Kävin hesassa pyörähtämässä, kävin katsomassa Dylanista kertovan elokuvan I'm not There, näin kavereita ja lainasin heiltä pinon kirjoja, joita ahmin maaniessa tahdissa näinä joulun aikoina. Siinä sivussa julistan seurakuntalaisille Jumalan sanaa. Erityisesti odotan pubikeikkaa jouluaattoyönä.
Aloin juuri lukemaan legendaarisen Richard Wurmbrandin kirjaa Voittoisa Usko ja se on tosi hyvä. Niin innostava! Joka tapauksessa pari juttua sen pohjalta. Richard kirjoittaa, että Jumalan luo tuleminen on myös todellisen itsensä luo tulemista. Tuhlaajapoika eli 'itselleen vieraana' vieraassa maassa kaukaa kotoa. Hän tuhlasi elämänsä porttojen parissa viettäen turhanpäiväistä elämää. Eli niin kuin muutkin. Sitten hän kuitenkin 'meni itseensä'.. Hän löysi itsensä, kyseli, oliko hän todella elämässä omaa elämäänsä, tai oliko hän vain mukana jossain oudossa pelissä? Itseensä meneminen johti Jumalan, Isän, luo palaamiseen.
Joku psykologi sanoi, että ihmisen pitää tulla siksi, mikä hän voi olla. Eli voidaan sanoa, että ihmisen todellinen minä on se, mitä hän haluaisi olla, jos se olisi mahdollista. Wurmbrand painottaa paljon huomiota siihen, että Kristus on seurakunnassa ja siis kristityissä. Hän ei ole kaukana vaan ihan lähellä, niin lähellä, että minää ja sinua ei enää voi oikein, eikä ole syytäkään, erottaa. Kristusta ei voi erottaa kristitystä. Tämän takia esimerkiksi ylösnoussut Kristus kysyy Saulus Tarsoalaiselta Emmauksen tiellä: 'miksi vainoat MINUA?' Tosiasiassahan Saulus vainosi kristittyjä, ei Kristusta. Mutta Kristus samaistuu seurakuntaansa niin voimakkaasti, hän rakastaa omiaan niin paljon, että seurakunta on sama asia kuin Kristus. Ne ovat 'yksi liha' - minä. Luther, näin Wurmbrand kirjoittaa, sanoi aikoinaan, että 'kristitty on Kristus.' Vau.
Halusin olla samanlainen kuin Jeesus - Jeesuksen pienoiskuva. Haluaisin, että 'enään en elä minä, vaan hän minussa.' Minua ja häntä on loppujen lopuksi aika vaikea erottaa - se on tavoite. Haluan kasvaa Kristuksen 'täyteen mittaan'. Hänet on minulle annettu, minä olen syönnyt ja juonnut hänet. Hän on ottanut minun syntini, minä otin hänen vanhurskautensa. Hän on minun kilpeni, jos lyöt minua, tai hänen omiaan, lyöt häntä. Toivottavasti opin tuntemaan hänet paremmin hänen siskoissaan ja veljissään, niin että avaan hänelle oman 'majataloni' oven, kun hän kolkuttaa ovella, niin kuin silloin 2000vuotta sitten Betlehemissä. Jouluna on syytä muistaa, että Jumala antoi Poikansa meille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos välittömästä palautteesta.