Tässä on pitämäni aamunavaus, joka käsittelee johtamista. Nyt itsenäisyyspäivänä jatketaan samasta teemasta, sillä mulla on saarnavuoro ja aiheena on Matt. 20:25-28, joissa Jeesus antaa seuraajilleen johtajuusoppia.
Hyvää huomenta klassikot. Sunnuntaina on itsenäisyyspäivä ja tuossa äsken soi supisuomalainen virsi Samuli Edelmanin tulkitsemana. Samuli esiintyy nyt tulevana lauantaina Mikaelin kirkossa, joten sinne siis klo 19.
Nuorilla on tulevaisuus edessään, mutta he tarvitsevat vähän apua siinä, miten astua oikealle tielle ja miten päässä tässä elämässä eteenpäin. Oli kerran eräs nuori poika, joka kruunattiin kuninkaaksi. Tämän suuren mahdollisuuden ja tilaisuuden edessä hän mietti jalat tutisten, mitäköhän tästä tulee, kun ei ole kokemusta, ei taitoja, eikä oikein kansan luottamustakaan. Näitä miettiessään kerrotaan, että Jumala ilmestyi hänelle ja sanoi ykskantaan: ’pyydä mitä vain, niin saat sen.’ Nuori kuningas pyysi: Herra anna minulle viisas sydän, niin että osaan oikein hallita ja johtaa tätä suurta kansaa. Tämä kertomus löytyy Raamatusta ja tuo nuori kuningas oli Salomo. Hän sai mitä pyysi, viisauden hallita ja johtaa. (1. Kun. 3.)
Tulevana sunnuntaina kirkoissa puhutaan, tai ainakin Mikaelin kirkossa puhutaan, Jeesuksen johtamisopista. Näinä aikoina johtamisesta rummutetaan monessa paikassa: työpaikoilla, armeijassa, partiossa, ja varmaan koulussakin. Johtamisesta kirjoitetaan kirjoja, pidetään seminaareja ja koulutuksia. Ainakin kirkossa mietitään, millainen on hyvä johtaja. Luulen, että tänäänkin moni pyytäisi itselleen taitoa johtaa, jos hänelle suotaisiin sama tilaisuus kuin Salomolle.
Jeesuksesta on sanottu, että hän oli historian ensimmäinen suuri kenttäjohtaja. Hänen rinnallaan Rooman keisarit jättivät historiaan pienemmän jäljen, vaikka omana aikanaan he olivatkin koko maailman johtajia. Miksi tuo tavallisen kansan keskellä elävä Vapahtaja teki niin ison vaikutuksen? Yksi syy voisi olla juuri se, että hän laskeutui vallan korkeilta jalustoilta, johdon hierarkian huipulta kansan keskelle.
Suurin johtaja ei linnoittautunut johonkin toimistoon, vaan suurin tuli kentän keskelle. Hän solmi suoria yhteyksiä tavalliseen kansaan: tavallisiin äiteihin, isiin, lapsiin, sairaisiin, uskonnollisiin fariseuksiin, publikaaneihin ja oikeastaan kaikenlaisiin ihmisiin. Hän tunsi kentän tosi hyvin. Hänelle ihmiset eivät olleet vain numeroita tai nimiä paperilla. Hän tunsi heidän toiveensa, pelkonsa, harrastukset, ilot ja surut.
Toinen asia oli se, että Jeesus ei touhunnut joutavia, vaan keskittyi vain olennaiseen. Kolmas pointti, ja näitä pointteja on sitten aika monta, voisi olla se, että Jeesus tunsi esimerkin voiman. Tulevana sunnuntaina on itsenäisyyspäivä. Suomen historiasta on opittu, että suomalaisia tulee johtaa edestä, omalla esimerkillä, eikä takaa komennellen ja käskien. Jeesus muistetaan juuri siitä, että hän sanoi ihmisille: seuraa minua. Jeesus näytti tietä, hän kulki edellä ja mukana, hän näytti mallia, esimerkkiä. Ihmisten tuli seurata häntä. Oma esimerkki on kova juttu. Se otetaan aina vakavasti.
Ehkä Jeesus ajatteli, että hyvä johtaja on kuin hyvä paimen, joka on valmis antamaan henkensä lampaidensa puolesta. Hyvä paimen tuntee lampaansa nimeltä, hän välittää, hän kulkee mukana, hän osoittaa tietä.
Haluan toivottaa kaikille oikein hyvää tulevaa itsenäisyyspäivää.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste johtaminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste johtaminen. Näytä kaikki tekstit
lauantai 5. joulukuuta 2009
torstai 25. joulukuuta 2008
Jotain tolkkua Raamatusta - Numeri - Mooses
Tässä on taas yksi piiiitkä kirjoitus sarjaamme 'Jotain tolkkua Raamatusta'. Tarkoitus on helpottaa ihmisiä aukaisemaan tuo kirjojen kirja!
Numeri – vaeltava Jumalan kansa
Neljäs Mooseksen kirja on yksi suosikeistani. Sen pointti on pähkinänkuoressa, että Israel on marssiva Jumalan kansa (10:11 – 36). Marssivan kansan tavoitteena on päästä luvattuun maahan. Tuon päämäärän halveksiminen tai sen hylkääminen, tai orjuuteen takaisin kaipaaminen eli u-käännöksen tekeminen, ovat tämän kirjan kardinaalisyntejä. 14:1 - 38. Tähän päivään linkitettynä voidaan sanoa, että Numerissa kerrotaan 1) yhteen kuulumisesta ja 2) voiman lähteestä – yhteisö on tietysti Israel ja sen voiman lähteen on Jumala. Myös Jeesus opetti, että me olemme matkalla ja meillä on päämäärä: ’etsikää ennen kaikkea muuta Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan.’ Jeesus on tie sinne.
Erämaamarssin kokemusten kautta piirtyy Israelin kiehtova ja uniikki identiteetti vaeltavana Jumalan kansana. Erämaamarssin aikana Egyptistä vapauteen lunastettu entisten orjien joukko, hitsautuu monien myötä- ja vastoinkäymisten kautta kansaksi, yhteisöksi. Todellisuus oli kuitenkin kaikkea muuta. Yhteen puhaltavasta porukasta ei oikein voida puhua, eikä päämäärääkään saavuteta. Jumalallisten visioiden vallankumouksellisesta marssista meinaa tulla nolo fiasko. Kukaan tuosta sukupolvesta, Joosuaa ja Kalebia lukuun ottamatta, ei pääse luvattuun maahan. Mooseskin saa vain ihailla luvattua maata vuorenkukkulalta, rajan väärältä puolelta.. 27:12 – 17. Päämäärään saavuttaa uusi sukupolvi. Mooseksen tehtävä on valmistaa tuo sukupolvi, ja sen johtaja, Joosua, maanvalloitukseen. 27:18 – 23. ’Viestikapulan’ siirtäminen seuraavalle sukupolvelle on hänen viimeinen tehtävänsä.
Sanottakoon, että erämaamarssi eli Exodus on koko VT:n keskeisin kertomus. Siitä kertovat profeetat erittäin värikkäästä ja mielikuvituksellisesti (Hes. 36:24 – 31; 37), psalmien kirjoittajat (Ps. 105:26 – 45; 106) ja kaikki muutkin. Paavali kertoo, että myös me kristityt olemme tavallaan, hengellisessä mielessä, tuolla marssilla, 1. Kor. 10:1 – 13. Jos Genesiksen suuri ihme oli luominen, niin Exoduksen suuri ihme on lunastus Egyptin orjuudesta, erämaamarssi luvattuun maahan. Tuota missiota vastusti alussa kaikki: Mooses, faarao, heprealaiset.. Jumala kuitenkin pestasi Mooseksen toteuttamaan tuota suunnitelmaansa. Homma osoittautui erittäin vaikeaksi.
Herravihaa – yksinäinen johtaja
Matkan aikana Israel osoittautuu vaikeaksi porukaksi ja Jumalan rakkauden rajoja koetellaan todella paljon. Kansa valittaa milloin mistäkin, välillä se haluaa palata takaisin Egyptiin: 14:2 – 4. Kansa on vähällä kivittää Joosuan ja Kalebin, jotka innostavat sitä kulkemaan kohti todellista päämääräänsä eli luvattua maata: 14:10. Kansa hylkäsi myös Herran, Jumalansa: 11:20. Joka tapauksessa 40 vuoden surkuhupaisa marssi on meillekin hyvin opettavainen, koska kristitty on aina tien päällä. Jeesus sanoi: ’minä olen tie..’
Demokraattisilla vaaleilla Mooses olisi saanut kenkää saman tien (14:4). Hänen tilalleen olisi valittu todennäköisesti Mirjam, tai Aaron (12:1 - 2) tai ehkä Korah, Datan tai Abriam, joilla oli puolellaan kansan johtoeliitin tuki (16:1 - 3). Nämä kaverit sanoivat näkevänsä kansan vaikeudet, joihin he toisivat lohtua ja apua. Erämaavaellus olisi unohdettava ikävänä seikkailuna. Egyptiin olisi palattava, niin että lapsille ja vanhuksille saataisiin edes vähän ruokaa. Ei kukaan vastuuntuntuinen ihminen johda kokonaista kansaa vaeltelemaan erämaahan. Jos jonkun työryhmän olisi pitänyt suunnitella exodus luvattuun maahan, niin se työryhmä suunnittelisi matkaa varmasti vielä näinä päivinäkin. Joku on sanonut hauskasti, että saatana valitsee usein kollegion, työryhmän tai neuvoston hoitamaan jotain asiaa. Jumala taas valitsee yksilön, jolle hän sanoo: ’Mene siis, minä lähetän sinut.. Minä olen sinun kanssasi’, 2. Moos. 3:10, 12.
Mooses ei alkujaankaan halunnut kyseistä johtajan hommaan, vaan Herra määräsi sen hänelle, 2. Moos. 3 – 4. Mooses olisi mielellään jättänyt virkansa, mutta se ei sopinut Jumalan suunnitelmiin, Num. 11:11 – 15. Lopputiliä odottava Mooses tilittää: ’Minä en jaksa yksinäni johtaa tätä kansaa; taakka on minulle liian raskas. Jos aiot kohdella minua näin, anna minun mielummin kuolla heti.’ 11:15. Tällaiset heikkohermoisuutta viestivät johtajan mietteet herättävät Mooseksen alaisissa entistä enemmän epäluuloja: ’Onko Herra todellakin ilmaissut tahtonsa vain Mooseksen kautta?’ 12:2. Jumalan silmissä Mooses on kuitenkin ainut oikea henkilö. Hän on Jumalan valitsema.
Mooses oli ’nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä.’ 12:3. Ehkä tämän vuoksi Jumala käytti Moosesta. Jumalan käsissä voima tulee täydelliseksi vain heikkoudessa. Mooseksen kautta Raamattu kertoo, että Jumala haluaa asettaa maailmaan johtajia, jotka ovat toisenlaisia kuin maailmanhistorian suuret johtajat. Sakarian kirjan mukaan Messias tulee olemaan kuningas, joka ’on nöyrä, hän ratsastaa aasilla.’ Sak. 9:9. Jeesus sanoi, Matt. 11:29: ’minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä.’
Helppohan se on valittaa
Moosekselle valitettiin lähes kaikesta: Mirjamin ja Aaronin mukaan hän oli ottanut väärän naisen vaimokseen, 12:1. He kysyivät, miksi Jumala muka puhuu ainoastaan Mooseksen kautta? 12:2. Kansan johtomiehet syyttivät Moosesta siitä, että hän yritti korottaa itsensä muun kansan yläpuolelle. Tasa-arvon nimissä: ’Jo riittää! Kaikki tähän kansaan kuuluvat ovat pyhiä!’ 16:3. He syyttivät Moosesta siitä, että hän oli tuonut kansan kuolemaan autiomaahan, ja siitä, että hän oli johdattanut kansan eksyksiin, ja siitä, että lupaukset eivät olleet täyttyneet. 16:13 – 14. Näiden syytöksen ristipaineessa Herran pinna loppui ja hän uhkasi tuhota koko kansan, joka oli noussut Moosesta vastaan. Aaron ja Mooses kuitenkin rukouksin ja uhrein saivat lauhdutettua Herran syttyneen pyhän vihan, 16:21 - 24. Tämän seurauksena ainoastaan Mooseksen johtavat syyttäjät, kapinan aloittajat kuolivat kun tuli taivaasta iski heihin, 16:35.
Tähän eivät kuitenkaan ongelmat lopu, vaan ’seuraavana päivänä israelilaiset nousivat Moosesta ja Aaronia vastaan ja sanoivat: te olette surmanneet Herran kansaa.’ 17:6. Nyt Herran viha todella syttyy. Hän uhkaa tuhota koko tuon kansa autiomaahan, mutta taas Mooses ja Aaron taistelevat, puhuvat, rukoilevat ja tekevät lähes kaiken voitavan pelastaakseen kansan, joka haluaisi viedä heidät oikeuteen ja tappaa heidät. Niinpä Herra taas säästää valitun kansansa, 17:10 – 14. Herran tuomion seurauksena kansaa kuoli kuitenkin 14 700 henkeä, 17:14. Myöhemmin kansan viisaimmat johtajat vielä hyökkäävät Moosesta vastaan tivaamalla häneltä jotain järkevämpää visiota kuin unelmaa luvatusta maasta: ’miksi te toitte Jumalan kansan tähän autiomaahan?’ 20:4. Mooseksen homma ei siis ollut mikään helppo. Hän joutui tai sai käytännössä toteuttaa vuorisaarnan ohjeita: ’rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta.’ Matt. 5:44.
Burnoutin partaalla olevalle Moosekselle annetaan vähän helpotusta. Hän delegoi tuomarin tehtäviään seitsemällekymmenelle viisaalle miehelle. Herra siirsi ’Mooseksen saamaa henkeä näihin seitsemäänkymmeneen vanhimpaan, ja kun henki laskeutui heihin, he joutuivat profeetalliseen hurmokseen.’ 11:25. Tuota hurmosta katsellessaan Mooses toivoi: ’kunpa koko Herran kansa olisi profeettoja ja saisi Herran hengen!’ 11:29.
Nämä kaikki kertomukset osoittavat sen, että me olemme usein sokeita huomaamaan mitä, miten ja kenen kautta Herra palvelee meitä. Tästä ehkä yksi selkeimpiä esimerkkejä ovat luvut 4. Moos. 23 – 24, joissa Herra käskee pakanaprofeetta Bileamia siunaamaan Israelia, joka kulkee alhaalla laaksossa. Bileam nousee vuorelle, josta hän voi nähdä koko tuon kansan, joka ’pysyy muista erillään.’ 23:9. Koko ajan Bileamin vierellä on Moabin kuningas Balak, joka taivuttelee Bileamia kiroamaan Israelin. Bileam kertoo rukoilevansa vain sitä, mitä Herra tahtoo. Rukoillessaan hän aina tuntee voimakkaasti, että hän ei saa kirota tuota kansaa, vaan hänen pitää siunata sitä. Näin hän tekee kolme kertaa. Samaan aikaan Balak on raivoissaan: ’minä kutsuin sinut tänne, jotta kiroaisit viholliseni, mutta nyt sinä olet jo kolme kertaa siunannut heidät! Painu sinne mistä tulit!’ 24:10 - 11. Bileam siunaa Israelia ja näkee sitä koskevan ennustuksen: ’Minä näen tämän, mutta se ei vielä ole lähellä. Tähti nousee Jaakobin keskeltä, valtiaan sauva Israelista.. Jaakobista polveutuu hallitsija, joka tuhoaa vihollisensa.’ 24:17, 19. Samaan aikaan näistä kamppailuista autuaan tietämättömät israelilaiset majailevat alhaalla laaksossa. He eivät tiedä, että heidän kohtalostaan on juuri taisteltu: kirous vai siunaus. Tuona samana hetkenä ’he luopuivat Herrasta ja alkoivat elää moabilaisnaisten kanssa. Naiset kutsuivat heitä omien jumaliensa uhrijuhliin.. ja miehet kumarsivat heidän jumaliaan. Näin israelilaiset antautuivat palvelemaan Baal-Peoria, ja siksi Herra vihastui heihin.’ 25:1 – 3. Kansa siis taas hylkäsi Hänet, joka oli koko ajan taistellut ”salaa” sen puolesta ja taivuttanut pakanaprofeetankin siunaamaan kansaansa. Tuossa oli sokean kiitos.
Identiteetti
Israelin identiteettiä sivusin Genesiksessä jakeissa Gen. 32:29. Israel kantaa siunausta, se kamppailee aina Jumalan kanssa ja se näkee Hänen kasvonsa, niin kuin vain voi nähdä. Tämä näkyy selvimmin Herran siunauksessa, joka löytyy luvusta 4. Moos. 6. Käsittelen tätä siunausta myöhemmin. Jakeen Jes. 43:10 mukaisesti Israelin tehtävä on nähdä, kuulla, uskoa ja ymmärtää, että Herra on Jumala. Sen tulee toimia peilinä, joka loistaa Herran valoa pakanuuden pimeyteen, sen tulee olla avoin kirje, jota maailma voi lukea (2. Kor. 3:3). Sen tulee levittää Herran tuntemisen tuoksua, Sir. 24. Myös Numerissa kerrotaan olennaisia asioita siitä kuka ja miksi Israel on olemassa. Tuossa identiteetissä on kaksi puolta: kansallinen ja uskollinen. Kansallinen = Egyptistä vapautettuja heprealaisia, uskollinen = heidän lunastajansa (vapauttajansa) on Jumala, jota he palvelevat. He ovat kansa, josta Herra sanoo: ’minä asun israelilaisten keskellä’, 5:3. Tällainen kaksiosainen identiteetti on aika yleisesti esillä VT:ssa. Israel on sekä kansallinen että uskonnollinen porukka.
Jaotus:
Lapset pääsevät perille, vanhukset kaatuvat matkalle
Numeri pitää jakaa kahteen isoon jaksoon. Ensimmäinen jakso kertoo matkaan lähteneestä sukupolvesta, toinen jakso kertoo heidän lapsistaan. Ensimmäinen porukka ei pääse perille, mutta heidän lapsensa pääsevät. Ensimmäinen porukka tuntuu tekevän kaikki mahdolliset virheet ja toinen porukka on vähän viisaampi. Tätä sukupolviin perustuva jaotus tulee ilmi esim. väestönlaskun pohjalta tehdyissä sukuluetteloissa, joita esitellään marssin alussa ja lopussa eli luvuissa 1 ja 26. Näiden väestönlaskujen välissä on 40 vuotta.
Toisen väestölaskun lopussa on sanat: ’tässä joukossa ei ollut ainoatakaan niistä israelilaisista, jotka Mooses ja Aaron olivat laskeneet ja merkinneet sukuluetteloihin Siinain autiomaassa toimittamassaan väestönlaskussa.’ 26:64 – 65. Tuo porukka ei saanut astua yli rajan ja syy siihen selviää mm. jakeista 14:20 – 35. ’Yksikään näistä ihmisistä ei pääse perille tuohon maahan. He ovat nähneet minun kirkkauteni ja ne suuret teot, jotka tein Egyptissä ja täällä autiomaassa, mutta siitä huolimatta he tottelemattomuudessaan ovat yhä uudestaan koetelleet minun kärsivällisyyttäni. He eivät saa nähdä sitä maata..’ Jumalan kerrotaan olleen todella kypsynyt valitsemaansa kansaan: ’kuinka kauan minun vielä pitää sietää tätä pahaa kansaa, joka alati nurisee minua vastaan.’ 14:27.
Kaikki kirjan 36 lukua voidaan jakaa kolmeen isoon osaan. Luvut 1 – 10 kuvaavat sitä, kuinka Israelin tulee vaeltaa liitonarkin ympärillä, Herran kansana. Luvut 11 – 25 kertovat, kuinka tämä vaellus oikeasti meni. Luvut 26 – 36 kertovat kuinka uusi, erämaassa syntynyt sukupolvi nousee vastuunkantajiksi vanhusten siirtyessä eläkkeelle. Tämä sukupolvi astuu myös lopulta rajan yli, erämaasta luvattuun maahan. Tätä rajanylitystä ei kuitenkaan kerrota vielä Numeruksessa, vaan vasta Joosuan kirjassa. Luvuissa 26 – 35 vasta valmistaudutaan tuohon luvattuun maahan asettumiseen, vähän samalla tavalla kuin luvuissa 1 – 10 oli kerrottu kuinka vanhempi sukupolvi oli saanut marssinalussa ohjeet siitä, miten vaeltaa erämaassa.
Lyhyesti: Luvut 1 – 25 kertovat vanhasta sukupolvesta, luvut 26 – 36 kertovat heidän lapsistaan. Erämaasta tulee vanhan sukupolven hautausmaa. Tämä sen takia, että he kapinoivat niin paljon: 11 – 12; 13 – 14; 16, 17, 20, 21, 25. Kirjassa kerrotaan kolmesta merkittävästä kapinasta. Näiden kapinoiden rangaistuksena kansa kohtaa kuoleman ja se menettää vapaalippunsa luvattuun maahan. 1) Kansa kapinoi, 14:1 – 38. 2) Papisto eli leeviläiset kapinoivat, 16:1 - 35. 3) Johtajat kapinoivat, 20:1 – 13.
Arkeologia:
Vuonna 1986 löytyi Jerusalemin alueella sijaitsevasta muinaisesta Hinnonin laakson hautaluolasta kaksi hopeista amulettia, joihin oli kirjoitettu Herran siunaus, Num. 6:22 – 26. Arkeologit ovat ajoittaneet amuletit 600 – 700-luvulle eKr. Tämä maailman tunnetuin tai toiseksi tunnetuin rukous on siis erittäin vanha. Kyseinen siunaus löytyy jakeista Num. 6:22 – 26, ja tuon siunauksen muunneltu versio löytyy Psalmista 67. Tämä siunaus kertoo siitä, että Jumalan tunteminen antaa rauhan ja täyteyden elämään. Jos Jumala kääntää kansalle selkänsä autiomaassa, tai muualla, niin kansa joutuu paniikkiin – 5. Moos. 31:18; Ps. 30:8; 44:25; 104:29. Tuolla siunauksella pappien käskettiin siunata Israel, 6:23. Niin tehdään tänäänkin.
Leeviläiset:
Heti erämaamarssin alussa suoritettiin väestönlasku, 1:45 – 46. Sotakelpoisia yli 20-vuotiaita miehiä oli noin 600 000. Leeviläisiä oli noin 22 000, 3:39. Leeviläiset hoitivat telttamajaa ja he asuivat sen ympärillä. Jos joku muu puuttui telttamajan hoitoon, hänet piti surmata, 1:49 – 51, 53; 3:38 – 39. Leeviläiset piti erottaa Jumalalle israelilaisten esikoisten sijasta, 3:41, 45. Tämän myötä jokaisella Israelin perheellä, jokaisella sisarusryhmällä oli oma leeviläinen edustaja Jumalan edessä. Heidät pyhitetään Herralle: 8:5 – 26. ’Erota näin israelilaisten joukosta leeviläiset minun omikseni.’ 8:14. ’Heidät on luovutettu minulle.’ 8:16. Ennen palvelukseen astumista, heidän puolestaan on suoritettava syntien sovitus. 8:11, 15, 21 – 22. Papiston rooli oli siis todella suuri. UT:ssa ei puhuta erillisestä papistosta, vaan siitä, että kaikki kristityt kuuluvat pyhään papistoon, 1. Piet. 2:9, joka on ’määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan.’
Kysymyksiä:
Jakeissa 5:11 – 31 kerrotaan miten pitää toimia, jos mies epäilee vaimoaan aviorikoksesta. Jos on syytä epäillä naista uskottomuudesta, niin hänelle on juotettava ns. kirousvesi. Entä jos nainen tunnustaa, tai käy ilmi, että kirousvesi kiroaa hänet, niin että hän sen myötä osoittautuu syylliseksi, pitääkö hänet silloin myös tuomita aviorikoksesta kivitettäväksi? Olisiko Joosef voinut viedä Marian juomaan kirousvettä?
Jakeessa 5:3 kerrotaan, että spitaaliset, vuotoa sairastavat ja vainajan kohdanneet piti poistaa leiristä, ’jossa minä asun israelilaisten keskellä’. Jeesus kosketti ja auttoi kaikkia tuollaisia ”saastaisia”. Hän tuli ’heidän keskelleen.’ Tartutti heidät pyhyydellään, ja otti päälleen heidän saastaisuuden, sairaudet ja synnit. Miksi?
Numeri – vaeltava Jumalan kansa
Neljäs Mooseksen kirja on yksi suosikeistani. Sen pointti on pähkinänkuoressa, että Israel on marssiva Jumalan kansa (10:11 – 36). Marssivan kansan tavoitteena on päästä luvattuun maahan. Tuon päämäärän halveksiminen tai sen hylkääminen, tai orjuuteen takaisin kaipaaminen eli u-käännöksen tekeminen, ovat tämän kirjan kardinaalisyntejä. 14:1 - 38. Tähän päivään linkitettynä voidaan sanoa, että Numerissa kerrotaan 1) yhteen kuulumisesta ja 2) voiman lähteestä – yhteisö on tietysti Israel ja sen voiman lähteen on Jumala. Myös Jeesus opetti, että me olemme matkalla ja meillä on päämäärä: ’etsikää ennen kaikkea muuta Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan.’ Jeesus on tie sinne.
Erämaamarssin kokemusten kautta piirtyy Israelin kiehtova ja uniikki identiteetti vaeltavana Jumalan kansana. Erämaamarssin aikana Egyptistä vapauteen lunastettu entisten orjien joukko, hitsautuu monien myötä- ja vastoinkäymisten kautta kansaksi, yhteisöksi. Todellisuus oli kuitenkin kaikkea muuta. Yhteen puhaltavasta porukasta ei oikein voida puhua, eikä päämäärääkään saavuteta. Jumalallisten visioiden vallankumouksellisesta marssista meinaa tulla nolo fiasko. Kukaan tuosta sukupolvesta, Joosuaa ja Kalebia lukuun ottamatta, ei pääse luvattuun maahan. Mooseskin saa vain ihailla luvattua maata vuorenkukkulalta, rajan väärältä puolelta.. 27:12 – 17. Päämäärään saavuttaa uusi sukupolvi. Mooseksen tehtävä on valmistaa tuo sukupolvi, ja sen johtaja, Joosua, maanvalloitukseen. 27:18 – 23. ’Viestikapulan’ siirtäminen seuraavalle sukupolvelle on hänen viimeinen tehtävänsä.
Sanottakoon, että erämaamarssi eli Exodus on koko VT:n keskeisin kertomus. Siitä kertovat profeetat erittäin värikkäästä ja mielikuvituksellisesti (Hes. 36:24 – 31; 37), psalmien kirjoittajat (Ps. 105:26 – 45; 106) ja kaikki muutkin. Paavali kertoo, että myös me kristityt olemme tavallaan, hengellisessä mielessä, tuolla marssilla, 1. Kor. 10:1 – 13. Jos Genesiksen suuri ihme oli luominen, niin Exoduksen suuri ihme on lunastus Egyptin orjuudesta, erämaamarssi luvattuun maahan. Tuota missiota vastusti alussa kaikki: Mooses, faarao, heprealaiset.. Jumala kuitenkin pestasi Mooseksen toteuttamaan tuota suunnitelmaansa. Homma osoittautui erittäin vaikeaksi.
Herravihaa – yksinäinen johtaja
Matkan aikana Israel osoittautuu vaikeaksi porukaksi ja Jumalan rakkauden rajoja koetellaan todella paljon. Kansa valittaa milloin mistäkin, välillä se haluaa palata takaisin Egyptiin: 14:2 – 4. Kansa on vähällä kivittää Joosuan ja Kalebin, jotka innostavat sitä kulkemaan kohti todellista päämääräänsä eli luvattua maata: 14:10. Kansa hylkäsi myös Herran, Jumalansa: 11:20. Joka tapauksessa 40 vuoden surkuhupaisa marssi on meillekin hyvin opettavainen, koska kristitty on aina tien päällä. Jeesus sanoi: ’minä olen tie..’
Demokraattisilla vaaleilla Mooses olisi saanut kenkää saman tien (14:4). Hänen tilalleen olisi valittu todennäköisesti Mirjam, tai Aaron (12:1 - 2) tai ehkä Korah, Datan tai Abriam, joilla oli puolellaan kansan johtoeliitin tuki (16:1 - 3). Nämä kaverit sanoivat näkevänsä kansan vaikeudet, joihin he toisivat lohtua ja apua. Erämaavaellus olisi unohdettava ikävänä seikkailuna. Egyptiin olisi palattava, niin että lapsille ja vanhuksille saataisiin edes vähän ruokaa. Ei kukaan vastuuntuntuinen ihminen johda kokonaista kansaa vaeltelemaan erämaahan. Jos jonkun työryhmän olisi pitänyt suunnitella exodus luvattuun maahan, niin se työryhmä suunnittelisi matkaa varmasti vielä näinä päivinäkin. Joku on sanonut hauskasti, että saatana valitsee usein kollegion, työryhmän tai neuvoston hoitamaan jotain asiaa. Jumala taas valitsee yksilön, jolle hän sanoo: ’Mene siis, minä lähetän sinut.. Minä olen sinun kanssasi’, 2. Moos. 3:10, 12.
Mooses ei alkujaankaan halunnut kyseistä johtajan hommaan, vaan Herra määräsi sen hänelle, 2. Moos. 3 – 4. Mooses olisi mielellään jättänyt virkansa, mutta se ei sopinut Jumalan suunnitelmiin, Num. 11:11 – 15. Lopputiliä odottava Mooses tilittää: ’Minä en jaksa yksinäni johtaa tätä kansaa; taakka on minulle liian raskas. Jos aiot kohdella minua näin, anna minun mielummin kuolla heti.’ 11:15. Tällaiset heikkohermoisuutta viestivät johtajan mietteet herättävät Mooseksen alaisissa entistä enemmän epäluuloja: ’Onko Herra todellakin ilmaissut tahtonsa vain Mooseksen kautta?’ 12:2. Jumalan silmissä Mooses on kuitenkin ainut oikea henkilö. Hän on Jumalan valitsema.
Mooses oli ’nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä.’ 12:3. Ehkä tämän vuoksi Jumala käytti Moosesta. Jumalan käsissä voima tulee täydelliseksi vain heikkoudessa. Mooseksen kautta Raamattu kertoo, että Jumala haluaa asettaa maailmaan johtajia, jotka ovat toisenlaisia kuin maailmanhistorian suuret johtajat. Sakarian kirjan mukaan Messias tulee olemaan kuningas, joka ’on nöyrä, hän ratsastaa aasilla.’ Sak. 9:9. Jeesus sanoi, Matt. 11:29: ’minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä.’
Helppohan se on valittaa
Moosekselle valitettiin lähes kaikesta: Mirjamin ja Aaronin mukaan hän oli ottanut väärän naisen vaimokseen, 12:1. He kysyivät, miksi Jumala muka puhuu ainoastaan Mooseksen kautta? 12:2. Kansan johtomiehet syyttivät Moosesta siitä, että hän yritti korottaa itsensä muun kansan yläpuolelle. Tasa-arvon nimissä: ’Jo riittää! Kaikki tähän kansaan kuuluvat ovat pyhiä!’ 16:3. He syyttivät Moosesta siitä, että hän oli tuonut kansan kuolemaan autiomaahan, ja siitä, että hän oli johdattanut kansan eksyksiin, ja siitä, että lupaukset eivät olleet täyttyneet. 16:13 – 14. Näiden syytöksen ristipaineessa Herran pinna loppui ja hän uhkasi tuhota koko kansan, joka oli noussut Moosesta vastaan. Aaron ja Mooses kuitenkin rukouksin ja uhrein saivat lauhdutettua Herran syttyneen pyhän vihan, 16:21 - 24. Tämän seurauksena ainoastaan Mooseksen johtavat syyttäjät, kapinan aloittajat kuolivat kun tuli taivaasta iski heihin, 16:35.
Tähän eivät kuitenkaan ongelmat lopu, vaan ’seuraavana päivänä israelilaiset nousivat Moosesta ja Aaronia vastaan ja sanoivat: te olette surmanneet Herran kansaa.’ 17:6. Nyt Herran viha todella syttyy. Hän uhkaa tuhota koko tuon kansa autiomaahan, mutta taas Mooses ja Aaron taistelevat, puhuvat, rukoilevat ja tekevät lähes kaiken voitavan pelastaakseen kansan, joka haluaisi viedä heidät oikeuteen ja tappaa heidät. Niinpä Herra taas säästää valitun kansansa, 17:10 – 14. Herran tuomion seurauksena kansaa kuoli kuitenkin 14 700 henkeä, 17:14. Myöhemmin kansan viisaimmat johtajat vielä hyökkäävät Moosesta vastaan tivaamalla häneltä jotain järkevämpää visiota kuin unelmaa luvatusta maasta: ’miksi te toitte Jumalan kansan tähän autiomaahan?’ 20:4. Mooseksen homma ei siis ollut mikään helppo. Hän joutui tai sai käytännössä toteuttaa vuorisaarnan ohjeita: ’rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta.’ Matt. 5:44.
Burnoutin partaalla olevalle Moosekselle annetaan vähän helpotusta. Hän delegoi tuomarin tehtäviään seitsemällekymmenelle viisaalle miehelle. Herra siirsi ’Mooseksen saamaa henkeä näihin seitsemäänkymmeneen vanhimpaan, ja kun henki laskeutui heihin, he joutuivat profeetalliseen hurmokseen.’ 11:25. Tuota hurmosta katsellessaan Mooses toivoi: ’kunpa koko Herran kansa olisi profeettoja ja saisi Herran hengen!’ 11:29.
Nämä kaikki kertomukset osoittavat sen, että me olemme usein sokeita huomaamaan mitä, miten ja kenen kautta Herra palvelee meitä. Tästä ehkä yksi selkeimpiä esimerkkejä ovat luvut 4. Moos. 23 – 24, joissa Herra käskee pakanaprofeetta Bileamia siunaamaan Israelia, joka kulkee alhaalla laaksossa. Bileam nousee vuorelle, josta hän voi nähdä koko tuon kansan, joka ’pysyy muista erillään.’ 23:9. Koko ajan Bileamin vierellä on Moabin kuningas Balak, joka taivuttelee Bileamia kiroamaan Israelin. Bileam kertoo rukoilevansa vain sitä, mitä Herra tahtoo. Rukoillessaan hän aina tuntee voimakkaasti, että hän ei saa kirota tuota kansaa, vaan hänen pitää siunata sitä. Näin hän tekee kolme kertaa. Samaan aikaan Balak on raivoissaan: ’minä kutsuin sinut tänne, jotta kiroaisit viholliseni, mutta nyt sinä olet jo kolme kertaa siunannut heidät! Painu sinne mistä tulit!’ 24:10 - 11. Bileam siunaa Israelia ja näkee sitä koskevan ennustuksen: ’Minä näen tämän, mutta se ei vielä ole lähellä. Tähti nousee Jaakobin keskeltä, valtiaan sauva Israelista.. Jaakobista polveutuu hallitsija, joka tuhoaa vihollisensa.’ 24:17, 19. Samaan aikaan näistä kamppailuista autuaan tietämättömät israelilaiset majailevat alhaalla laaksossa. He eivät tiedä, että heidän kohtalostaan on juuri taisteltu: kirous vai siunaus. Tuona samana hetkenä ’he luopuivat Herrasta ja alkoivat elää moabilaisnaisten kanssa. Naiset kutsuivat heitä omien jumaliensa uhrijuhliin.. ja miehet kumarsivat heidän jumaliaan. Näin israelilaiset antautuivat palvelemaan Baal-Peoria, ja siksi Herra vihastui heihin.’ 25:1 – 3. Kansa siis taas hylkäsi Hänet, joka oli koko ajan taistellut ”salaa” sen puolesta ja taivuttanut pakanaprofeetankin siunaamaan kansaansa. Tuossa oli sokean kiitos.
Identiteetti
Israelin identiteettiä sivusin Genesiksessä jakeissa Gen. 32:29. Israel kantaa siunausta, se kamppailee aina Jumalan kanssa ja se näkee Hänen kasvonsa, niin kuin vain voi nähdä. Tämä näkyy selvimmin Herran siunauksessa, joka löytyy luvusta 4. Moos. 6. Käsittelen tätä siunausta myöhemmin. Jakeen Jes. 43:10 mukaisesti Israelin tehtävä on nähdä, kuulla, uskoa ja ymmärtää, että Herra on Jumala. Sen tulee toimia peilinä, joka loistaa Herran valoa pakanuuden pimeyteen, sen tulee olla avoin kirje, jota maailma voi lukea (2. Kor. 3:3). Sen tulee levittää Herran tuntemisen tuoksua, Sir. 24. Myös Numerissa kerrotaan olennaisia asioita siitä kuka ja miksi Israel on olemassa. Tuossa identiteetissä on kaksi puolta: kansallinen ja uskollinen. Kansallinen = Egyptistä vapautettuja heprealaisia, uskollinen = heidän lunastajansa (vapauttajansa) on Jumala, jota he palvelevat. He ovat kansa, josta Herra sanoo: ’minä asun israelilaisten keskellä’, 5:3. Tällainen kaksiosainen identiteetti on aika yleisesti esillä VT:ssa. Israel on sekä kansallinen että uskonnollinen porukka.
Jaotus:
Lapset pääsevät perille, vanhukset kaatuvat matkalle
Numeri pitää jakaa kahteen isoon jaksoon. Ensimmäinen jakso kertoo matkaan lähteneestä sukupolvesta, toinen jakso kertoo heidän lapsistaan. Ensimmäinen porukka ei pääse perille, mutta heidän lapsensa pääsevät. Ensimmäinen porukka tuntuu tekevän kaikki mahdolliset virheet ja toinen porukka on vähän viisaampi. Tätä sukupolviin perustuva jaotus tulee ilmi esim. väestönlaskun pohjalta tehdyissä sukuluetteloissa, joita esitellään marssin alussa ja lopussa eli luvuissa 1 ja 26. Näiden väestönlaskujen välissä on 40 vuotta.
Toisen väestölaskun lopussa on sanat: ’tässä joukossa ei ollut ainoatakaan niistä israelilaisista, jotka Mooses ja Aaron olivat laskeneet ja merkinneet sukuluetteloihin Siinain autiomaassa toimittamassaan väestönlaskussa.’ 26:64 – 65. Tuo porukka ei saanut astua yli rajan ja syy siihen selviää mm. jakeista 14:20 – 35. ’Yksikään näistä ihmisistä ei pääse perille tuohon maahan. He ovat nähneet minun kirkkauteni ja ne suuret teot, jotka tein Egyptissä ja täällä autiomaassa, mutta siitä huolimatta he tottelemattomuudessaan ovat yhä uudestaan koetelleet minun kärsivällisyyttäni. He eivät saa nähdä sitä maata..’ Jumalan kerrotaan olleen todella kypsynyt valitsemaansa kansaan: ’kuinka kauan minun vielä pitää sietää tätä pahaa kansaa, joka alati nurisee minua vastaan.’ 14:27.
Kaikki kirjan 36 lukua voidaan jakaa kolmeen isoon osaan. Luvut 1 – 10 kuvaavat sitä, kuinka Israelin tulee vaeltaa liitonarkin ympärillä, Herran kansana. Luvut 11 – 25 kertovat, kuinka tämä vaellus oikeasti meni. Luvut 26 – 36 kertovat kuinka uusi, erämaassa syntynyt sukupolvi nousee vastuunkantajiksi vanhusten siirtyessä eläkkeelle. Tämä sukupolvi astuu myös lopulta rajan yli, erämaasta luvattuun maahan. Tätä rajanylitystä ei kuitenkaan kerrota vielä Numeruksessa, vaan vasta Joosuan kirjassa. Luvuissa 26 – 35 vasta valmistaudutaan tuohon luvattuun maahan asettumiseen, vähän samalla tavalla kuin luvuissa 1 – 10 oli kerrottu kuinka vanhempi sukupolvi oli saanut marssinalussa ohjeet siitä, miten vaeltaa erämaassa.
Lyhyesti: Luvut 1 – 25 kertovat vanhasta sukupolvesta, luvut 26 – 36 kertovat heidän lapsistaan. Erämaasta tulee vanhan sukupolven hautausmaa. Tämä sen takia, että he kapinoivat niin paljon: 11 – 12; 13 – 14; 16, 17, 20, 21, 25. Kirjassa kerrotaan kolmesta merkittävästä kapinasta. Näiden kapinoiden rangaistuksena kansa kohtaa kuoleman ja se menettää vapaalippunsa luvattuun maahan. 1) Kansa kapinoi, 14:1 – 38. 2) Papisto eli leeviläiset kapinoivat, 16:1 - 35. 3) Johtajat kapinoivat, 20:1 – 13.
Arkeologia:
Vuonna 1986 löytyi Jerusalemin alueella sijaitsevasta muinaisesta Hinnonin laakson hautaluolasta kaksi hopeista amulettia, joihin oli kirjoitettu Herran siunaus, Num. 6:22 – 26. Arkeologit ovat ajoittaneet amuletit 600 – 700-luvulle eKr. Tämä maailman tunnetuin tai toiseksi tunnetuin rukous on siis erittäin vanha. Kyseinen siunaus löytyy jakeista Num. 6:22 – 26, ja tuon siunauksen muunneltu versio löytyy Psalmista 67. Tämä siunaus kertoo siitä, että Jumalan tunteminen antaa rauhan ja täyteyden elämään. Jos Jumala kääntää kansalle selkänsä autiomaassa, tai muualla, niin kansa joutuu paniikkiin – 5. Moos. 31:18; Ps. 30:8; 44:25; 104:29. Tuolla siunauksella pappien käskettiin siunata Israel, 6:23. Niin tehdään tänäänkin.
Leeviläiset:
Heti erämaamarssin alussa suoritettiin väestönlasku, 1:45 – 46. Sotakelpoisia yli 20-vuotiaita miehiä oli noin 600 000. Leeviläisiä oli noin 22 000, 3:39. Leeviläiset hoitivat telttamajaa ja he asuivat sen ympärillä. Jos joku muu puuttui telttamajan hoitoon, hänet piti surmata, 1:49 – 51, 53; 3:38 – 39. Leeviläiset piti erottaa Jumalalle israelilaisten esikoisten sijasta, 3:41, 45. Tämän myötä jokaisella Israelin perheellä, jokaisella sisarusryhmällä oli oma leeviläinen edustaja Jumalan edessä. Heidät pyhitetään Herralle: 8:5 – 26. ’Erota näin israelilaisten joukosta leeviläiset minun omikseni.’ 8:14. ’Heidät on luovutettu minulle.’ 8:16. Ennen palvelukseen astumista, heidän puolestaan on suoritettava syntien sovitus. 8:11, 15, 21 – 22. Papiston rooli oli siis todella suuri. UT:ssa ei puhuta erillisestä papistosta, vaan siitä, että kaikki kristityt kuuluvat pyhään papistoon, 1. Piet. 2:9, joka on ’määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan.’
Kysymyksiä:
Jakeissa 5:11 – 31 kerrotaan miten pitää toimia, jos mies epäilee vaimoaan aviorikoksesta. Jos on syytä epäillä naista uskottomuudesta, niin hänelle on juotettava ns. kirousvesi. Entä jos nainen tunnustaa, tai käy ilmi, että kirousvesi kiroaa hänet, niin että hän sen myötä osoittautuu syylliseksi, pitääkö hänet silloin myös tuomita aviorikoksesta kivitettäväksi? Olisiko Joosef voinut viedä Marian juomaan kirousvettä?
Jakeessa 5:3 kerrotaan, että spitaaliset, vuotoa sairastavat ja vainajan kohdanneet piti poistaa leiristä, ’jossa minä asun israelilaisten keskellä’. Jeesus kosketti ja auttoi kaikkia tuollaisia ”saastaisia”. Hän tuli ’heidän keskelleen.’ Tartutti heidät pyhyydellään, ja otti päälleen heidän saastaisuuden, sairaudet ja synnit. Miksi?
perjantai 16. marraskuuta 2007
Jumalan Pojan johtajuusopit, IV
Niin, tämä kirjoistusrupeama Jeesuksen johtajuusopeista on ollut verrattain pitkä, siinä on tähän mennessä IVosaa. Hienoa, jos tämäkin puoli otetaan huomioon, koska Jeesuksella on oikeesti tosi paljon annettavaa meille tässäkin asiassa. Varsinkin nyt kun kaikki johtajuuteen liittyvä on tosi muodikasta.
Jeesus antoi seuraajilleen kunnolla vastuuta, kunnon valtuutuksen, kunnon voiman ja kunnon tehtävän. Monta kertaa ylihuolehtivat johtajat tappavat alaistensa innon antamalla heille alimitoitettuja tehtäviä. Pahasisuinen Daavid haluaa aina lyödä Goljatin. Toisaalta Jeesus antoi seuraajilleen niin suuren tehtävän, että he eivät selviä siitä ilman Jumalan apua (Joh. 20:21; Luuk. 22:29 - 30). Jeesus tiesi, että pari on yksilöä vahvempi, niinpä hän lähetti opetuslapsensa pareittain julistamaan sanomaa Jumalan valtakunnasta (Luuk. 10:1). Armeijassa sotilaat jaetaan taistelupareihin. Jeesuksen porukoissa parit oppivat varmasti paljon toisiltaan keskustellessaan kokemuksistaan ja seuraamalla ja tukemalla toistensa toimintaa. Tässä on kyse hyvästä vertaistuesta, jolle Jeesus loi luontevan mahdollisuuden.
Jeesus ymmärsi levon, rukouksen ja hiljaisuuden merkityksen. Pelkkä into ja tarmo ei riitä, vaan välillä pitää hiljentyä ja pysähtyä. Evankeliumit kertovat monesti, että Jeesus halusi mennä opetuslastensa kanssa lepäämään, tai olemaan yksinäisyyteen. Kovan tohinan keskellä suuret ja tarkat päämäärät saattavat unohtua, ja tämän takia pysähtyminen on aina välillä paikallaan. Tämän lisäksi Jeesus järjesti niin sanottuja ”purkutilanteita”, jos opetuslapset olivat epäonnistuneet jossain tehtävässä (Matt. 17:19 - 21), tai jos he vaihtoehtoisesti olivat onnistuneet tehtävissään (Luuk. 10:17 - 20). Puolustusvoimissa tällaiset purut ovat erittäin suosittuja ja oppimisen kannalta tosi hyödyllisiä.
Jeesus antoi seuraajilleen kunnolla vastuuta, kunnon valtuutuksen, kunnon voiman ja kunnon tehtävän. Monta kertaa ylihuolehtivat johtajat tappavat alaistensa innon antamalla heille alimitoitettuja tehtäviä. Pahasisuinen Daavid haluaa aina lyödä Goljatin. Toisaalta Jeesus antoi seuraajilleen niin suuren tehtävän, että he eivät selviä siitä ilman Jumalan apua (Joh. 20:21; Luuk. 22:29 - 30). Jeesus tiesi, että pari on yksilöä vahvempi, niinpä hän lähetti opetuslapsensa pareittain julistamaan sanomaa Jumalan valtakunnasta (Luuk. 10:1). Armeijassa sotilaat jaetaan taistelupareihin. Jeesuksen porukoissa parit oppivat varmasti paljon toisiltaan keskustellessaan kokemuksistaan ja seuraamalla ja tukemalla toistensa toimintaa. Tässä on kyse hyvästä vertaistuesta, jolle Jeesus loi luontevan mahdollisuuden.
Jeesus ymmärsi levon, rukouksen ja hiljaisuuden merkityksen. Pelkkä into ja tarmo ei riitä, vaan välillä pitää hiljentyä ja pysähtyä. Evankeliumit kertovat monesti, että Jeesus halusi mennä opetuslastensa kanssa lepäämään, tai olemaan yksinäisyyteen. Kovan tohinan keskellä suuret ja tarkat päämäärät saattavat unohtua, ja tämän takia pysähtyminen on aina välillä paikallaan. Tämän lisäksi Jeesus järjesti niin sanottuja ”purkutilanteita”, jos opetuslapset olivat epäonnistuneet jossain tehtävässä (Matt. 17:19 - 21), tai jos he vaihtoehtoisesti olivat onnistuneet tehtävissään (Luuk. 10:17 - 20). Puolustusvoimissa tällaiset purut ovat erittäin suosittuja ja oppimisen kannalta tosi hyödyllisiä.
Jumalan Pojan johtajuusopit, III
Älä lupaile liikoja, ole rehellinen. Tällä tavalla päädyt rekrytoimaan sopivia ihmisiä oikeisiin hommiin.
Jeesus sanoi selvästi ja rehellisesti, että hänen seuraamisensa myötä elämästä ei tulisi helppoa. Hän vaati uhrautuvaisuutta. Toisaalta hän näki seuraajansa vainottujen profeettojen hengenheimolaisina. Jeesuksen tähden vainotut ja vihatut opetuslapset saivat muistaa kulkevansa opettajansa jalanjäljissä (Matt. 10:23 – 24; Joh. 15:18 – 21). Tällainen näkemys antaa Jeesuksen opetuslapsille suurta tarmoa, voimaa ja kestävyyttä kulkea eteenpäin, vastustuksesta huolimatta. Jos Jeesus olisi luvannut seuraajilleen vain iloa ja hauskanpitoa, niin he eivät olisi kestäneet vaikeina aikoina – niin kuin eivät kestäneetkään ennen ylösnousemusta. Rehellisen rekrytoinnin myötä Jeesus sai koottua lähipiiriinsä juuri sopivia ihmisiä.
Jorma Ollila kokosi aikoinaan Nokian Dream Teamin, jota saadaan paljolti kiittää Nokian menestystarinasta. Jeesuksen ympärillä liikkui paljon opetuslapsia, mutta hän kokosi ympärilleen kahdentoista miehen ydinryhmän ja tämän ydinryhmän ytimessä oli vielä kolmen miehen porukka, joihin kuului Simon Pietari, Jaakob ja Johannes. Jeesus painotti tämän kolmikon erityisasemaa sillä, että hän vei heidät kerran vuorelle yksinäisyyteen, jossa heille paljastuui taivaallinen visio (Matt. 17:1 - 7) Jeesuksen suhteesta Israelin historiaan ja hänen roolistaan tuona aikana ja tulevaisuudessa. Jeesus otti tämän kolmikon, ja vain ja ainoastaan tämän kolmikon, mukaan seuraamaan tiettyjä ihmeitään (Mark. 5:37), ja tämän kolmikon ympäröimänä Jeesus jännitti myöhemmin Getsemanen puutarhassa (Mark. 14:33).
Luuottamusta pidetään yhtenä hyvän johtajan peruspiirteenä. Jeesukselle hänen Isänsä hänelle antama tehtävä, tahto ja missio oli tärkeämpi kuin inhimilliset tunteet, tahdot, egot tai muut sellaiset. Jeesus oli valmis kutsumaan lähintä miestään, Pietaria, saatanaksi, koska hän näki, että Pietari olisi halunnut laittaa oman tahtonsa ja visionsa ‘organisaation vision ja mission’ edelle (Mark. 8:32 - 33). Luotettavalla ja hyvällä johtajalla on rohkeutta pysyä organisaation missiossa, silloinkin kun se on hänen ja alaistensa kannalta todella vaikeaa, mutta välttämätöntä.
Kahdelletoista lähimmälle opetuslapselleen Jeesus kertoi avoimesti Jumalan valtakunnan salaisuudesta (Mark. 4:11), muille hän puhui vain vertauksin. Jeesuksen sisäpiiri ei koostunut tiukasti samanhenkisistä miehistä, vaan kyseessä oli oikeastaan aika tasapuolinen otos Israelin juutalaisista. Joukkoon mahtui esimerkiksi publikaani Matteus ja kansallismielinen ’Simeon, jota kutsuttiin kiivailijaksi’ (Luuk. 6:15). Taustojensa puolesta nämä miehet olivat toistensa vihollisia! Jeesus yhdisti erilaisia ihmisiä rikastuttavin seurauksin. Toisaalta tällainen erilaisten kansanryhmien yhdistäminen oli messiaaninen teko, jolla oli voimakas vertauskuvallinen merkitys. Jeesus eheyttäisi ja yhdistäisi Israelin hajonneen kansan – se oli Messiaan homma. Nykyään puhutaan siitä, että johtajan on hyvä luoda ’rikastuttava yhteisö’, jossa yksilö saa paremman mahdollisuuden elää todeksi omaa kutsumustaan. Jeesuksen johtamassa porukassa ihminen sai mahdollisuuden elää rikkaampaa elämää. Tässä mielessä Jeesuksen kaltaisia diplomaattisia ja innostavia johtajia tarvitaan paljon – he luovat mahdollisuuksia.
Jeesus sanoi selvästi ja rehellisesti, että hänen seuraamisensa myötä elämästä ei tulisi helppoa. Hän vaati uhrautuvaisuutta. Toisaalta hän näki seuraajansa vainottujen profeettojen hengenheimolaisina. Jeesuksen tähden vainotut ja vihatut opetuslapset saivat muistaa kulkevansa opettajansa jalanjäljissä (Matt. 10:23 – 24; Joh. 15:18 – 21). Tällainen näkemys antaa Jeesuksen opetuslapsille suurta tarmoa, voimaa ja kestävyyttä kulkea eteenpäin, vastustuksesta huolimatta. Jos Jeesus olisi luvannut seuraajilleen vain iloa ja hauskanpitoa, niin he eivät olisi kestäneet vaikeina aikoina – niin kuin eivät kestäneetkään ennen ylösnousemusta. Rehellisen rekrytoinnin myötä Jeesus sai koottua lähipiiriinsä juuri sopivia ihmisiä.
Jorma Ollila kokosi aikoinaan Nokian Dream Teamin, jota saadaan paljolti kiittää Nokian menestystarinasta. Jeesuksen ympärillä liikkui paljon opetuslapsia, mutta hän kokosi ympärilleen kahdentoista miehen ydinryhmän ja tämän ydinryhmän ytimessä oli vielä kolmen miehen porukka, joihin kuului Simon Pietari, Jaakob ja Johannes. Jeesus painotti tämän kolmikon erityisasemaa sillä, että hän vei heidät kerran vuorelle yksinäisyyteen, jossa heille paljastuui taivaallinen visio (Matt. 17:1 - 7) Jeesuksen suhteesta Israelin historiaan ja hänen roolistaan tuona aikana ja tulevaisuudessa. Jeesus otti tämän kolmikon, ja vain ja ainoastaan tämän kolmikon, mukaan seuraamaan tiettyjä ihmeitään (Mark. 5:37), ja tämän kolmikon ympäröimänä Jeesus jännitti myöhemmin Getsemanen puutarhassa (Mark. 14:33).
Luuottamusta pidetään yhtenä hyvän johtajan peruspiirteenä. Jeesukselle hänen Isänsä hänelle antama tehtävä, tahto ja missio oli tärkeämpi kuin inhimilliset tunteet, tahdot, egot tai muut sellaiset. Jeesus oli valmis kutsumaan lähintä miestään, Pietaria, saatanaksi, koska hän näki, että Pietari olisi halunnut laittaa oman tahtonsa ja visionsa ‘organisaation vision ja mission’ edelle (Mark. 8:32 - 33). Luotettavalla ja hyvällä johtajalla on rohkeutta pysyä organisaation missiossa, silloinkin kun se on hänen ja alaistensa kannalta todella vaikeaa, mutta välttämätöntä.
Kahdelletoista lähimmälle opetuslapselleen Jeesus kertoi avoimesti Jumalan valtakunnan salaisuudesta (Mark. 4:11), muille hän puhui vain vertauksin. Jeesuksen sisäpiiri ei koostunut tiukasti samanhenkisistä miehistä, vaan kyseessä oli oikeastaan aika tasapuolinen otos Israelin juutalaisista. Joukkoon mahtui esimerkiksi publikaani Matteus ja kansallismielinen ’Simeon, jota kutsuttiin kiivailijaksi’ (Luuk. 6:15). Taustojensa puolesta nämä miehet olivat toistensa vihollisia! Jeesus yhdisti erilaisia ihmisiä rikastuttavin seurauksin. Toisaalta tällainen erilaisten kansanryhmien yhdistäminen oli messiaaninen teko, jolla oli voimakas vertauskuvallinen merkitys. Jeesus eheyttäisi ja yhdistäisi Israelin hajonneen kansan – se oli Messiaan homma. Nykyään puhutaan siitä, että johtajan on hyvä luoda ’rikastuttava yhteisö’, jossa yksilö saa paremman mahdollisuuden elää todeksi omaa kutsumustaan. Jeesuksen johtamassa porukassa ihminen sai mahdollisuuden elää rikkaampaa elämää. Tässä mielessä Jeesuksen kaltaisia diplomaattisia ja innostavia johtajia tarvitaan paljon – he luovat mahdollisuuksia.
Jumalan Pojan johtajuusopit, II
Jeesus oli strategisesti nerokas. Kun Jeesus-tutkimuksessa käsitellään Jeesuksen päämääriä, niin puhutaan usein ns. ’restauraatio eskatologiasta’. Tämä on monimutkainen käsite, mutta lyhykäisyydessään ja pahasti yksinkertaistaen se tarkoittaa sitä, että messiaanisena lopun aikana Israel ja koko maailma uudistuisi, jollain lailla - Jeesuksen toiminnan kautta. Tämä uudistus tarkoittaisi käytännössä Vt:n ennustusten ja lupausten täyttymystä, ja tämän täyttymyksen kautta Jumalan valtaherruus tulisi koko maailmaan.
Vastoin kaikkia terveen järjen oletuksia, ristiinnaulitusta Messiaasta on tullut noin kahden miljardin ihmisen Herra ja Vapahtaja. Jeesuksella oli ikuinen ja globaali tavoite. Mutta hän erosi johtamistyylissään suuresti monista maailman valloittajista, kuten Aleksanteri Suuresta (350 - 320-luvuilla eKr.). Miten Jeesus siis toteutti ainutlaatuista, monimutkaista, messiaanista ja jopa hullua visiotaan?
1) Jeesus tavoitti strategisen tavoitteensa ennen kaikkea luomalla suoria yhteyksiä ihmisiin. Hän paransi sairaita, hän seurusteli hyljeksittyjen kanssa ja hän kuunteli tavallista kansaa. On laskettu, että Jeesus esittää Luukkaan evankeliumin mukaan noin 80 kysymystä. Se osoittaa, että Jeesus keskittyi paljon vuorovaikutuksen luomiseen oppimistilanteessa. Jeesus tavallaan yhdisti Israelin kansan itsensä ympärille jännällä tavalla. Jeesus seurusteli fariseusten ja rikkauiden liikemisten kanssa, siinä missä myös spitaalisten ja julkisyntisten publikaanien kanssa. Ehkä tämä ihmisten arvostus ja rakkaus herätti ihmisissä suurta hämmästystä.
2) Jeesus on kenttäjohtajuuden suuri edelläkävijä. Kenraali Adolf Ehrnrooth sanoo kenraalin testamentissaan, että ’’suomalaisia pitää johtaa edestä.’’ Tällä tarkoitetaan sitä, että hyvä johtaja johtaa esimerkillään. Hänen voi kuvitella sanovan: ’’tehkää niin kuin minä teen.’’ Kenttäjohtamisen vastakohtana on sellainen johtaminen, jossa johtaja käskee ja toimii organisaation pyramidin huipulla, häntä kannattelevien alaistensa varassa. Jeesus käänsi tämän pyramidin ylösalaisin. Hän palveli kentällä joukkojaan. Tällainen esimerkillinen kentältä johtaminen kasvattaa suurta luottamusta, voimaa ja rakkautta alaisten ja johtajan välillä. Tämä ei sinänsä ole mitään pehmojohtamista. Nimittäin tällainen johtaminen tuottaa tosi hyviä tuloksia.
Ps. Tänään on hesarissa juttu Jari Sarasvuosta, joka kertoo, että hänen johtamismetodinsa on ollut suomeksi ”uholla johtamista”. Sarasvuon mukaan ”tulevaisuutta rakennetaan profetioilla, ei pelkkiä suunnitlemia tekemällä.” Sarasvuo on aikoinaan v. 1998 ’profetoinnut’ tai ‘visioinnut’, että hän haluaa tehdä valmennusbisneksessä sen, mitä Nokia on tehnyt telekommunikaatioalalla. Pitäisikö minunkin tai siis meidän alkaa puhua enemmän seurakuntaa koskevista profetioista, koskien tulevaisuuden tavoitteita ja seurakunnan roolia? Gradua tehdessäni huomasin, että Luukkaan evankeliumissa olevassa lähetyskäskyssä (Luuk. 24:46 - 47) on kolme ns. infinitiivilausetta, jotka kaikki liitetään kirjoitusten ennustusten toteutmiseen. Nämä kolme lausetta kertovat, että Jeesuksen 1) kärsimys, 2) ylösnousemus ja 3) Jeesuksen seuraajien todistus kaikille kansoille perustuu profetioihin! Eli, seurakunta kulkee oikeasti ennalta ennusteuissa askeleissa. Onko sen toiminta, visio, näky ja suunitelma näiden profetioiden mukaista? Mitä profetioita Mikaelin seurakunnan nuorisotyössä voitaisiin tai saadaan toteuttaa tulevana vuonna? Periaatteessa sillä lailla, että ”ollaan hänen todistajia” ja, että julistetaan ”parannusta ja syntien anteeksiantamusta Jeesuksen nimessä.” Tai siis tämä ei ole suunnitlema vaan profetia, joka on toteutuva, ja joka on toteutunut jatkuvasti apostolien ajoista lähtien.
Keskeisiä seurakuntaa koskevia profetioita ovat ainakin jakeet kuten Jes. 66:18 - 22. Kristityt kulkevat Jeesuksen perässä, joten me voidaan nähdä messianiisten profetioiden koskevan myös seurakuntaa. Jeesus toteutti Jesjan profetian kärsivästä Herran palvelijasta (Jes. 53), mutta Jeesuksen tähden, myös me voidaan nähdä itsemme tämän profetian toteuttajina. Meitä vainotaan kaiken aikaa, meitä kohdellaan ‘teuraslampaina’ jne. (Room. 8:36 - 37).
Vastoin kaikkia terveen järjen oletuksia, ristiinnaulitusta Messiaasta on tullut noin kahden miljardin ihmisen Herra ja Vapahtaja. Jeesuksella oli ikuinen ja globaali tavoite. Mutta hän erosi johtamistyylissään suuresti monista maailman valloittajista, kuten Aleksanteri Suuresta (350 - 320-luvuilla eKr.). Miten Jeesus siis toteutti ainutlaatuista, monimutkaista, messiaanista ja jopa hullua visiotaan?
1) Jeesus tavoitti strategisen tavoitteensa ennen kaikkea luomalla suoria yhteyksiä ihmisiin. Hän paransi sairaita, hän seurusteli hyljeksittyjen kanssa ja hän kuunteli tavallista kansaa. On laskettu, että Jeesus esittää Luukkaan evankeliumin mukaan noin 80 kysymystä. Se osoittaa, että Jeesus keskittyi paljon vuorovaikutuksen luomiseen oppimistilanteessa. Jeesus tavallaan yhdisti Israelin kansan itsensä ympärille jännällä tavalla. Jeesus seurusteli fariseusten ja rikkauiden liikemisten kanssa, siinä missä myös spitaalisten ja julkisyntisten publikaanien kanssa. Ehkä tämä ihmisten arvostus ja rakkaus herätti ihmisissä suurta hämmästystä.
2) Jeesus on kenttäjohtajuuden suuri edelläkävijä. Kenraali Adolf Ehrnrooth sanoo kenraalin testamentissaan, että ’’suomalaisia pitää johtaa edestä.’’ Tällä tarkoitetaan sitä, että hyvä johtaja johtaa esimerkillään. Hänen voi kuvitella sanovan: ’’tehkää niin kuin minä teen.’’ Kenttäjohtamisen vastakohtana on sellainen johtaminen, jossa johtaja käskee ja toimii organisaation pyramidin huipulla, häntä kannattelevien alaistensa varassa. Jeesus käänsi tämän pyramidin ylösalaisin. Hän palveli kentällä joukkojaan. Tällainen esimerkillinen kentältä johtaminen kasvattaa suurta luottamusta, voimaa ja rakkautta alaisten ja johtajan välillä. Tämä ei sinänsä ole mitään pehmojohtamista. Nimittäin tällainen johtaminen tuottaa tosi hyviä tuloksia.
Ps. Tänään on hesarissa juttu Jari Sarasvuosta, joka kertoo, että hänen johtamismetodinsa on ollut suomeksi ”uholla johtamista”. Sarasvuon mukaan ”tulevaisuutta rakennetaan profetioilla, ei pelkkiä suunnitlemia tekemällä.” Sarasvuo on aikoinaan v. 1998 ’profetoinnut’ tai ‘visioinnut’, että hän haluaa tehdä valmennusbisneksessä sen, mitä Nokia on tehnyt telekommunikaatioalalla. Pitäisikö minunkin tai siis meidän alkaa puhua enemmän seurakuntaa koskevista profetioista, koskien tulevaisuuden tavoitteita ja seurakunnan roolia? Gradua tehdessäni huomasin, että Luukkaan evankeliumissa olevassa lähetyskäskyssä (Luuk. 24:46 - 47) on kolme ns. infinitiivilausetta, jotka kaikki liitetään kirjoitusten ennustusten toteutmiseen. Nämä kolme lausetta kertovat, että Jeesuksen 1) kärsimys, 2) ylösnousemus ja 3) Jeesuksen seuraajien todistus kaikille kansoille perustuu profetioihin! Eli, seurakunta kulkee oikeasti ennalta ennusteuissa askeleissa. Onko sen toiminta, visio, näky ja suunitelma näiden profetioiden mukaista? Mitä profetioita Mikaelin seurakunnan nuorisotyössä voitaisiin tai saadaan toteuttaa tulevana vuonna? Periaatteessa sillä lailla, että ”ollaan hänen todistajia” ja, että julistetaan ”parannusta ja syntien anteeksiantamusta Jeesuksen nimessä.” Tai siis tämä ei ole suunnitlema vaan profetia, joka on toteutuva, ja joka on toteutunut jatkuvasti apostolien ajoista lähtien.
Keskeisiä seurakuntaa koskevia profetioita ovat ainakin jakeet kuten Jes. 66:18 - 22. Kristityt kulkevat Jeesuksen perässä, joten me voidaan nähdä messianiisten profetioiden koskevan myös seurakuntaa. Jeesus toteutti Jesjan profetian kärsivästä Herran palvelijasta (Jes. 53), mutta Jeesuksen tähden, myös me voidaan nähdä itsemme tämän profetian toteuttajina. Meitä vainotaan kaiken aikaa, meitä kohdellaan ‘teuraslampaina’ jne. (Room. 8:36 - 37).
Jumalan Pojan johtajuusopit, I
Ohessa on teksti, joka käsittelee johtajuutta. Tälle tekstille tulee jatko: I, II, III…
Nykyään puhutaan paljon johtajuudesta. Johtajuutta käsitteleviä kirjoja myydään paljon, samoin erilaisia johtajuuteen liittyviä seminaareja ja luentoja pidetään paljon. Itse innostuin miettimään johtajuuden mahdollisuuksia ollessani armeijassa, jossa keskitytään nykyään hyvin paljon johtajakolutukseen.
Tutkijoiden mukaan johtamisen tutkimuksessa on tapahtunut meidän aikanamme perustavaa laatua oleva muutos. On nimittäin todistettu, että on olemassa johtamiseen liittyvä ilmiö, joka on käsitteellisesti yleismaailmallinen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ’erinomainen johtaminen’ ei ole sidoksissa kulttuuriin, aikaan tai organisaatioon. Eli käytännössä ’erinomainen johtaja’ on hyvä johtaja ajasta, paikasta, kulttuurista tai organisaatiosta riippumatta.
Tämä on iso ja merkittävä harppaus johtajuuden tutkimuksessa, ja se herättää monia jänniä kysymyksiä. Mutta ei siinä vielä kaikki, nimittäin nyt me voidaan verrata Jeesusta johtajana tähän yleismaailmalliseen kuvaan ’erinomaisesta johtajasta’. Mutta ei tässäkään vielä kaikki. Nimittäin, jos ihmiset eivät ole johtajina tai johdettavina sinänsä paljoakaan muuttunut vuosituhansien aikana, niin silloin Jeesus on käytännössä johtajana aivan yhtä ajankohtainen esimerkki ja opettaja kuin kuka tahansa meidän aikamme johtajista. Tietysti sillä erotuksella, että kenelläkään muulla johtajalla ei ole ollut niin suurta vaikutusta seuraajiinsa ja koko maailmaan, kuin hänellä, kuninkaiden kuninkaalla.
Mutta mitkä asiat kuuluvat tähän yleismaailmalliseen käsitteeseen ’erinomaisesta johtamisesta’? Yksinkertaisesti voidaan sanoa, että kyse on hyviin johtajiin kuuluvista piirteistä, jotka jokainen tuntee jo pelkällä maalaisjärjellä. Suomen Puolustusvoimat on kehittänyt oman johtajakoulutuksensa pitkälti edellä esitettyjen tutkimustulosten varaan. Puolustusvoimissa on otettu käyttöön niin sanottu ’syväjohtamisen malli’, josta jokainen uusi reservin johtaja on toivottavasti ainakin kuullut. Syväjohtamisen mallin mukaan hyvä, ja vaikutuksiltaan syvä ja kestävä johtaminen perustuu neljään kulmakiveen, jotka ovat: luottamuksen rakentaminen, inspiroiva tapa motivoida, älyllinen stimulointi ja ihmisen yksilöllinen kohtaaminen. Tässä uudessa johtamisen mallissa ei ole sinänsä mitään uutta. Nämä johtajuuden kulmakivet ovat näkyneet historian parhaimmissa johtajissa kautta aikojen. Näin maalaisjärki ja tutkimus lyövät kättä. Mutta, miten on Jeesuksen laita?
Nykyään puhutaan paljon johtajuudesta. Johtajuutta käsitteleviä kirjoja myydään paljon, samoin erilaisia johtajuuteen liittyviä seminaareja ja luentoja pidetään paljon. Itse innostuin miettimään johtajuuden mahdollisuuksia ollessani armeijassa, jossa keskitytään nykyään hyvin paljon johtajakolutukseen.
Tutkijoiden mukaan johtamisen tutkimuksessa on tapahtunut meidän aikanamme perustavaa laatua oleva muutos. On nimittäin todistettu, että on olemassa johtamiseen liittyvä ilmiö, joka on käsitteellisesti yleismaailmallinen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ’erinomainen johtaminen’ ei ole sidoksissa kulttuuriin, aikaan tai organisaatioon. Eli käytännössä ’erinomainen johtaja’ on hyvä johtaja ajasta, paikasta, kulttuurista tai organisaatiosta riippumatta.
Tämä on iso ja merkittävä harppaus johtajuuden tutkimuksessa, ja se herättää monia jänniä kysymyksiä. Mutta ei siinä vielä kaikki, nimittäin nyt me voidaan verrata Jeesusta johtajana tähän yleismaailmalliseen kuvaan ’erinomaisesta johtajasta’. Mutta ei tässäkään vielä kaikki. Nimittäin, jos ihmiset eivät ole johtajina tai johdettavina sinänsä paljoakaan muuttunut vuosituhansien aikana, niin silloin Jeesus on käytännössä johtajana aivan yhtä ajankohtainen esimerkki ja opettaja kuin kuka tahansa meidän aikamme johtajista. Tietysti sillä erotuksella, että kenelläkään muulla johtajalla ei ole ollut niin suurta vaikutusta seuraajiinsa ja koko maailmaan, kuin hänellä, kuninkaiden kuninkaalla.
Mutta mitkä asiat kuuluvat tähän yleismaailmalliseen käsitteeseen ’erinomaisesta johtamisesta’? Yksinkertaisesti voidaan sanoa, että kyse on hyviin johtajiin kuuluvista piirteistä, jotka jokainen tuntee jo pelkällä maalaisjärjellä. Suomen Puolustusvoimat on kehittänyt oman johtajakoulutuksensa pitkälti edellä esitettyjen tutkimustulosten varaan. Puolustusvoimissa on otettu käyttöön niin sanottu ’syväjohtamisen malli’, josta jokainen uusi reservin johtaja on toivottavasti ainakin kuullut. Syväjohtamisen mallin mukaan hyvä, ja vaikutuksiltaan syvä ja kestävä johtaminen perustuu neljään kulmakiveen, jotka ovat: luottamuksen rakentaminen, inspiroiva tapa motivoida, älyllinen stimulointi ja ihmisen yksilöllinen kohtaaminen. Tässä uudessa johtamisen mallissa ei ole sinänsä mitään uutta. Nämä johtajuuden kulmakivet ovat näkyneet historian parhaimmissa johtajissa kautta aikojen. Näin maalaisjärki ja tutkimus lyövät kättä. Mutta, miten on Jeesuksen laita?
maanantai 5. marraskuuta 2007
onko johtaminen asenteesta kiinni?
Luin juuri John C. Maxwellin kirjan Asenne: Mitä jokaisen johtajan tulee tietää. Sain tämän pienen kirjan lainaksi ystävältäni. Kirja osoittautui tosi hyväksi. Tässä kirjassa soitellaan vähän samoja säveliä kuin Martin Buberin pienen pienessä mestariteoksessa The Way of Man. Buber on paras! Olen sitä mieltä, että varsinkin nuorten murrosikäisten pitäisi lukea Buberin The Way of Man. Tuo teos on lähes sielunhoidollinen, lämmin, ei-hyökkäävä vaikkakin haastava ja hyvin yksinkertainen, lyhyt (n. 30 sivua) ja uskomattoman syvällinen. Buber nostaa viisautensa Raamatun tarinoista. Buber on siis 1900-luvun merkittävin juutalainen ajattelija ja filosofi. Mulla on vähän sellainen käsitys, että kovin hyökkäävä menestyksen tavoittelu on luontaan työntävää - ainakin jos tavoitteellista menestymistä tuputetaan oikein kunnolla. Toisaalta kukapa ei haluaisi menestyä?
Pekka Himanen on kirjoittanut paljon siitä, että luovaan kulttuuriin kuuluu oikeus epäonnistua. Epäonnistuminen on jopa edellytys onnistumiselle. Sanfransiskon Piilaaksossa on asenne, jonka mukaan epäonnistuminen on rohkeuden ja luovuuden merkki. Silloin on yritetty jotain ”mahdotonta” - se on meriitti. Myös Maxwell painottaa epäonnistumisen ja virheiden merkitystä - niistä voi oppia ja vahvistua, niihin ei pidä kaatua jäädäkseen maahan makaamaan, 65 - 73. Harrastin aikoinaan maastopyöräilyä, ja uimahyppääjä Joona Puhakka sanoi mulle silloin kerran, että ensimmäinen opittava asia on kaatuminen. Jos ei osaa tai uskalla kaatua, niin ei koskaan voi onnistua. Me suomalaiset ajatellaan usein, että epäonnistuminen on tosi huono asia. Tällaisesta ajattelusta pitäisi päästä pois.. se vapauttaisi paljon voimia ja luovuutta. Moni nousee aikamoisien vastoinkäymisten keskeltä: USA:n presidentti Harry S. Truman oli velallinen ja työtön vuonna 1922. Vuonna 1945 hän oli USA:n presidentti, s.88. Nykyisen USA:n presidentin taustoihin kuuluu aika kova alkoholiongelma. Tätä listaa voisi jatkaa pajon..
Toinen nyrkkisääntö, jota Maxwell painotta on se, että kannattaa keskittyä vahvuuksiinsa, eikä heikkouksiinsa, 90. Se on totta.
Abraham Lincoln: ”Melkein kaikki ihmiset voivat kestää vastoinkäymisiä, mutta jos haluat koetella ihmisen luonnetta, anna hänelle valtaa.”
Lennän velipojan kanssa ihan tuota pikaa kohti New Yorkia!! Ollaan siellä reilu viikko:)
Pekka Himanen on kirjoittanut paljon siitä, että luovaan kulttuuriin kuuluu oikeus epäonnistua. Epäonnistuminen on jopa edellytys onnistumiselle. Sanfransiskon Piilaaksossa on asenne, jonka mukaan epäonnistuminen on rohkeuden ja luovuuden merkki. Silloin on yritetty jotain ”mahdotonta” - se on meriitti. Myös Maxwell painottaa epäonnistumisen ja virheiden merkitystä - niistä voi oppia ja vahvistua, niihin ei pidä kaatua jäädäkseen maahan makaamaan, 65 - 73. Harrastin aikoinaan maastopyöräilyä, ja uimahyppääjä Joona Puhakka sanoi mulle silloin kerran, että ensimmäinen opittava asia on kaatuminen. Jos ei osaa tai uskalla kaatua, niin ei koskaan voi onnistua. Me suomalaiset ajatellaan usein, että epäonnistuminen on tosi huono asia. Tällaisesta ajattelusta pitäisi päästä pois.. se vapauttaisi paljon voimia ja luovuutta. Moni nousee aikamoisien vastoinkäymisten keskeltä: USA:n presidentti Harry S. Truman oli velallinen ja työtön vuonna 1922. Vuonna 1945 hän oli USA:n presidentti, s.88. Nykyisen USA:n presidentin taustoihin kuuluu aika kova alkoholiongelma. Tätä listaa voisi jatkaa pajon..
Toinen nyrkkisääntö, jota Maxwell painotta on se, että kannattaa keskittyä vahvuuksiinsa, eikä heikkouksiinsa, 90. Se on totta.
Abraham Lincoln: ”Melkein kaikki ihmiset voivat kestää vastoinkäymisiä, mutta jos haluat koetella ihmisen luonnetta, anna hänelle valtaa.”
Lennän velipojan kanssa ihan tuota pikaa kohti New Yorkia!! Ollaan siellä reilu viikko:)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)