Olipa tänään hieno uutinen Hesarissa (24.11.2011).
’Johtava tietoasiantuntija eduskunnasta Timo Turja on selvittänyt, mitkä olivat itsenäisen ajan kansanedustajien eduskuntapuheissa eniten siteeratut kirjat… ”Näistä kirjoista löytyy suomalaisen politiikan ja yhteiskunnan syvä ydin. Poliittista keskusteluamme kantaa kirjallinen traditio, joka on huomattavasti voimakkaampi kuin muissa länsimaissa.” Yhdellä teoksella on arvoa yli muiden: Raamatulla. Turja uskoo, että kansalaissodan rikki repimä kansakunta eheytyi nimenomaan Raamatusta poimittujen puheiden ja metaforien avulla. Tämä työ tehtiin kunnanvaltuustoissa ja erityisesti eduskunnan täysistunnoissa. ”Aluksi oikeistolla ja vasemmistolla ei ollut edes yhteisiä käsitteitä. Vähitellen maalaisliiton kansanedustajat alkoivat siteerata Saarnaajan kirjan säkeitä ’Aika on sodalla ja aikansa rauhalla’.”
Olisi kiva päästä Timo T:n oppaaksi eduskuntaan kuulemaan raamatullisen retoriikan todellisuutta. Kyllä Raamatun metaforat kadonneista lampaista, puun juurella olevasta kirveestä, nukkuvasta paimenesta ja mammonan palvonnasta kuuluvat usein puheissa. Kansanjohtaja Lipposen muistan todenneen, että hänellä on ”hidas puhe ja kankea kieli”. Timo Soinin puheessa jakeet vilisevät. Jyrki Katainen on jo kauan julistanut, että seitsemän laihaa vuotta ovat edessä. Varsinkin populistiset, moraaliset ja kansaan vetoavat puhujat käyttävät paljon Raamatun tarinoita – hienoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos välittömästä palautteesta.