Naisten monet roolit, miestenkipeys ja kissatappeluiden ydinkysymykset

Luen juuri genesistä (1. Moos.) läpi. Jotenkin tällä kertaa naisten rooli on puhutellut minua paljon: Saara, Rebekka ja Raakel & Lea. Poikkeuksetta nämä naiset esitellään juonina taustavaikuttajina, jotka ymmärtävät tietyissä isoissa asioissa miehiään paremmin Jumalan suunnitelman. Raamatussa kukaan ei yleensä selviä puhtain paperein. Sekä naiset että miehet esitellään rehellisessä valossa: synnit on kirjattu samoin kuin hyvät teot. Joka tapauksessa Jumala sanoi vihaiselle Aabrahamille: ’älä niin kovin sure tuon pojan ja orjattaren puolesta, vaan noudata kaikessa Saaran mieltä, sillä vain Iisakin jälkeläisiä sanotaan sinun lapsiksesi.’ Gen. 21:12. Myöhemmin Rebekka, Iisakin vaimo esitellään tietyssä mielessä fiksumpana kuin hänen miehensä. Kyse oli siitä, kumpi heidän pojistaan, Jaakob vai Esau, saisi Jumalan siunauksen ja lupauksen. ’Koska Iisak söi mielellään riistaa, hän rakasti enemmän Esauta, mutta Rebekalle oli Jaakob rakkaampi.’ 25:28. Näin 'lihan himo' sokaisi niin Iisakin kuin Esaunkin silmät (25:28, 30-32). Lupaus siirtyi parin petoksen kautta Jaakobille – näissä juonissa Rebekalla oli oma osansa.

Mikä näissä kohdissa on pointtina: kyseiset naiset eli Saara ja Rebekka kuvataan Jumalan tahdon läpiviejinä. Näille naisille, äideille, annetaan aika suuri kunnia Raamatun ensimmäisessä kirjassa. Kuitenkin moni sanoo, että Raamattu on naista alistava. En ole ollenkaan samaa mieltä. Miettikää vaikka ylösnousemuskertomuksia (Luuk. 24, Matt. 28, Mark. 16, Joh. 20), niissä naiset ovat Kristuksen ensitodistajia. Samoin Samuelin ja Kuninkaiden kirjoissa naiset ovat usein viisaiden rooleissa, siinä missä miehet sotkevat kuvioita – ks. esim. 1. Sam. 25:3, 23-33.

Joka tapauksessa tasa-arvo kiistat ovat ärsyttäviä. Nykyään jotkut naiset/neitoset sotkeutuvat kunnon kissatappeluihin. Se on raakaa peliä. Tytöt repivät toisiltaan melkein hiukset päästä. Yleensä he tappelevat jostain pojasta. Luvuissa Gen 29 ja 30 poraudutaan näiden taistojen ytimeen. Kyseessä on miehenkipeys, joka saa Raakelin ja Lean valtaansa. Jaakobilla on kaksi vaimoa, jotka ovat toistensa siskoja.. Se oli ilmeisesti tuohon aikaan ihan normaalia. Lean ongelma oli se, että Raakel oli Jaakobille rakkaampi kuin hän, 29:30. Raakelin ongelma oli se, että hän ei meinannut saada lapsia. Lea yritti vauvoillaan voittaa miehensä suosiota ja rakkautta. Jakeissa 29:31-35 Lea ei oikeastaan keskity mihinkään muuhun kuin siihen, miten hän saisi miehensä rakastamaan itseään. Synnyttäessään poikia hän toivoo: ’nyt miehen alkaa rakastaa minua.’ ’Herra on kuullut, että mieheni syrjii minua..’ ’Nyt mieheni lopulta kääntyy minun puoleeni, koska olen synnyttänyt hänelle kolme poikaa.’

Lapsettomuutensa vuoksi Raakel ’alkoi kadehtia sisartaan’ – kyseessä oli elämän ja kuoleman kysymys, 30:1. Vuodet kuluvat, Lea synnyttää paljon lapsia, mutta Raakel ei yhtäkään. Lopulta Raakel turvautuu jonkinmoiseen kohdunvuokraukseen. Hänen orjattarensa Bilha saa synnyttää hänelle ja Jaakobille vauvan. Poika syntyy ja Raakel toteaa voitonriemuisensa: ’minä olen käynyt sisareni kanssa ankaran kamppailun, ja nyt olen voittanut.’ 30:8. Jokainen voi vain kuvitella, mitä tunteita, katkeruutta, vihaa, kateutta ja toiveita tähän kamppailuun on kuulunut, ja miten tuo kamppailu on vaikuttanut perhe-elämään.

Ehkä tämä kamppailu kertoo paljon myös Jaakobista, jota kuvataan aika epäluotettavana miehenä. Hän petti veljeään ja valehteli isälleen päin hänen kasvojaan. Hänen vaimonsa rakastivat häntä kaikesta tästä huolimatta ja heidän onnensa ehto oli Jaakobin vastarakkaus. Lea yritti ostaa sitä lapsillaan. Lean ajatus on aika kuvaava: ’Jumala on antanut minulle hyvän lahjan. Nyt mieheni vihdoinkin pysyy minun luonani, sillä olen synnyttänyt hänelle kuusi poikaa.’ 30:20. Tämän jälkeen kerrotaan, että myös Raakel sai Jaakobin kanssa ihan omia poikia, ja niin tuo nainen pääsi häpeästään, kuten hän asian ilmaisee, 30:23.

Tuota kovaa sisarusten taistoa seuratessa tulee mieleen syntiinlankeemuskertomus: ’minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi. Kuitenkin tunnet halua mieheesi, ja hän pitää sinua vallassaan.’ Gen. 3:16.

Kuka oli kenenkin vallassa? Nimittäin rakkaus Raakeliin maksoi Jaakobille hänen vapautensa. Hän suostui 20vuodeksi appiukkonsa orjaksi saadakseen Raakelin vaimokseen, Gen. 29:11, 16-20, 30, 31:41. Ja kaikkein romanttisinta lienee tuon herrasmiehen tunteiden tulkkina jae 29:20: ’ne vuodet tuntuivat hänestä vain muutamalta päivältä, koska hän rakasti Raakelia.’ Kaiken se kestää, kaiken se kärsii. Se ei koskaan katoa. Profeetta Hoosean kirjassa vielä kuittaillaan tuon romantikon kohtalolle. ’Hän joutui orjaksi naisen tähden, naisen tähden hän paimensi karjaa.’ Hoos. 12:13. Mitäköhän vinkkejä Jaakob, Raakel ja Lea saisivat tämän päivän suosituilla avioliittorleirillä? Ei harmainta aavistusta.

Suunnistusta mielijohteiden keskellä

Huhhu, paljon hommia ja juoksemista joka paikassa. Tänään sain viimeisen Matteusillan historiaan. Keväällä tulee jatkoa. Osa illoista meni tosi hyvinkin, mutta nyt on ollut niin paljon projekteja työn alla, että en ole ehtinyt paneutua valmisteluihin enää niin hyvin. Joka tapauksessa, Jeesuksen lapsuuden, samoin kuin Herran vuorisaarnan kävin aika perusteellisesti läpi! Näistä jutuista on myös todella hyöytyä tulevaisuuttani ajatellen. Kuinka monta 'hartautta' olen näidenkin valmisteluiden pohjalta voinnut heittää puoliksi lonkalta? Aika monta. Se on kuulkaas julistajalle fiksua hommaa se Raamatun tutkiminen, ja seurakuntalaisetkin ovat ihan tykänneet. Keväällä mahdollisesti jatketaan ja aiheena on mahdollisesti Luukkaan kaksoisteos, eli Luukas ja Apostolien teot. Tuo jälkimmäinen on Raamatun 'seikkailukirja' - ehdottomasti Raamatun vauhdikkain teos.

Huomenna aamulla heti aamunavaus peruskoululaisille, sitten yksi siunaus, ja illaksi nuorten iltaan:) Ajatelkaas, tulevaisuus on jo kohta jalkojemme alla. Minne menemme, mitä teemme? Me teemme ratkaisuja niin mielivaltaisesti. Varmasti nämä Matteusillat ovat ainakin avanneet silmäni sille tosiasialle, että isot kysymykset löytävät vastauksen Raamatun kansien välistä. Ja kuinka nuo vastaukset voivatkaan olla erilaisia, kuin meidän mielijohteemme. Juuri tämän vuoksi, jos haluat elää merkityksellistä elämää, katso Jeesukseen, ota sanasta vaarin. Itse ainakin teen niin. Kysymys ei ole helppo, vaan mahdottoman vaikea. On paljon helpompi elää oman mielensä mukaan. Tänään puhuimme Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemisesta. Silloin siellä Getsemanessa Jeesuskin joutui tahtojen taistoon - ehkä hän oli siihen valmis, sana oli sydämessä ja hän tiesi, mitä oli tekemässä. 'Herra, jos vain mahdollista, niin annan tämän maljan mennä ohitseni, mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä tahdot.'

Junon teiniraskaus

Paljon on taas tapahtunut. Omassa henk. koht. elämässäni on ollut puolentoista vuoden sisällä enemmän käänteitä kuin monilla koko elämänsä aikana - Toni Halmea fraseeraten:) Paitsi tuo Juno taitaa nipin napin vetää voiton, kun se on vielä niin nuori, 16v. Tulin äsken hesasta, jossa pidin Paavalista ja Pietarista pari tuplatuntia Helsingin Raamattukoululla. Noh, noille kavereille, 'muutosagenteille', kyllä Juno ja minäkin, jäämme vielä aika kirkkaasti, mutta perässä tullaan. Hesan Raamattukoulun tilaisuudessa oli porukkaa noin 50! Aiheenani oli Apostolien teot. Nyt olen vapailla ja katsoin juuri leffan nimeltään Juno. Se on monella tavalla ajankohtainen leffa, joka kaikkien teinien ja niiden vanhempien ja opettajien kannattaa kattoa. Tässä traileri. Leffassa on hyvien näyttelijöiden ja juonen lisäksi hyvää musaa.

Kuinka selvitä kansanmurhasta - Immaculeen uskomaton selviytymistarina

Aloitin eilen Immaculeen kirjan lukemisen. Se on todella hyvä ja mukaansatempaiseva kirja: luin illan aikana sen lähes loppuun. Suosittelen. Nettisivut löytyvättästä. Immaculee säilyi Ruandan verilöylystä hengissä. 100 päivän aikana hutu-heimoon kuuluvat ruandalaiset teurastivat lähes miljoona tutsi-heimoon kuuluvaa ruandalaista.. Hänen tarinansa on osoitus uskon, toivon ja rakkauden voitosta. Tuon kauhena kokemuksen ja silmittömän vihan keskellä hän oppi tuntemaan ja luottamaan rakastavaan Jumalaan. Moni kysyy, miksi Jumala sallii tämän kaiken pahan. Immaculeen kaltaiset ihmiset ovat hyviä vastaamaan tuohon kysymykseen.

Elä lyö veljeä

Tuo video on ajankohtainen ja tärkeä. Joku sanoi, että siellä missä kaksi uskoivaista on koolla, niin kolmas on heidän hampaissaan. Jeesus sanoi: 'maailma tuntee teidät minun omikseni, jos te rakastatte toisianne.' Niin usein jään itsekin siitä kiinni kun todistelen kuinka huonoja nuo toiset krisitityt ovat. Ananaksen lailla vakuuttelen, että ei tuosta ole Herran hommiin, Ap. t. 9:13, ja sen vanhimman veljen lailla katson alta kulmain kun hulttio, tuo isäni poika, tulee katuvana syntisäkkinä mieronteiltä. Voisin kivittää, mutta isä ottaakin syliin.. Luuk. 15. Pitäisi unohtaa pikkujutut ja vetää yhtä köyttä. Rakastetaan Jeesusesta - hienoa, mennään etiäppäin.

Lammaslauma ilman paimenta?

Olen jotenkin pettynyt tähän nykymenoon. Vaikuttaa siltä, että meidän kulttuuri ui henkisessä taantumassa. Näen paljon totta niiden yhteiskunnallisten vahtikoirien haukuissa, joita viime aikoina on saanut kuulla. Eräs professori Helsingin yliopistosta totesi äskettäin hesarin haastattelussa karuja totuuksia. Hänen ’ydinteesin mukaan kulttuuri – pyrkimys totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen – on korvattu kyltymättömällä kuluttamisella. Uusi ihminen, narsistinen öykkäri, on omaksunut nihilistisen opin, jossa kaikki määritellään mielihyvän kautta. Länsimainen kulttuuri on kaivanut oman hautansa hukkaamalla perusarvonsa.’

Jep, näin on. Eikä tämä ole vain yhden rohkean ja rempseän professorin näkemys, vaan ihan vakavasti otettava vaarallinen arvio. Pekka Himanen, ehkä aikamme fiksuimpia suomalaisia ajattelijoita, kirjoittaa Suomalainen Unelma-kirjasessaan, että kansamme tarvitsee kulttuurisen renessanssin, uudelleen heräämisen, jollei haluta marssia ’hyristen hautaan.’

Tein vähän kenttätutkimusta. Kävin viime perjantain jututtamassa nuoria kaupungilla. Randomilla eksyin erääseen jengiin, jossa 17vuotiaat hörppivät pussikaljaa. Itse siemailin jääteetä. Rotevat ja reippaan oloiset nuoret miehet kertoivat surullista tarinaa: koulukiusaamista vuosikausia, rankkaa perheväkivaltaa pikkuvauvasta asti, avioeroperhe jne. Sitten tietty kyselivät, miksi uskon Jumalaan ja Jeesukseen – oli käynyt ilmi, että olen pappi. Selitin jotain. He kuittasivat selitykseni jollain nokkelalla huomautuksella (=itsepetoksella).

Periaatteessa he kaikki, tytöt ja pojat, kielsivät uskon sillä perusteella, että heitä oli kohdeltu niin julmalla tavalla, kaveripiirissä oli tapahtunut nuoren pojan itsemurha, ja muutenkin elämä oli potkinut päähän vähän liian usein. Siis heidän karusta taustasta, johon kuului väkivaltaisia vanhempia, traumatisoivia koulukiusaajia ja pitkä liuta epäonnistumisia, oli tullut heidän vankilansa. He vetivät taustaansa perässään kuin vankipalloa. Ehkä siitä vankipallosta oli tullut heille jopa rakas – pysyvyyden ja luotettavuuden perusta. Kaikki on niin tutun ja turvallisen inhottavaa. He rankaisivat itse itseään toisten heihin kohdistuvista synneistä. Tämä on tosi tyypillistä. Saivat vähän nauraa Jeesus-jutuille, mutta luulen, että hymy hyytyy. Tuo tie ei vie valoisaan tulevaisuuteen.

Olen huolestunut nuorista, ja entistä vakuuttuneempi siitä, että he tarvitsevat elämälleen kunnon pohjan. Suomalaisilla nuorilla miehillä on isoja ongelmia. Jokainen voi todeta, että tällä hetkellä kristillinen perintö - usko Jumalaan ja Kristukseen - ei siirry seuraavalla sukupolvelle. Muu arvopohja, se, johon jo kerran viittasin, välittyy.

Pidin juuri raamattuluennon Matteuksen evankeliumin pohjalta (Matt. 8-12). Siinä Jeesus kohtaa paatuneen kansan. ’Kun hän näki väkijoukot, hänet valtasi sääli, sillä ihmiset olivat näännyksissä ja heitteillä, kuin lammaslauma paimenta vailla. Silloin hän sanoi opetuslapsilleen: ’’satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen.’’ Matt. 9:36-37. Näitä sadonkorjaajia tarvitaan paljon, joten pyydetään.

Arkeologin lapio ja siivilä Raamatun tietojen kimpussa

Opiskelukaverini Helsingin ajoilta bloggailee aina ajoittain arkeologisista löydöistä. Tässä taas yksi mielenkiintoinen kirjoitus siitä, että Egyptistä on löytynyt muinaisia kolikoita, joihin on kaiverrettu Joosefin nimi (1. Moos. 44). Joissain kolikoissa on myös lehmän kuva. Ks. juttu tästä.

Toinen todella innostava löytö esitellään tässä. Kyse on sineteistä, jotka ovat peräisin 2600vuoden takaa Jerusalemista. Yhdessä Jerusalemin palatsista löytyneessä sinetissä lukee 'Gedalja Pashurin poika' ja eräässä toisessa sinetissä on nimi 'Jehukal Selemjan poika'. Kyseiset henkilöt mainitaan Jeremian kirjassa, Jer. 38:1-6. He kuuluivat vaikutusvaltaisiin Juudean päämiehiin, jotka halusivat vaientaa tuhoa ennustavan Herran profeetan, Jeremian.

Näin arkeologian siivilä ja lapio voi tuoda jotain todella arvokasta tietoa vuosituhansien takaa tähän päivään! Hienoa, että Pasi jaksaa raportoida näistä löydöistä!

Ja sitten kotimaan uutisiin. Tässä sitä mietittävää itse kullekin. Lue linkki, niin tiedät, mistä kuuluisi vaieta.