Tämä postaus tiivistää joitain ajatuksia yhdestä nuorten opetuksesta, jonka pidin. Ja sitä paitsi aihe toimii prologina tulevan sunnuntain saarnatekstin tematiikkaan (Mark. 10:17 - 27): Kaikki tai ei mitään.
Lukemattomien riparibiisien sanoittajalla ja säveltäjällä Pekka Simojoella on biisi ’Kaikki tai ei mitään’. Tuon biisin sanat ovat tässä:
’Jos tahdot rakastaa, sen huomaa kohta koko maa. Et pysty peittämään, se täyttää sydämen ja pään. Etkä silloin enää laskelmoi sen rakkauden hintaa. Voit ehkä yrittää elää riskitöntä elämää ja lasikaapissa voit aarteitasi suojella, mutta kuitenkaan et muuta voi, kuin raapaista pintaa.
Anna kaikki tai ei mitään, se on hintana elämän. Anna peliin koko pieni sydän, saat itse paljon enemmän! Anna kaikki tai ei mitään, älä taakse jää katsomaan silloin, kun on tullut aika nousta Jeesusta seuraamaan.
Me emme paljonkaan pysty Jumalalle antamaan. Vain kädet likaiset ja kelvottomat sydämet, mutta elämäsi varjotkin saat Hänelle antaa. Ja vaikka sankari ei kukaan meistä olisi ja vaikka voimallaan ei kukaan pysty kerskumaan, silti suurinta on kuitenkin vain kaikkensa antaa.’
Miksei siis antaisi kaikkea? Jokainen ihminen voi varmaan allekirjoittaa seuraavan väitteen, jonka mukaan jokainen meistä syntyy ja kuolee riippumatta omista toiveistaan. Multa ei ainakaan kysytty haluanko syntyä Suomeen, tai Kiinaan, tai Nepaliin, tai Iraniin, tai johonkin muuhun paikkaan. Eikä multa myöskään kysytty toivomuksia aikakauden, vanhempien, yhteiskunnallisen luokan yms. suhteen. Nyt on vaan pelattava niillä korteilla, joita omistaa. Pointtina on, että jos tällaiset asiat eivät ole meidän hallinnassamme, niin kenen hallinnassa ne ovat? Tyhmän sattuman? Jumalan suunnitelman? Kohtalon? Uskoni vuoksi mä voin ehdottaa tuota kakkosvaihtoehtoa.
Tämä johtaa siihen, että koska olen täysin ’korkeimmissa käsissä’ elämän ja kuoleman suhteen, niin miksi en antaisi myös tätä elämää hänen käsiinsä? Kaikki tai ei mitään. En ole itse luonnut itseäni, enkä pelastanut itseäni, enkä vanhurskauttanut, enkä lunastanut. Itse asiassa ihan kaiken olen saanut lahjaksi, koko tämän elämän. Miksi en antaisi kaikkea hänen käsiinsä?
Hän näki syyn luomiselleni, lunastukselleni, vanhurskauttamiselleni jne., miksi en siis antaisi hänen toteuttaa suunnitelmiaan suvereenisti itseni kohdalla? Dylanilla on kaunis biisi, joka tiivistää hienosti juuri näitä ajatuksia. Biisin sanat löytyvät tästä.
Lukemattomien riparibiisien sanoittajalla ja säveltäjällä Pekka Simojoella on biisi ’Kaikki tai ei mitään’. Tuon biisin sanat ovat tässä:
’Jos tahdot rakastaa, sen huomaa kohta koko maa. Et pysty peittämään, se täyttää sydämen ja pään. Etkä silloin enää laskelmoi sen rakkauden hintaa. Voit ehkä yrittää elää riskitöntä elämää ja lasikaapissa voit aarteitasi suojella, mutta kuitenkaan et muuta voi, kuin raapaista pintaa.
Anna kaikki tai ei mitään, se on hintana elämän. Anna peliin koko pieni sydän, saat itse paljon enemmän! Anna kaikki tai ei mitään, älä taakse jää katsomaan silloin, kun on tullut aika nousta Jeesusta seuraamaan.
Me emme paljonkaan pysty Jumalalle antamaan. Vain kädet likaiset ja kelvottomat sydämet, mutta elämäsi varjotkin saat Hänelle antaa. Ja vaikka sankari ei kukaan meistä olisi ja vaikka voimallaan ei kukaan pysty kerskumaan, silti suurinta on kuitenkin vain kaikkensa antaa.’
Miksei siis antaisi kaikkea? Jokainen ihminen voi varmaan allekirjoittaa seuraavan väitteen, jonka mukaan jokainen meistä syntyy ja kuolee riippumatta omista toiveistaan. Multa ei ainakaan kysytty haluanko syntyä Suomeen, tai Kiinaan, tai Nepaliin, tai Iraniin, tai johonkin muuhun paikkaan. Eikä multa myöskään kysytty toivomuksia aikakauden, vanhempien, yhteiskunnallisen luokan yms. suhteen. Nyt on vaan pelattava niillä korteilla, joita omistaa. Pointtina on, että jos tällaiset asiat eivät ole meidän hallinnassamme, niin kenen hallinnassa ne ovat? Tyhmän sattuman? Jumalan suunnitelman? Kohtalon? Uskoni vuoksi mä voin ehdottaa tuota kakkosvaihtoehtoa.
Tämä johtaa siihen, että koska olen täysin ’korkeimmissa käsissä’ elämän ja kuoleman suhteen, niin miksi en antaisi myös tätä elämää hänen käsiinsä? Kaikki tai ei mitään. En ole itse luonnut itseäni, enkä pelastanut itseäni, enkä vanhurskauttanut, enkä lunastanut. Itse asiassa ihan kaiken olen saanut lahjaksi, koko tämän elämän. Miksi en antaisi kaikkea hänen käsiinsä?
Hän näki syyn luomiselleni, lunastukselleni, vanhurskauttamiselleni jne., miksi en siis antaisi hänen toteuttaa suunnitelmiaan suvereenisti itseni kohdalla? Dylanilla on kaunis biisi, joka tiivistää hienosti juuri näitä ajatuksia. Biisin sanat löytyvät tästä.
ps. tulkaa illalla gg'lle. Katso yllä oleva mainos. Bändin kotisivu löytyy tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos välittömästä palautteesta.