perjantai 14. lokakuuta 2011

Perikoreesi-oppi ja Paavin hovisaarnaaja. "Tervetuloa kylään!"

Viikko sitten olin kuulemassa Hengen uudistuksen Kirkon rakentajat foorumilla isä Raniero Cantalamessaa. Hän on palavahenkinen italiaano, paavin hovisaarnaaja ja katolisen kirkon näkyviä karismaattisen suuntauksen edustajia. Roomalaiskatolilaisen Cantalamessan kutsuminen herätysmielisten luterilaisten seminaarin pääpuhujaksi oli mielenkiintoinen, rohkea ja viisas veto. Hän puhui kolmiyhteisestä Jumalasta. Katoliset, luterilaiset ja ortodoksit ovat aina olleet yhtä mieltä siitä, että Jumala on yksi ja kolmiyhteinen. Tällainen yksimielisyys on harvinaista ja hienoa. Joka tapauksessa Cantalamessa viittaili jonkin verran ns. perikoreesi-oppiin, jolla kuvataan kolminaisuuden eri persoonien yhteyttä. Tämä perikoreesi-oppi on perustettu eritoten seuraavien Jeesuksen sanojen varaan. ”Minä olen Isässä, ja että Isä on minussa”, Joh. 14:11. Poika jatkaa: ”Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä”, Joh. 14:20. Jeesus jatkaa tästä Isän ja Pojan yhteisestä toiminnasta: ”me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen.” Joh. 14:23.

Näin ollen Jeesuksessa näkyi Isä Jumala, samoin Poika oli täynnä Pyhää Henkeä. ”Isä on minussa ja minun tekoni ovat hänen tekojaan”, Joh. 14:10. Tällaisia ajatuksia lukiessamme huomaamme, että evankeliumin sanoma on ihmeellinen. Emme vain usko pyhään kolmiyhteiseen Jumalaan, niin kuin johonkin ulkopuoliseen jumaluuteen, vaan koko pyhyys tulee asumaan meidän sisälle! Tämä ajatus, että Jumala tulee uskovan sydämeen asumaan, näkyy laajasti UT:ssa. Meidän sydämessä asuva Pyhä Henki rukoilee meidän heikkojen puolesta: ”Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: ”Abba! Isä!”, Gal. 4:6, Room. 8:26. Sen lisäksi, että meidän sydämistä kaikuu Jeesuksen Abba-rukous Pyhässä Hengessä, niin meidät on kasteen ja uskon kautta liitetty ja yhteen kasvatettu Kristuksen kanssa – hänen kuolemaansa ja elämäänsä, Room. 6:5. Myös ehtoollisessa me otamme Jeesuksen hyvin konkreettisesti vastaan nimittäin leipä ja viini ovat hänen ruumiinsa ja verensä.

Paavali kirjoittaa, että ”Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen”, Room. 5:5. Varmasti tällaisen evankeliumin, tällaisen itsensä antavan ja meihin asumaan muuttavan Jumalan kanssa, kristinusko on täysin ainutlaatuinen uskonto. Näitä suuria uskon salaisuuksia sopii vähän miettiä ja ihmetellä hiljaa mielessään.

2 kommenttia:

  1. Rautaista asiaa. Eräs muslimirouva totesi minulle kerran napakasti: "Jumala on yksi!" Oli mukava vastata kristittynä: "Niin, totta. Kyllä Jumala on yksi." Sääli, että meillä ei ollut yhteistä kieltä paneutua sen enempää Jumalan kolmiyhteyteen...ja sitä myöten Jeesukseen ja sovitustyöhön.

    VastaaPoista
  2. Ajattele, että muslimit rukoilevat Jumalaa - joka ikäänkuin on jonkun etäisyyden päässä pilven hattaralla taivaassa. Kristityn rukous on ihan erilaista ja ainutlaatuista. Meidän kaikki rukoukset ovat Jeesuksen nimessä. Me rukoilemme Isää Pojan kautta ja Pyhässä Hengessä. Näin ollen me rukoilemme Jumalan kautta Jumalaa - joka on yksi. Itse asiassa Pyhä Henki rukoilee meissä Isää: "Abba, Isä!" Ehtoollisliturgiassa pappi päättää ylistyksen Kristuksessa: "Hänen kauttaan, hänen kanssaan ja hänessä kuuluu sinulle, kaikkivaltias Isä, Pyhän Hengen yhteydessä kunnia ja kirkkaus aina ja ikuisesti. Aamen."

    Hienoa, että jututat muslimeja. Varmasti syntyy mukavia keskusteluja, jos löytyy yhteinen kieli.

    VastaaPoista

Kiitos välittömästä palautteesta.