keskiviikko 6. helmikuuta 2008

Job, osa II

Peruskysymys Jobin kirjassa on: kenen syytä tämä kärsimys on? Lukija tietää, että kyse ei ole Jobin synnistä, vaan siitä, että Jobista on tullut tietyllä tavalla Jumalan ja saatanan vedonlyönnin kohde. Jumala luottaa Jobin hyvyyteen, niin paljon, että hän antaa saatanan koetella häntä rajotetussa määrin. Tämä kerrotaan luvussa 1.
Jobin ystävä veikkaa, että Jobin pojat ovat esimerkiksi tehneet salaa jotain syntiä, 8:4. Job itse ajatteli, että hän on Jumalan tuomittavana, 9:15, vaikka hän piti itseään syyttömänä, 10:7. Jobin ystävät yrittävät ymmärtää Jobin kärsimystä, 13:7 – 8, ’kaunistelemalla Jumalan tekoja’ ja ’puolustamalla Jumalaa valehtelemalla’! Job itse seisoo kärsimyksensä kanssa Jumalan edessä ja toivoo, että hänet tutkitaan täysin. Hän on valmis laittamaan pantiksi oman ruumiinsa, vaikka henki menisi, 13:14 – 16. Hän haluaa tietää, mitä syntiä hän on tehnyt, 13:23. 13:24 – 25.
’Miksi peität minulta kasvosi, miksi kohtelet minua kuin vihollista?’ Jobin ystävät esittävät, että Jobin ahdistus puhuu selvää kieltä, nimittäin (15:20) ’jumalaton viettää kaikki päivänsä ahdistuksen alla..’ Samaan aikaan Job toivoo kuolemaa ja kiroaa syntymäänsä ja elämäänsä, 3:1 – 26, 6:1 - 10, hän kärsii univaikeuksista ja painajaisista, 7:11 – 14; 17:2. Jobin lohduttajat taas sanovat, 15:35, että ’jumalattomat kantavat sisällään pahoja aikeita, he synnyttävät tuhoa.’ Jobin ystävien on mahdotonta uskoa, että Job on oikeassa sanoessaan (16:16 – 17); ’Kyyneleet polttavat poskiani, kuoleman varjo pimentää silmäni, vaikka käsiäni ei tahraa väkivalta ja vaikka rukoukseni on vilpitön.’

1 kommentti:

Kiitos välittömästä palautteesta.