mies suhteessa naiseen, suhteessa veljeensä, suhteessa vanhempiinsa ja suhteessa muihin ihmisiin. Sama koskee naisia, lapsia, vanhuksia ja kaikkia ihmisiä.
Meistä tulee Jumalan kuvia vain kun me elämme suhteessa Jumalaan. Me olemme hänen peilinsä, joille Hän kirkastaa kasvonsa. Vain silloin, kun meillä on suhde Häneen, vain silloin me voimme peilata hänen kirkkauttaan maailmaan. Ihminen siis elää kutsumuksensa ja sisimmän identiteettinsä mahdollisuudet todeksi silloin kun hän elää suhteessa lähimmäiseensä ja Jumalaan. Hän menettää kaiken silloin kun hän keskittyy yksilökeskeisesti vain itseensä.
Puhun aika usein Herran siunauksesta. Tuo siunus on vanhin meille säilynyt Raamatun teksti. Vuonna 1986 löydettiin Jerusalemista muinaisesta Hinnonin laakson hautaluolasta kaksi amulettia. Molempiin amuletteihin oli kaiverrettu sama teksti, Herran siunaus, 4. Moos. 6. Arkeologit ajoittivat amuletit 600-700luvuille eKr. Tänäänkin, ja jo yli 3000vuoden ajan, uskovaiset ovat siunanneet itsensä eli seurakunnan tuolla siunauksella. Herran siunaus ei siis ole mikään ohimenevä muotijuttu, vaan siinä on jotain ikuista. Siinä on jotain, mikä on ihmiselle äärimmäisen tärkeätä. Ehkä pointti on se, että siinä on avain ihmisen identiteetille Jumalan kuvana: Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa, Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan. Aamen.
torstai 25. joulukuuta 2008
Hallelujah, mikä biisi!
Englannin listan top 40 sisälsi 4eri versiota Leonardo Cohenin Hallelujah biisistä, joka on tehty joskus 80-luvulla! Hienoa! Tuossa biisissä on sanoitukset, jotka kertovat Raamatun tarinoista. Daavidista kerrotaan, että hän osaisi soittaa musiikkia, niin että 'pahat henget pakenivat.' 1. Sam. 18:10; 16:16. Daavid näppäili kitarastaan sointuja: 'herää harppuni, herää lyyrani. Minä tahdon laulaa, tahdon soittaa! Herätän aamuruskon!' Sitten tuo taisteleva runoilijamuusikko rakastui naiseen, Batsebaan, jonka hän näki kylpemässä, kuten tuossa Cohenin biisissä sanotaan. Mikään ei voinut pysäyttää rakastunutta Daavidia. 2. Sam. 11.
Biisissä sanottaan, että nainen kaatoi valtaistuimen ja leikkasi (kuninkaan, tai sankarin) hiukset. Tavallaan näin kävi juurikin toiselle Raamatun taistelevalle sankariromantikolle eli Simsonille. Jumala oli kätkenyt hänen voimiensa salaisuuden hänen hiuksiinsa. Hän ei saanut leikata niitä, tai hänestä tulisi yhtä heikko kuin kaikista muista, Tuom. 13:5. Viimein hän pitkän taivuttelun jälkeen paljasti tämän voimiensa salaisuuden vaimolleen Delilalle. Vaimo suuttui miehelleen ja valitti: 'Kuinka voit väittää rakastavasi minua, kun et sydämessäsi luota minuun? Jo kolme kertaa sinä olet petkuttanut minua etkä ole kertonut minulle suurten voimiesi salaisuutta.' Tuom. 16:15. Simson antoi periksi, jolloin Delila petti hänen luottamuksensa ja kertoi hänen salaisuutensa miehensä vastustajille. Niin Simsonin hiukset leikattiin, ja hänestä tuli tavallinen, heikko mies.
Sain juuri yhden idean, minkä vuoksi tämä Hallelujah-biisi on vedonnut niin voimakkaasti tämän päivän ihmisiin. Syy on se, että ihmisellä on sisällään halu ylistää. Elämme kuitenkin maailmassa,jossa painotetaan niin paljon tieteellisyyttä, järkeä ja rationalisuutta, että sydämestä nousevalle voimakkaalle ylistykselle ei oikein ole jäänyt tilaa. Jumalan kuvana ihmisen luonnollisimpiin taipumuksiin kuuluu kuitenkin kiittäminen. Kenelle muulle kiitos ja ylistys kuuluisi, jos ei taivaan Isällemme? Hallelujah!
Raamatun suuri laulukirja eli Psalmit päättyvät ylistykseen, Ps. 150:
1 Halleluja!
Ylistäkää Jumalaa hänen pyhäkössään,
ylistäkää häntä taivaan mahtavissa holveissa!
2 Ylistäkää häntä, hänen väkeviä tekojaan,
ylistäkää häntä, hän on suuri!
3 Ylistäkää häntä raikuvin torvin,
ylistäkää häntä harppua ja lyyraa soittaen!
4 Ylistäkää häntä tanssien ja rumpua lyöden,
ylistäkää häntä luuttua ja huilua soittaen!
5 Ylistäkää häntä symbaalien helinällä,
ylistäkää häntä riemukkain symbaalein!
6 Kaikki te, joissa on elämän henkäys, ylistäkää Herraa! Halleluja!
keskiviikko 17. joulukuuta 2008
Tässä levyssä on sitä jotain - kiltteysperuste laillisuudelle
Joulukiireitä on. Se tarkoittaa joulujuhlia ja paljon puheiden kirjoitusta. Se on kivaa hommaa. Pastorin hommassa on se hyvä puoli, että tekstit ja aiheet, joista puhua, muuttuvat joka viikko. Olen viime aikoina lueskellut Mooseksen kirjoja oikein urakalla. Eilen sain päätökseen sen viidennen kirjan. Mietin, miten noissa kirjoissa annettu laki toimii.
Mooseksen laki toimii ilmeisesti pikkusen eritavalla kuin vaikka Suomen laki. Mooseksen lain noudattamista perustellaan nimittäin kiitollisuuden ja kokemuksen pohjalta. Tässä tyypillinen esimerkki: 5. Moos. 24:18: 'muistakaa, että itse olitte orjina Egyptissä ja että Herra, teidän Jumalanne, lunasti teidät sieltä vapaiksi. Sen tähden teidän on noudettava näitä käskyjä.' Tällä perustellaan käskyjä, joiden mukaan israelilaisten tulee jättää köyhille, orvoille, leskille ja muukalaisille viljaa peltojensa reunoille. Samoin jälkikorjuuta ei saa suorittaa, vaan heikko-osaisi on muistettava. Heille pitää jättää osa sadosta. Jeesus sopii tähän sikäli, että hän kertoi vertauksen siitä kuinka kuningas antoi velalliselleen 10 000talentin velan anteeksi. Tuo summa vastasi 200 000miestyövuotta!
Armahdetun velallisen kiitollisuus oli aika pientä, tai sitten hänellä oli erittäin huono muisti tällaisissa asioissa, nimittäin kotiin palatessaan hän tapasi ystävänsä, joka oli hänelle kympin velkaa. Mies vaati nopeaa velanmaksua. Hän uhkaili oikeudella ja vankeudella ja vaikka millä. Kuningas kuuli tuosta tyhmästä, kovasydämisestä miehestä, ja heitti hänet vankilaan. Matt. 18:21 - 35. Antakaamme toisillemme anteeksi, niin kuin kuningas on antanut meille anteeksi. Olkaamme kuninkaan kaltaisia, Jumalan kuvia.
Toinen keskeinen esimerkki on se, että israelilaiset eivät saaneet ottaa kansalaisiaan orjiksi. Tätä perusteltiin sillä, että Jumala oli lunastanut kansansa vapaaksi orjuudesta. Tästä kiitollisena kenelläkään ei olisi oikeutta orjuuttaa lähimmäistään, jonka Herra oli lunastanut vapauteen.
Mooseksen laissa on myös jonkinlainen kiltteys-peruste. Israelilaisten tulee olla 'hyväsydämisiä' ja näin antaa heikko-osaiselle lähimmäiselleen lainaa, vaikka olisi todennäköistä, ettei hän saisi lainaansa ainakaan täysimääräisenä takaisin. 5. Moos. 15:7 - 10.
Kun kansa nodattaa (tai noudattaisi) tätä lakia, niin se nousee (nousisi) 'kansojen yläpuolelle, niin että se tuo ylistystä, mainetta ja kunniaa Jumalalle.' 5. Moos. 26:18 - 19. Jeesus sanoi vähän saman asian eri sanoin: 'te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella... Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.' Matt. 5:14, 16.
Joulu on tulossa. Se kertoo siitä, että meidän ei pidä nousta taivaaseen löytääksemme Jumala, vaan hän tuli Pojassaan meidän keskellemme. Hän otti meidän osamme ja tuli meidän tasollemme. Hän tarjoaa meille kaiken sen, mitä lakia noudattamalla emme voineet saavuttaa, koska emme ole luonostamme ihan niin kilttejä, hyvämuistisia tai 'hyväsydämisiä.' Herramme tehköön meidät sellaisiksi! Muistakaamme ikuisesti, että Herramme on lunastannut meidät kalleimmalla mahdollisella hinnalla synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta. Olkaamme siis kiitollisia, eläkäämme aina risti mielessä - näkyköön se siinä, miten kohtelemme lähimmäistämme.
ps. Tästä löytyy puhutteleva kirjoitus siitä, mitä vainoja kristityt kokevat Pohjois-Afrikassa muslimien osalta.
maanantai 1. joulukuuta 2008
Odetta Gordon
Löysin Odetta Gordonin musan vasta äskettäin. Tässä on tunnetta ja sanomaa, joka iskee syvälle. Pidän siitä. Jakeet Luuk. 18:1 - 8 sopivat tähän biisiin.
torstai 6. marraskuuta 2008
Puheen rippeitä
Pidin aamulla päivänavauksen Klassikon koulussa. Laitan tähän puheeni pääpointit. Alkuun soitin Dylanin biisin Ring Them Bells, jonka tubi-versio on tässä.
Heipähei. Kuten varmaan tiedät pastorit ja seurakunnan työntekijät tekevät m. m. sielunhoitotyötä. Se tarkoittaa sitä, että me jutellaan ihmisten kanssa, joilla on elämässä vaikeata. Haluaisin jakaa sinun kansasi erään ahdistuneen ihmisen mietteitä.
Hän sanoi jotenkin näin:
’Mä oon ihan maassa, vääntynyt vääräksi. Aamusta iltaan mä kuljen surusta synnkänä. Mun lanteet ovat tulessa, ruumiissani ei ole tervettä paikkaa. Olen lopussa, rikki lyöty, sydämeni huutaa tuskasta. Sydämeni värisee, voimani hupenevat, silmieni valo sammuu. Ystäväni ja naapurini karttavat minua onnettomuuteni tähden, omaiseni pysyvät loitolla. Minun henkeäni uhataan ja minulle viritetään ansoja. Minä en enää tajua mistään mitään, en voi sanoa sanaakaan vastaan.’
Tietyissä tilanteissa on normaalia käyttäytyä epänormaalisti. Joidenkin tosi vaikeiden ongelmien edessä normaalin ihmisen reaktio on epänormaali, hallitsematon ja odottamaton. Joku on sanonut osuvasti, että ihminen, joka ei tietyissä epänormaaleissa tilanteissa menetä malttiaan, ei omaa malttia, jota menettää.
Tuo lukemani ahdistuneen ihmisen vuodatus on peräisin, pienin muunteluin suoraan Psalmista 38. Veikkaisin, että tuo vuodatus kuvaa jotenkin myös meidän tämän päivän ihmisten salaisia ajatuksia, jotka kertovat siitä, että kaikki ei ole kunnossa. Avautuminen on joskus tosi terveellistä. Jossain tilanteissa se on terveen ihmisen merkki, että reagoi rajusti, odottamattomalla tavalla odottamattomiin ja rajuihin tapahtumiin. Minusta se on tosi vapauttavaa, että Raamatun henkilöt itkevät, valittavat, kadottavat elämänhallintansa, nolostuvat, raivostuvat, menettävät malttinsa, rakastuvat jne.
Vapaasti suomennettuna ja vähän tulkiten tuossa Dylanin kappaleessa lauletaan: soittakaa kelloja uneliaalle morsiamelle, soittakaa kelloja, niin että kansa kuulee ja tuntee, että Jumala on. Soittakaa kelloja, kun paimen on unessa, ja vuoret ovat täynnä eksyneitä lampaita, itkevien tuulien keskellä. Soittakaa kelloja sokeille ja kuuroille, jälkeen jäänneille, niille harvoille valituille, jotka tulevat hallitsemaan enemmistöä kun peli päättyy. Soittakaa kelloja itkevälle lapselle, syyttömänä tuomitulle.
Psalmeissa näkyy se, että ihminen on aika heikko ja elämä on vaikeata. Kuitenkin tuo kirja päättyy suoranaiseen ylistyksen tykitykseen. Itse pidän näistä jakeista, Ps. 118: ’He syöksivät minut lähes tuhoon, mutta Herra tuli avukseni. Herra on minun väkeni ja voimani. Hän pelasti minut. Kuulkaa, miten voitonhuuto kajahtaa, riemu pelastettujen majoilta: Herran käsi on voimallinen! Herran käsi on meidän yllämme. Minä en kuole vaan elän. Avatkaa minulle vanhurskauden portit.’
ps. oon innostunut siitä, miten osuvia Psalmit ovat. Tämän päivän nuori/vanha voi varmasti löytää niistä ihan omia tuntemuksiaan vaikka kuinka paljon.
Heipähei. Kuten varmaan tiedät pastorit ja seurakunnan työntekijät tekevät m. m. sielunhoitotyötä. Se tarkoittaa sitä, että me jutellaan ihmisten kanssa, joilla on elämässä vaikeata. Haluaisin jakaa sinun kansasi erään ahdistuneen ihmisen mietteitä.
Hän sanoi jotenkin näin:
’Mä oon ihan maassa, vääntynyt vääräksi. Aamusta iltaan mä kuljen surusta synnkänä. Mun lanteet ovat tulessa, ruumiissani ei ole tervettä paikkaa. Olen lopussa, rikki lyöty, sydämeni huutaa tuskasta. Sydämeni värisee, voimani hupenevat, silmieni valo sammuu. Ystäväni ja naapurini karttavat minua onnettomuuteni tähden, omaiseni pysyvät loitolla. Minun henkeäni uhataan ja minulle viritetään ansoja. Minä en enää tajua mistään mitään, en voi sanoa sanaakaan vastaan.’
Tietyissä tilanteissa on normaalia käyttäytyä epänormaalisti. Joidenkin tosi vaikeiden ongelmien edessä normaalin ihmisen reaktio on epänormaali, hallitsematon ja odottamaton. Joku on sanonut osuvasti, että ihminen, joka ei tietyissä epänormaaleissa tilanteissa menetä malttiaan, ei omaa malttia, jota menettää.
Tuo lukemani ahdistuneen ihmisen vuodatus on peräisin, pienin muunteluin suoraan Psalmista 38. Veikkaisin, että tuo vuodatus kuvaa jotenkin myös meidän tämän päivän ihmisten salaisia ajatuksia, jotka kertovat siitä, että kaikki ei ole kunnossa. Avautuminen on joskus tosi terveellistä. Jossain tilanteissa se on terveen ihmisen merkki, että reagoi rajusti, odottamattomalla tavalla odottamattomiin ja rajuihin tapahtumiin. Minusta se on tosi vapauttavaa, että Raamatun henkilöt itkevät, valittavat, kadottavat elämänhallintansa, nolostuvat, raivostuvat, menettävät malttinsa, rakastuvat jne.
Vapaasti suomennettuna ja vähän tulkiten tuossa Dylanin kappaleessa lauletaan: soittakaa kelloja uneliaalle morsiamelle, soittakaa kelloja, niin että kansa kuulee ja tuntee, että Jumala on. Soittakaa kelloja, kun paimen on unessa, ja vuoret ovat täynnä eksyneitä lampaita, itkevien tuulien keskellä. Soittakaa kelloja sokeille ja kuuroille, jälkeen jäänneille, niille harvoille valituille, jotka tulevat hallitsemaan enemmistöä kun peli päättyy. Soittakaa kelloja itkevälle lapselle, syyttömänä tuomitulle.
Psalmeissa näkyy se, että ihminen on aika heikko ja elämä on vaikeata. Kuitenkin tuo kirja päättyy suoranaiseen ylistyksen tykitykseen. Itse pidän näistä jakeista, Ps. 118: ’He syöksivät minut lähes tuhoon, mutta Herra tuli avukseni. Herra on minun väkeni ja voimani. Hän pelasti minut. Kuulkaa, miten voitonhuuto kajahtaa, riemu pelastettujen majoilta: Herran käsi on voimallinen! Herran käsi on meidän yllämme. Minä en kuole vaan elän. Avatkaa minulle vanhurskauden portit.’
ps. oon innostunut siitä, miten osuvia Psalmit ovat. Tämän päivän nuori/vanha voi varmasti löytää niistä ihan omia tuntemuksiaan vaikka kuinka paljon.
perjantai 31. lokakuuta 2008
Kokeus 08 ja Dylanin Tell Tale Signs
Eilen oli Kokemus 08 ja paikalla oli monta nuorta. En tiedä kuinka monta, koska en laskenut, mutta veikkaan, että 200 – 300, tai ehkä vähän enemmänkin. Samoin eilinen Samuli Eedelmanin konsertti oli tietääkseni vetänyt Mikaelin kirkon täyteen. Hienoa. Kokemus meni paljon paremmin kuin viime vuonna. Kiitos kaikesta tästä kuuluu Taivaan Isälle ja Jeesukselle! Meillä oli kaksi bändiä: Aurum ja Bass’n Hellen. Molemmat soittivat tosi hyvin. Mielestä varsinkin bändivalinta oli mennyt putkeen. Illassa oli myös meidän Shakkivideomme ensi-ilta.. Sekin sai aplodit. Aurum on tosi mielenkiintoinen, nuorista turkulaisista koostuva bändi, joka laulaa rakkaudesta Jeesukseen ja musiikkiin. Vahvoja sanoituksia, hienoja melodioita, hyvää musiikkia: viulua, sähköpianoa, kitaraa, rumpuja, bassoa. Heidän MySpace -sivuilta voit kuunnella heidän musiikkiaan.
Pari viikkoa sitten julkaistiin Dylanin albumi: Tell Tale Signs. Tämä on Bootleg julkaisu, eli se koostuu ennen julkaisemattomista biiseistä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Puhujana täytyy sanoa, että Dylanin erikoisuus on osittain siinä, että hän on pysynyt luovana niin kauan. Hyväkin evankelista alkaa toistaa itseään aika nopeasti, koska jutut loppuvat kesken. Se vaatii todellista luovuutta, rohkeutta ja hengen paloa, että pysyy aina tuoreena. Papin ja evankelistan pitäisi pysyä sellaisena koska ’Herran armo on aina uusi’, ja joka päivä pitää ’laulaa uusi laulu’ Herralle. Dylan on ollut jatkuvasti liikkeellä. Hän ei ole jäänyt puolustamaan nuorena valloittamiaan asemiaan musiikin legendojen joukossa. Dylan ei soittele vain vanhoja hittejään. Vielä noin 70vuotiaana hän vetää ehkä 100keikkaa vuodessa, julkaisee levyjä, esiintyy elokuvissa, kirjoittaa kirjaa ja runoja.. Mielestä Dylanin viimeisimmän kymmenen vuoden tuotanto on yhtä ajankohtaista kun hänen biisinsä aikoinaan 60luvulla. Uusimman albumin biisi Dreamin of you kuvaa Dylanin uraa hauskasti: ’For years they had me locked in a cage/Then they trew me onto the stage/Some things just last longer than you thought they woud, and they never ever explain.’
Pari viikkoa sitten julkaistiin Dylanin albumi: Tell Tale Signs. Tämä on Bootleg julkaisu, eli se koostuu ennen julkaisemattomista biiseistä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Puhujana täytyy sanoa, että Dylanin erikoisuus on osittain siinä, että hän on pysynyt luovana niin kauan. Hyväkin evankelista alkaa toistaa itseään aika nopeasti, koska jutut loppuvat kesken. Se vaatii todellista luovuutta, rohkeutta ja hengen paloa, että pysyy aina tuoreena. Papin ja evankelistan pitäisi pysyä sellaisena koska ’Herran armo on aina uusi’, ja joka päivä pitää ’laulaa uusi laulu’ Herralle. Dylan on ollut jatkuvasti liikkeellä. Hän ei ole jäänyt puolustamaan nuorena valloittamiaan asemiaan musiikin legendojen joukossa. Dylan ei soittele vain vanhoja hittejään. Vielä noin 70vuotiaana hän vetää ehkä 100keikkaa vuodessa, julkaisee levyjä, esiintyy elokuvissa, kirjoittaa kirjaa ja runoja.. Mielestä Dylanin viimeisimmän kymmenen vuoden tuotanto on yhtä ajankohtaista kun hänen biisinsä aikoinaan 60luvulla. Uusimman albumin biisi Dreamin of you kuvaa Dylanin uraa hauskasti: ’For years they had me locked in a cage/Then they trew me onto the stage/Some things just last longer than you thought they woud, and they never ever explain.’
sunnuntai 31. elokuuta 2008
Syntisyys- ja pyhyysmittari
Kävin vuosi sitten veljeni kanssa New Yorkin Manhattanilla, ja poikkesimme katsomaan Broadwayn teatterissa pyörivää Altar Boyz-näytelmää, joka muuten on tulossa Suomeen. Joka tapauksessa tuossa näytöksessä keskeisessä osassa on ns. syntisyysmittari. Altar Boyz on poika-gospel-bändi, jonka missio on vähentää maailman syntisyyttä ja lisätä hyvyyttä. Lopussa syntiä löytyykin yleisön sijasta itse bändin 'hyvisten' omasta sydämestä. Katsoppa tämä youtuben video. Se vastaa aika osuvasti kysymyksiin kuten, kuka on pyhä ja kuka ei, ja miksi ja millä perustein?
Kuuntelin Bob Dylanin uusimman levyn, Modern Times, sanoituksia. Tässä pari lainausta, joissa hän aikalailla raamatullisesti kertoo, että ihminen ei ole itsessään hyvä.
'They say prayer has the power to help. So pray from the mother. In the human heart an evil spirit can dwell. I'm trying to love my neighbor and do good unto others. But oh, mother, things ain't going well.
Ain't talkin', just walkin'. I'll burn that bridge before you can cross. Heart burnin', still yearnin'. They'll be no mercy for you once you've lost
Now I'm all worn down by weepin'. My eyes are filled with tears, my lips are dry. If I catch my opponents ever sleepin' , I'll just slaughter them where they lie.'
Kain tappoi veljensä Aabelin kateudesta. Kainin sydeämessä asui jokin paha, jota hän ei kyennyt hallitsemaan (1. moos. 4:6 - 9). Kukaan ei kykene omin voimin. Yritä rakastaa lähimmäistäsi, niin kuin Jeesus opetti. Et onnistu omissa voimissasi. Jos tapaat vihollisesi puolustuskyvyttömänä, mitä teet? Rakastatko häntä, niin kuin Daavid, vai hankkiudutko hänestä nyt helpolla eroon?
Daavid oli jännä mies. Hän on ehkä raamatuin miehekkäimpiä hahmoja, kuitenkaan kenenkään ei kerrota itkeneen niin paljon kuin Daavid. Hän oli sotilas, runoilija, kansanjohtaja, sissipäälikkö, isä, poika, syntinen - hänellä on monta roolia. Suuren osan elämästään hän vaesi erämaassa pienen ja lojaalin porukkansa kanssa, hyljättyinä ja taistellen oikeudestaan olla olemassa. Kuitenkin hänen luottomihensä, upseeri Joab moitti häntä, 2. Sam. 19:7: 'sinä rakastat vihamiehiäsi ja vihaat niitä, jotka rakastavat sinua! Olet tänään osoittanut, etteivät päällikkösi ja miehesi merkitse sinulle mitään.' Onko sinusta oikeasti rakastamaan vihollisiasi, niin kuin Jeesus käskee.
Vastaus tähän omassa sydämessä asuvaan pahan ongelmaan löytyy sovinnosta, joka on tehty ristillä, kun Jeesus otti päällensä kaikki maailman synnit, kiroukset ja pahuuden. Synnit on sovitettu, ja Jumala on vuodattanut omiensa sydämiin raukkautensa, antamalla heille Pyhän Hengen, Room. 5:5.
Kuuntelin Bob Dylanin uusimman levyn, Modern Times, sanoituksia. Tässä pari lainausta, joissa hän aikalailla raamatullisesti kertoo, että ihminen ei ole itsessään hyvä.
'They say prayer has the power to help. So pray from the mother. In the human heart an evil spirit can dwell. I'm trying to love my neighbor and do good unto others. But oh, mother, things ain't going well.
Ain't talkin', just walkin'. I'll burn that bridge before you can cross. Heart burnin', still yearnin'. They'll be no mercy for you once you've lost
Now I'm all worn down by weepin'. My eyes are filled with tears, my lips are dry. If I catch my opponents ever sleepin' , I'll just slaughter them where they lie.'
Kain tappoi veljensä Aabelin kateudesta. Kainin sydeämessä asui jokin paha, jota hän ei kyennyt hallitsemaan (1. moos. 4:6 - 9). Kukaan ei kykene omin voimin. Yritä rakastaa lähimmäistäsi, niin kuin Jeesus opetti. Et onnistu omissa voimissasi. Jos tapaat vihollisesi puolustuskyvyttömänä, mitä teet? Rakastatko häntä, niin kuin Daavid, vai hankkiudutko hänestä nyt helpolla eroon?
Daavid oli jännä mies. Hän on ehkä raamatuin miehekkäimpiä hahmoja, kuitenkaan kenenkään ei kerrota itkeneen niin paljon kuin Daavid. Hän oli sotilas, runoilija, kansanjohtaja, sissipäälikkö, isä, poika, syntinen - hänellä on monta roolia. Suuren osan elämästään hän vaesi erämaassa pienen ja lojaalin porukkansa kanssa, hyljättyinä ja taistellen oikeudestaan olla olemassa. Kuitenkin hänen luottomihensä, upseeri Joab moitti häntä, 2. Sam. 19:7: 'sinä rakastat vihamiehiäsi ja vihaat niitä, jotka rakastavat sinua! Olet tänään osoittanut, etteivät päällikkösi ja miehesi merkitse sinulle mitään.' Onko sinusta oikeasti rakastamaan vihollisiasi, niin kuin Jeesus käskee.
Vastaus tähän omassa sydämessä asuvaan pahan ongelmaan löytyy sovinnosta, joka on tehty ristillä, kun Jeesus otti päällensä kaikki maailman synnit, kiroukset ja pahuuden. Synnit on sovitettu, ja Jumala on vuodattanut omiensa sydämiin raukkautensa, antamalla heille Pyhän Hengen, Room. 5:5.
tiistai 26. elokuuta 2008
Suomi on musiikin ihmemaa
Hesarissa on tänään juttu Suomesta 'musiikin ihmemaana'. Meillä on tuollainen imago maailmalla. Olemme kuulemma esim. Britannian ja USA:n median mukaan maailman parhaita musiikissa! The Times lehden mukaan Suomi voittaisi todennäköisesti olympialaiset vuonna 2012 Lontoossa, jos lajina olisi musiikki. Klassisen musiikin ihmemaana Suomen kanssa samoilla tasoilla paistattelee vain Venezuela. On se aika jännää, että meidän pienistä piireistä ponnistetaan maailman huipulle.
ps. itsekin soittelen rumpuja seuriksen bändissä, ja osaan jo melkein soittaa pianolla 3kappaletta.. Ihmelahjakkuus:)
ps. itsekin soittelen rumpuja seuriksen bändissä, ja osaan jo melkein soittaa pianolla 3kappaletta.. Ihmelahjakkuus:)
perjantai 27. kesäkuuta 2008
Kaikki tai ei mitään - turha pihtailla.
Tämä postaus tiivistää joitain ajatuksia yhdestä nuorten opetuksesta, jonka pidin. Ja sitä paitsi aihe toimii prologina tulevan sunnuntain saarnatekstin tematiikkaan (Mark. 10:17 - 27): Kaikki tai ei mitään.
Lukemattomien riparibiisien sanoittajalla ja säveltäjällä Pekka Simojoella on biisi ’Kaikki tai ei mitään’. Tuon biisin sanat ovat tässä:
’Jos tahdot rakastaa, sen huomaa kohta koko maa. Et pysty peittämään, se täyttää sydämen ja pään. Etkä silloin enää laskelmoi sen rakkauden hintaa. Voit ehkä yrittää elää riskitöntä elämää ja lasikaapissa voit aarteitasi suojella, mutta kuitenkaan et muuta voi, kuin raapaista pintaa.
Anna kaikki tai ei mitään, se on hintana elämän. Anna peliin koko pieni sydän, saat itse paljon enemmän! Anna kaikki tai ei mitään, älä taakse jää katsomaan silloin, kun on tullut aika nousta Jeesusta seuraamaan.
Me emme paljonkaan pysty Jumalalle antamaan. Vain kädet likaiset ja kelvottomat sydämet, mutta elämäsi varjotkin saat Hänelle antaa. Ja vaikka sankari ei kukaan meistä olisi ja vaikka voimallaan ei kukaan pysty kerskumaan, silti suurinta on kuitenkin vain kaikkensa antaa.’
Miksei siis antaisi kaikkea? Jokainen ihminen voi varmaan allekirjoittaa seuraavan väitteen, jonka mukaan jokainen meistä syntyy ja kuolee riippumatta omista toiveistaan. Multa ei ainakaan kysytty haluanko syntyä Suomeen, tai Kiinaan, tai Nepaliin, tai Iraniin, tai johonkin muuhun paikkaan. Eikä multa myöskään kysytty toivomuksia aikakauden, vanhempien, yhteiskunnallisen luokan yms. suhteen. Nyt on vaan pelattava niillä korteilla, joita omistaa. Pointtina on, että jos tällaiset asiat eivät ole meidän hallinnassamme, niin kenen hallinnassa ne ovat? Tyhmän sattuman? Jumalan suunnitelman? Kohtalon? Uskoni vuoksi mä voin ehdottaa tuota kakkosvaihtoehtoa.
Tämä johtaa siihen, että koska olen täysin ’korkeimmissa käsissä’ elämän ja kuoleman suhteen, niin miksi en antaisi myös tätä elämää hänen käsiinsä? Kaikki tai ei mitään. En ole itse luonnut itseäni, enkä pelastanut itseäni, enkä vanhurskauttanut, enkä lunastanut. Itse asiassa ihan kaiken olen saanut lahjaksi, koko tämän elämän. Miksi en antaisi kaikkea hänen käsiinsä?
Hän näki syyn luomiselleni, lunastukselleni, vanhurskauttamiselleni jne., miksi en siis antaisi hänen toteuttaa suunnitelmiaan suvereenisti itseni kohdalla? Dylanilla on kaunis biisi, joka tiivistää hienosti juuri näitä ajatuksia. Biisin sanat löytyvät tästä.
Lukemattomien riparibiisien sanoittajalla ja säveltäjällä Pekka Simojoella on biisi ’Kaikki tai ei mitään’. Tuon biisin sanat ovat tässä:
’Jos tahdot rakastaa, sen huomaa kohta koko maa. Et pysty peittämään, se täyttää sydämen ja pään. Etkä silloin enää laskelmoi sen rakkauden hintaa. Voit ehkä yrittää elää riskitöntä elämää ja lasikaapissa voit aarteitasi suojella, mutta kuitenkaan et muuta voi, kuin raapaista pintaa.
Anna kaikki tai ei mitään, se on hintana elämän. Anna peliin koko pieni sydän, saat itse paljon enemmän! Anna kaikki tai ei mitään, älä taakse jää katsomaan silloin, kun on tullut aika nousta Jeesusta seuraamaan.
Me emme paljonkaan pysty Jumalalle antamaan. Vain kädet likaiset ja kelvottomat sydämet, mutta elämäsi varjotkin saat Hänelle antaa. Ja vaikka sankari ei kukaan meistä olisi ja vaikka voimallaan ei kukaan pysty kerskumaan, silti suurinta on kuitenkin vain kaikkensa antaa.’
Miksei siis antaisi kaikkea? Jokainen ihminen voi varmaan allekirjoittaa seuraavan väitteen, jonka mukaan jokainen meistä syntyy ja kuolee riippumatta omista toiveistaan. Multa ei ainakaan kysytty haluanko syntyä Suomeen, tai Kiinaan, tai Nepaliin, tai Iraniin, tai johonkin muuhun paikkaan. Eikä multa myöskään kysytty toivomuksia aikakauden, vanhempien, yhteiskunnallisen luokan yms. suhteen. Nyt on vaan pelattava niillä korteilla, joita omistaa. Pointtina on, että jos tällaiset asiat eivät ole meidän hallinnassamme, niin kenen hallinnassa ne ovat? Tyhmän sattuman? Jumalan suunnitelman? Kohtalon? Uskoni vuoksi mä voin ehdottaa tuota kakkosvaihtoehtoa.
Tämä johtaa siihen, että koska olen täysin ’korkeimmissa käsissä’ elämän ja kuoleman suhteen, niin miksi en antaisi myös tätä elämää hänen käsiinsä? Kaikki tai ei mitään. En ole itse luonnut itseäni, enkä pelastanut itseäni, enkä vanhurskauttanut, enkä lunastanut. Itse asiassa ihan kaiken olen saanut lahjaksi, koko tämän elämän. Miksi en antaisi kaikkea hänen käsiinsä?
Hän näki syyn luomiselleni, lunastukselleni, vanhurskauttamiselleni jne., miksi en siis antaisi hänen toteuttaa suunnitelmiaan suvereenisti itseni kohdalla? Dylanilla on kaunis biisi, joka tiivistää hienosti juuri näitä ajatuksia. Biisin sanat löytyvät tästä.
ps. tulkaa illalla gg'lle. Katso yllä oleva mainos. Bändin kotisivu löytyy tästä.
keskiviikko 25. kesäkuuta 2008
perjantai 13. kesäkuuta 2008
Pelon lamauttama harhailija kaipaa kotiin
Tässä Matisyahun biisissä, Dispatch the Troops, on aika jännät sanat.
'Daughter of Zion, Once precious princess. Left her father's house to walk the streets that never rest. Maybe they'll hear me in the metropolis. So I'm sending out and SOS.
Fighting with her "ta". She wants out of this mess. And those big city lights. Might brighten up the darkness. You know that I'm tired and you know that I'm stressed
Feeling the pain likes the dance by the DJ. Reminds me of a time when things were OK. Frightened by her own shadow. Now she wants to go home.
--Won't you please return child. Where you been? She says I can't come home because he won't let me in.'
Tässä biisissä on joitain samoja teemoja kuin Jeesuksen vertauksessa tuhlaajapojasta: joku on kadonnut ja haluaisi tulla takaisin kotiin, mutta matka sinne on niiiin pitkä.. Jeesuksen mukaan niin monia asia oli kadonnut: lammas, hopearaha, tuhlaajapoika, aare.. Juuri näitä kadonneita hän on tullut - Jumalan auktoriteetilla - etsimään.
Viime sunnuntaina kirkoissamme saaranttiin juurikin tästä tuhlaajapoika vertauksesta. Tuossa vertauksessa kerrotaan kuinka poika, tuhlattuaan kaiken omaisuutensa kevytkenkäisessä elämässä, päättää palata tyhjätaskuna isänsä luo. Tässä kohtaa esiintyy sanat: '… Niin hän lähti isänsä luo. Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä.’ Luuk. 15:19 – 20.
Miten tämä liittyy tähän päivään?
Monella tavalla. Turku on täynnä tuhlaajapoikia ja -tyttöjä, jotka miettivät, että jaksaisiko sitä uskoa taivaan Isään, jolla voisi oikeasti olla merkitystä omassa elämässä. Monesta varmasti tuntuu, että omien sotkujen, syntien ja ongelmien keskeltä tie jumalan luo on miljoooonien kilometrien mittainen. Ei sille tielle jaksaisi lähteä, vaikka sydämen sopukoissa halua olisikin. Ristiriitainen tilanne. Joskus ainakin itsestäni tuntuu siltä, että kaikki unelmani ja toiveeni siintävät jossain horisontin äärillä, niin kaukana, että etäisyyteni niiden luo masentaa.
Mieleen tulee vielä se kadonnut lammas. Paimenet kertovat, että oikeestii kadonnut lammas on sellainen, että se laskeutuu jalkoijensa päälle ja lamaantuu pelosta. Se ei osaa tai uskalla tehdä mitään muuta kuin määkiä. Jos susi tulee niin se on aivan avuton. Se ei uskalla edes paeta. Sitä paitsi tuollainen lammas painaa noin 30 - 40 kiloa, ja Jeesus sanoo, että paimen ottaa sen harteilleen ja kantaa takaisin tarhaan. Paimenen todella pitää kaivata tuota lammasta, jos hän haluaa sen pelastaa.
Tämä vertaus yllätti Jeesuksen aikalaisia ja se voi yllättää myös meidät. Se kertoo, että Jumala on valmiimpi juoksemaan meitä vastaan, kuin mitä me olemme valmiita tulemaan hänen luokseen. Hän on valmiimpi antamaan meille anteeksi, kuin mitä me ollaan valmiita pyytämään. Taivaan Isä tietää mitä me häneltä tarvitsemme, ennen kuin edes pyydämme sitä häneltä. Hän on kaikkivaltias ja hän rakastaa omiaan. Hän on suurempi ja pyhempi, kuin mihin meidän ajatuksemme yllää.
Vähän vastaavanlaista tuhlaajpoika-tematiikkaa löytyy profeetta Hesekielin dramaattisesta kertomuksesta luvussa Hes. 16. Takuulla yllätyt, jos luet sen ajatuksella.
'Daughter of Zion, Once precious princess. Left her father's house to walk the streets that never rest. Maybe they'll hear me in the metropolis. So I'm sending out and SOS.
Fighting with her "ta". She wants out of this mess. And those big city lights. Might brighten up the darkness. You know that I'm tired and you know that I'm stressed
Feeling the pain likes the dance by the DJ. Reminds me of a time when things were OK. Frightened by her own shadow. Now she wants to go home.
--Won't you please return child. Where you been? She says I can't come home because he won't let me in.'
Tässä biisissä on joitain samoja teemoja kuin Jeesuksen vertauksessa tuhlaajapojasta: joku on kadonnut ja haluaisi tulla takaisin kotiin, mutta matka sinne on niiiin pitkä.. Jeesuksen mukaan niin monia asia oli kadonnut: lammas, hopearaha, tuhlaajapoika, aare.. Juuri näitä kadonneita hän on tullut - Jumalan auktoriteetilla - etsimään.
Viime sunnuntaina kirkoissamme saaranttiin juurikin tästä tuhlaajapoika vertauksesta. Tuossa vertauksessa kerrotaan kuinka poika, tuhlattuaan kaiken omaisuutensa kevytkenkäisessä elämässä, päättää palata tyhjätaskuna isänsä luo. Tässä kohtaa esiintyy sanat: '… Niin hän lähti isänsä luo. Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä.’ Luuk. 15:19 – 20.
Miten tämä liittyy tähän päivään?
Monella tavalla. Turku on täynnä tuhlaajapoikia ja -tyttöjä, jotka miettivät, että jaksaisiko sitä uskoa taivaan Isään, jolla voisi oikeasti olla merkitystä omassa elämässä. Monesta varmasti tuntuu, että omien sotkujen, syntien ja ongelmien keskeltä tie jumalan luo on miljoooonien kilometrien mittainen. Ei sille tielle jaksaisi lähteä, vaikka sydämen sopukoissa halua olisikin. Ristiriitainen tilanne. Joskus ainakin itsestäni tuntuu siltä, että kaikki unelmani ja toiveeni siintävät jossain horisontin äärillä, niin kaukana, että etäisyyteni niiden luo masentaa.
Mieleen tulee vielä se kadonnut lammas. Paimenet kertovat, että oikeestii kadonnut lammas on sellainen, että se laskeutuu jalkoijensa päälle ja lamaantuu pelosta. Se ei osaa tai uskalla tehdä mitään muuta kuin määkiä. Jos susi tulee niin se on aivan avuton. Se ei uskalla edes paeta. Sitä paitsi tuollainen lammas painaa noin 30 - 40 kiloa, ja Jeesus sanoo, että paimen ottaa sen harteilleen ja kantaa takaisin tarhaan. Paimenen todella pitää kaivata tuota lammasta, jos hän haluaa sen pelastaa.
Tämä vertaus yllätti Jeesuksen aikalaisia ja se voi yllättää myös meidät. Se kertoo, että Jumala on valmiimpi juoksemaan meitä vastaan, kuin mitä me olemme valmiita tulemaan hänen luokseen. Hän on valmiimpi antamaan meille anteeksi, kuin mitä me ollaan valmiita pyytämään. Taivaan Isä tietää mitä me häneltä tarvitsemme, ennen kuin edes pyydämme sitä häneltä. Hän on kaikkivaltias ja hän rakastaa omiaan. Hän on suurempi ja pyhempi, kuin mihin meidän ajatuksemme yllää.
Vähän vastaavanlaista tuhlaajpoika-tematiikkaa löytyy profeetta Hesekielin dramaattisesta kertomuksesta luvussa Hes. 16. Takuulla yllätyt, jos luet sen ajatuksella.
sunnuntai 1. kesäkuuta 2008
Go Rap
Olen innostunut gospel-rapistä. USA:ssa T.R.U.C.E:n musiikki on tosi hienoa. Tässä on niiden toiminnasta yksi youtube-video. Suomessa on aika vähän tämän alan musaa. Toivottavasti mekin saataisiin hyviä räppäreitä tänne kotomaahamme.. Onhan meillä tosin Ruudolf! Tien raivaaja.
Monesti sanotukset ovat tosi hyviä ja sellaisia, että ne koskettaa nuoria. Musta tuntuu, että näissä biiseissä (ainakin T.R.U.C.E:n tapauksessa) yleisenä teemana on pakeneminen, arka ihminen, joka kätkeytyy maskien taa, pelot, viha.. Biiseissä tartutaan tällaisiin perusongelmiin, ja niihin annetaan vastaukseksi evankeliumi. Tällaisen katumaailaman ajatusmaailman tiivistää esim Nicy Cruzin legendaarisen kirjan nimi, joka on: Juokse poika, juokse.
Tässä on vielä linkki Kanye Westin videoon Jesus walks.
Go Rap!
Monesti sanotukset ovat tosi hyviä ja sellaisia, että ne koskettaa nuoria. Musta tuntuu, että näissä biiseissä (ainakin T.R.U.C.E:n tapauksessa) yleisenä teemana on pakeneminen, arka ihminen, joka kätkeytyy maskien taa, pelot, viha.. Biiseissä tartutaan tällaisiin perusongelmiin, ja niihin annetaan vastaukseksi evankeliumi. Tällaisen katumaailaman ajatusmaailman tiivistää esim Nicy Cruzin legendaarisen kirjan nimi, joka on: Juokse poika, juokse.
Tässä on vielä linkki Kanye Westin videoon Jesus walks.
Go Rap!
lauantai 1. joulukuuta 2007
Every grain of sand
Tämän Dylanin biisin sanat ovat aivan mahtavia ja ajattomia. Samoja polkuja on tallailtu aina Kainin ajoista asti. Hänen ihmeellinen ja usein salainen huolenpito on tämän maailman vaikeuksia voimakkaampaa.
In the time of my confession, in the hour of my deepest need. When the pool of tears beneath my feet flood every newborn seed. There's a dyin' voice within me reaching out somewhere, Toiling in the danger and in the morals of despair.
Don't have the inclination to look back on any mistake,Like Cain, I now behold this chain of events that I must break.In the fury of the moment I can see the Master's hand. In every leaf that trembles, in every grain of sand.
I gaze into the doorway of temptation's angry flame. And every time I pass that way I always hear my name.Then onward in my journey I come to understand That every hair is numbered like every grain of sand.
I have gone from rags to riches in the sorrow of the nightIn the violence of a summer's dream, in the chill of a wintry light,In the bitter dance of loneliness fading into space,In the broken mirror of innocence on each forgotten face.I hear the ancient footsteps like the motion of the sea. Sometimes I turn, there's someone there, other times it's only me.I am hanging in the balance of the reality of man. Like every sparrow falling, like every grain of sand.
sunnuntai 18. marraskuuta 2007
Lastenkaltaisten tsemppi- ja valistusmusaa
Välillä pitää vaihtaa tyyliä. Jostain syystä tämän NAS:n aina niin mahtavan hittibiisin kaltaisia biisejä on aika paljon nuorison musamarkkinoilla. Heti tulee mieleen P.O.D:n The Youth of the nation ja Matisyahun Youth. Ja tietenkin Dylanin klassikko Forever Young. Kertovatko nämä biisit jotain lapsenkaltaisuudesta, joka siis on vieläkin viikon teema tällä blogillani.
Ehkä näissä biiseissä kaikuu se vahvasti nuoruuteen kuuluva ääni, joka liittyy toivoon elämän merkityksestä. Mutta tie on liukas.. niin kuin NAS:n biisissä tulee hyvin esille sen traagisissa kertomuksissa. Ja Jeesus sanoi 1) Matt. 18:3: ellette te käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Ja heti perään, 2) Matt. 18:7: ‘… jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä…, hänelle olisi parempi, että .. upotettaisiin meren syvyyteen.’ ja ’voi tätä maailmaa ja sen viettelyksiä! ‘..Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä.’ Nuorten elämänjanoa ei saa tyydyttää tappavilla ja tuhoavilla myrkyillä!
NAS “I Can” [Kids]I know I can (I know I can)Be what I wanna be (be what I wanna be)If I work hard at it (If I work hard at it)I’ll be where I wanna be (I’ll be where I wanna be)[Nas]Be, B-Boys and girls, listen upYou can be anything in the world, in God we trustAn architect, doctor, maybe an actressBut nothing comes easy it takes much practiceLike, I met a woman who’s becoming a starShe was very beautiful, leaving people in aweSinging songs, Lina Horn, but the younger versionHung with the wrong person.Got her strung on thatHeroin, cocaine, sniffin up drugs all in her nose…Coulda died, so young, now looks ugly and oldNo fun cause now when she reaches for hugs people hold they breathCause she smells of corrosion and deathWatch the company you keep and the crowd you bringCause they came to do drugs and you came to singSo if you gonna be the best, I’ma tell you how,Put your hands in the air, and take a vow
ps. Arto Antturilla on taas blogissaan ihan hyviä, syvällisiä ja pirteitä näkemyksiä kirkon tilasta.
Ehkä näissä biiseissä kaikuu se vahvasti nuoruuteen kuuluva ääni, joka liittyy toivoon elämän merkityksestä. Mutta tie on liukas.. niin kuin NAS:n biisissä tulee hyvin esille sen traagisissa kertomuksissa. Ja Jeesus sanoi 1) Matt. 18:3: ellette te käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Ja heti perään, 2) Matt. 18:7: ‘… jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä…, hänelle olisi parempi, että .. upotettaisiin meren syvyyteen.’ ja ’voi tätä maailmaa ja sen viettelyksiä! ‘..Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä.’ Nuorten elämänjanoa ei saa tyydyttää tappavilla ja tuhoavilla myrkyillä!
NAS “I Can” [Kids]I know I can (I know I can)Be what I wanna be (be what I wanna be)If I work hard at it (If I work hard at it)I’ll be where I wanna be (I’ll be where I wanna be)[Nas]Be, B-Boys and girls, listen upYou can be anything in the world, in God we trustAn architect, doctor, maybe an actressBut nothing comes easy it takes much practiceLike, I met a woman who’s becoming a starShe was very beautiful, leaving people in aweSinging songs, Lina Horn, but the younger versionHung with the wrong person.Got her strung on thatHeroin, cocaine, sniffin up drugs all in her nose…Coulda died, so young, now looks ugly and oldNo fun cause now when she reaches for hugs people hold they breathCause she smells of corrosion and deathWatch the company you keep and the crowd you bringCause they came to do drugs and you came to singSo if you gonna be the best, I’ma tell you how,Put your hands in the air, and take a vow
ps. Arto Antturilla on taas blogissaan ihan hyviä, syvällisiä ja pirteitä näkemyksiä kirkon tilasta.
perjantai 16. marraskuuta 2007
Jokerman dance
Jokerman on yksi Dylanin parhaista biiseistä. Sen sanotukset kuvaavat mun mielestä tosi jännällä tavalla erästä henkilöä, jonka nimen voi melkeinpä arvata. Ja ehkä myös tämän Herran sisaria ja veljiä, ja siis kaikkia hänen seuraajiaan, opetuslapsiaan.
You’re a man of the mountains, you can walk on the clouds, Manipulator of crowds, you’re a dream twister. You’re going to Sodom and Gomorrah But what do you care? Ain’t nobody there would want to marry your sister. Friend to the martyr, a friend to the woman of shame, You look into the fiery furnace, see the rich man without any name.
Jokerman dance to the nightingale tune, Bird fly high by the light of the moon, Oh, oh, oh, Jokerman. Well, the Book of Leviticus and Deuteronomy, The law of the jungle and the sea are your only teachers. In the smoke of the twilight on a milk-white steed, Michelangelo indeed could’ve carved out your features.
Well, the rifleman’s stalking the sick and the lame, Preacherman seeks the same, who’ll get there first is uncertain. Nightsticks and water cannons, tear gas, padlocks, Molotov cocktails and rocks behind every curtain, False-hearted judges dying in the webs that they spin, Only a matter of time ’til night comes steppin’ in. Jokerman dance to the nightingale tune..
Dylan tuli uskoon vuonna 1979, jonka jälkeen hän julkaisi kolme gospel-levyä. Jokerman biisi julkaistiin vuonna 1984.
You’re a man of the mountains, you can walk on the clouds, Manipulator of crowds, you’re a dream twister. You’re going to Sodom and Gomorrah But what do you care? Ain’t nobody there would want to marry your sister. Friend to the martyr, a friend to the woman of shame, You look into the fiery furnace, see the rich man without any name.
Jokerman dance to the nightingale tune, Bird fly high by the light of the moon, Oh, oh, oh, Jokerman. Well, the Book of Leviticus and Deuteronomy, The law of the jungle and the sea are your only teachers. In the smoke of the twilight on a milk-white steed, Michelangelo indeed could’ve carved out your features.
Well, the rifleman’s stalking the sick and the lame, Preacherman seeks the same, who’ll get there first is uncertain. Nightsticks and water cannons, tear gas, padlocks, Molotov cocktails and rocks behind every curtain, False-hearted judges dying in the webs that they spin, Only a matter of time ’til night comes steppin’ in. Jokerman dance to the nightingale tune..
Dylan tuli uskoon vuonna 1979, jonka jälkeen hän julkaisi kolme gospel-levyä. Jokerman biisi julkaistiin vuonna 1984.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)