Lauri Järvilehto on yksi
mielenkiintoisimmista suomalaisista kirjoittajista ja filosofeista. Varsinkin
hänen kirjansa Upeaa työtä! on
lukemisen arvoinen. Monella on sellainen käsitys, että työn kuuluu olla
raskasta ja vaikeaa. Se on ikään kuin pakollinen paha, jota tehdään siksi, että
saadaan rahaa, jotta voidaan maksaa laskut. Joskus työn pakolliselle
pahuudelle haetaan tukea jopa Raamatusta: otsa hiessä sinä olet leipäsi ansaitseva..
Tällainen päättely menee kuitenkin metsään. Nimittäin jo paratiisissa
paiskittiin töitä.
Raamatussa
työ ei ole rangaistus eikä sitä ole kirottu. Syntiinlankeemuksen myötä vain maa kirottiin
ja sen vuoksi iloisesta ahertamisesta tuli vaikeampaa kuin aiemmin. Synnin
vuoksi ihmisen oli aiempaa vaikeampaa toteuttaa kutsumustaan työntouhussa. Mutta ilman arkista työtä ihminen ei kunnolla pääse toteuttamaan omaa kutsumustaan.
Laurilta on vastikään ilmestynyt uusi kirja: Hauskan oppimisen vallankumous. Pitänee sekin lukaista.
