Vaikuttaa siltä, että tämän kirjan valitus-lohdutus puheissa esiintyy jonkinlainen kaava. Siinä kerrotaan ensiksi kuinka 1) Job valittaa syystä jostain kovasta asiasta, mikä hänelle on tapahtunut. Nämä vastoinkäymiset koskevat esim. lasten kuolemaa, omaisuuden menetystä, sairauksia ja epätoivoa. Tämän jälkeen 2) hänen lohduttajansa vastaavat hänen kärsimykseensä kertomalla, että jumalattomien kohtalo on kova. Tämä tulee esille esim. siinä, että luvussa 1, kerrotaan Jobin lasten kuolleen, ja jakeissa 5:2 – 6 kerrotaan taas, että lasten kuolema on tyhmyrin kohtalo. Toinen esimerkki on se, että jakeissa 17:1 – 3, 6, 11 – 16 Job kertoo ahdistuksestaan ja toivottomuudestaan ja siitä, että kaikki tuntuu mahdottomalta. Seuraavassa luvussa Bilad vastaa Jobille kertomalla monisanaisesti, 18:5 – 20, että tosiaan ’jumalattomien valo sammuu’.
Jobin lohduttajat ajattelevat, että koska Jumala on oikeudenmukainen, niin kärsivän ja tuomion alla kamppailevan Jobin pitää olla erityisen syntinen. Jobista tulee yleinen naurun aihe ja pilkan kohde, 16:20, 17:6. Jobilta viedään tällä tavalla kunnia ja arvo, 19:9. Hän puolustautuu vaatimalla syyttäjiään osoittamaan, että hän on ansainnut tämän häpeän, 19:5. Syyttäjät ovat kuitenkin varmoja ja miettivät, 19:28, ’kuinka puristamme hänestä totuuden esiin? Syyllinen hän joka tapauksessa on!’ Syyttäjät keskittyvät Jobin menettämään omaisuuteen, Jobhan oli ’mahtavin mies idän mailla’, 1:3. Oman pimeän logiikkansa mukaan Jobin ns. ystävät ajattelevat, että Jobin on pakko olla ollut siis oikeastaan (ainakin salaisesti) todella paha ja ahne mies, 20:18 – 29. Sellainen riistäjä, joka ’murskasi köyhät’ ja joka ’ahnehti kaikkea kyltymättä.’
Tai sitten syyn on oltava Jobin pahuus, 22:5 – 11. Kuitenkin kertomuksen alussa jopa Jumalan kerrotaan kehuneen Jobin hyvyyttä, 1:8 ja Job on Raamatussa kestävyyden suuri esikuva. Job itse vakuuttaa, 23:10 - 11, että ’hänen (eli Jumalan) jalanjälkiinsä olen sovittanut askeleeni.’ Hän ei tunnusta syntiä, jota ei ole tehnyt, 27:2 – 6. Hän väittää Jumalan kohdelleen häntä väärin. Lopulta Jumala itse vastaa Jobille, ja tuohon vastaukseen hän tyytyy.
Tähän päättyy Jobista kirjoittelu tältä erää. Kirja kertoo aika synkistä asioista, mutta lopussa kiitos seisoo. Psalmit ja Jobinkin kirja päättyy ihmettelevään ylistykseen. Sanoinkuvaamaton riemu on kaikista suruista ja murheista huolimatta se hallitsevin ja voimakkain sävel kristityn rinnassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos välittömästä palautteesta.