keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Son of a Bitch

Tässä on kirjoitukseni erääseen nettijulkaisuun:

Jokainen varmaan tuntee itsensä aina ajoittain ulkopuoliseksi ja näkymättömäksi muukalaiseksi, jota kukaan ei tunne. Moni asia erottaa meidät heistä, sinut meistä ja minut teistä. Kuitenkin me monella tapaa toisillemme vieraat siskot ja veljet rukoilemme yhdessä Isä Meidän. Viime aikoina olen sekä ulkopuolisena että sisäpiiriläisenä tuntenut sympatiaa Joosefin (1. Moos. 37) ja Jeftan (Tuom. 11) kanssa. Joosef oli 17vuotias nuori mies, joka joutui kotonaan syrjityksi koska hän oli isän lellikki, ja koska hän leijana unelmoi kirjaimellisesti tähtiä taivaalta. Tämä ärsytti hänen veljiään. Tänään moni nuori joutuu kiusatuksi siksi, että hän on opettajan, vanhempien tai vaikka nuorisopapin ’lellikki’. Niitä kavereita, jotka uskaltavat unelmoida suuria, syrjitään aika usein. Muut ajattelevat, että he luulevat itsestään vähän liikoja. Luulevatko?

Jefta oli vähän toisenlainen ulkopuolinen veljestensä joukossa. Hän oli nimittäin ’urhea sotilas’ mutta kohtalokkaasti ’erään porton.. poika.’ Veljekset eivät voineet hyväksyä, että heille kuuluva perheen perintö jaettaisiin heidän isänsä syrjähypyn seurauksensa syntyneen pojan kanssa! Aikuisiksi kasvettuaan pojat ajoivat Jeftan pois isiensä mailta. Sorsitusta pojasta tuli nyt todella ulkopuolinen muukalainen. Hän oli se ’son of a bitch’. Tuossa tilanteessa hän olisi varmasti tarvinnut niitä kuuluisia itsetunnon rakennuspalikoita.

Tässä vaiheessa Joosefin ja Jeftan tarinat kulkevat samankaltaista tietä. Molemmissa kertomuksissa alkavat vaikeat ajat. Joosefin tarinassa koittaa seitsemän vuoden kuivakausi, Jeftan tarinassa ammonilaiset hyökkäsivät israelilaisten kimppuun. Pikkuhiljaa molemmissa tarinoissa paljastuu, että siitä ’rumasta ankanpojasta’ tuleekin koko poikueen pelastaja. Joosef pelasti Egyptin pääministerinä myös kiusaajaveljensä nälän pinteestä. Jefta rökittää veljiään vastaan taistelevat ammonilaisten joukot.

Mitä tästä opimme? Nuorisotyössä tehdään paljon töitä itsestään paljon kuvittelevien Joosefin kaltaisten leijojen, samoin kun esim. rasistisista syistä syrjittyjen nuorten kanssa. Nuoriso uhkaa jakautua entistä enemmin onnekkaisiin selviäjiin ja onnettomiin väliinputoajiin. Raamattu osoittaa, että taivaan Isämme rakastaa lapsiaan ja haluaa auttaa heitä. Hän johdattaa omiaan hyvin kummallisten kohtaloiden kautta. Herramme paransi sairaita, etsi kadonneita, armahti syntisiä ja pelasti ’porttoja ja publikaaneja.’ Hän näki syrjityissä mahdollisuuden.

3 kommenttia:

Kiitos välittömästä palautteesta.