keskiviikko 4. kesäkuuta 2008

Lupaavat ja toivottomat tapaukset?

Viime aikoina on puhuttu siitä, että Suomessa luokkaerot kasvavat aika lailla. Erot näkyvät koulutuksessa, palkoissa, terveydessä, elämäntavoissa, eliniässä jne.. Hyväosaiset esim. elävät selvästi pidempään kuin huono-osaiset.

Mulla on yksi ystävä, joka sijoittuu sosiaalisesti sinne äärilaidoille, sinne pahalle puolelle. Hän on itseni ikäinen, mutta hän ei osaa kunnolla lukea saati kirjoittaa. Amfetamiinin myötä hän on hankkinut itselleen ison kasan ongelmia. Niiden ongelmien edessä tulee aika hiljaiseksi. Rikollisuutta, väkivaltaa, kiristystä, velkoja. Hän on kuitenkin kiva ystäväni.
Suomessa on eläkeläisiä kohta ihan suhteettoman paljon, ja toisaalta tämän seikan vastapainoksi iso joukko nuoria ajautuu elämässään syrjäpoluille. Tästä näet, paljon vuonna 2005 nuoria jäi puille paljaille. Puhutaan kymmenistä tuhansista nuorista (15 – 20v.), jotka ovat työelämän tai koulun ulkopuolella. Miksi? Mikä ratkaisuksi?

Onko nuorilla liikaa paineita? Paineita ulkonäöstä, koulussa menestymisestä, suorituspaineita kaikissa mahdollisissa asioissa. Monilla nuorilla on aika huono itsetunto. Eräs viisas mies on sanonut, että ihmisen kaikki identiteetti-ongelmat johtuvat siitä, että hänen ajatuksensa, sanansa ja tekonsa eivät ole samassa kurssissa. Eli jos ihminen ajattelee olevansa täysi nolla, niin kohta tämä tulee ilmi hänen (masentavissa ja itsesääliä huokuvissa) puheissaan, ja kohta myös teoissa ja käytännön ratkaisuissa. Huono itsetunto on siis vakava ongelma. Se voi johtaa surullisen musertavaan ketjureaktioon.

Miksi osalla nuorilla menee tosi hyvin ja toisilla tosi huonosti?
Kuitenkaan ihminen ei suostu, ainakaan helpolla, uskomaan, että hän on täysi nolla, merkityksetön vahinko. Miksi toivoa on niin vaikea täydellisesti tappaa? Miksi nuoret toivovat jotain parempaa? Miksi toivo on niin tärkeä? Missä olisit ilman toivoa?
Raamatussa kerrotaan, mitä Jumala tekee, Ps. 146:8: ’Hän antaa sokeille näön ja nostaa maahan painetut jaloilleen.’ Tällä hetkellä Jumalalla on paljon hommia.
Jeesus teki näitä Jumalan hommia aika ahkerasti ja huomiota herättäen. Katsotaanpa miten Jeesus suhtautui aikansa ”julkisyntisiin” ja hyljeksittyihin pahiksiin eli publikaaneihin ja veronkantajiin.


Näitä kavereita vihattiin aika paljon. Tähän oli ihan yksinkertainenkin syy, kuka nyt veronkerääjistä pitäisi? Toisekseen yleisesti tiedettiin, että nämä kaverit huijasivat ihmisiltä paljon rahaa. He ottivat ihmisiltä liikaa, kuten esim. publikaanien esimies Sakkeus myöntää, Luuk. 19:8. Juutalaiset painottivat Jeesuksen aikana tosi paljon rituaalista puhtautta (sillä ei ole juuri mitään tekemistä hygienian kanssa). Publikaaneja pidettiin rituaalisesti ”epäpuhtaina”, heidät oli laskettu samalle tasolle kuin pakanat. Puheissaan Jeesus usein niputti publikaanit ja pakanat samaan kastiin: Matt. 18:17; Matt. 5:46 – 47. Jeesuksen aikana ’hurskaat ihmiset’ pitivät publikaaneja syntisenä, joiden kanssa ei kannattaisi seurustella tai aterioida, Mark. 2:14 – 17; Matt. 11:19. Tällä tavalla publikaanit ajattelivat usein myös itsestään – olen syntinen ja erotettu kaikista ’hyvistä ihmisistä’. Hyvät ihmiset eivät aterioi kanssani. Onkohan mulla mitään paikkaa Jumalan edessä, jos en kelpaa edes ihmisille, Luuk. 18.3?

Jeesus poikkesi ’hyvistä ihmisistä’ sillä, että hän kutsui pahikset luokseen. Hän ei vältellyt heitä. Hän kutsui heitä opetuslapsikseen, ja sanoi, että monet publikaanit ja portot tekevät parannuksen ja menevät Jumalan valtakuntaan. Hän vietti iloisia juhlia publikaanien kanssa. Hän kertoi heistä rohkaisevan vertauksen, Luuk. 18:9 - 14. Jeesus sanoi, että eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Näiden sairaiden luona hän vietti paljon aikaa.

Miksi Jeesus teki näin? Jos Jeesus olisi täällä tänään, mitä hän tekisi, keitä hän erityisesti kutsuisi seuraajikseen? Pitäisikö kristittyjen tehdä näit Jumalan hommia ja ’nostaa maahan painettuja jaloilleen’?

Me ei saada jakaa ihmisiin toivottomiin ja lupaaviin tapauksiin. Jumala pystyy tekemään Aabrahamin lapsia vaikka pikkukivistä, sanoi Johannes Kastaja. Jokaisella ihmisellä on toivoa – myös minulla ja sinulla. Tämä toivo perustuu siihen, mitä Jumala on tehnyt ja tekee sinulle ja sinun puolestasi (ja jopa sinun kauttasi muille maahan painetuille).

2 kommenttia:

  1. suomi palaa vähitellen luokkayhteiskuntaan. jo nyt on yhä harvinaisempaa että alemmasta luokasta noustaan ylemmäs. ennen esim. pienviljelijän lapsi saattoi koulutuksen avulla nousta. tällä hetkellä työttömän lapsi on tulevaisuuden työtön ja köyhä. kyse on siitä mihin yhteiskunnassa halutaan panostaa... terveisiä leiriltä
    kostaja

    VastaaPoista
  2. Kiitos kostaja kommentista. näinhän se taitaa mennä, jos trendi jatkuu. toivottavasti edessä olisi kansallinen u-käännös, kääntyminen, parannuksen teko,jossa heikommat huomataan.

    VastaaPoista

Kiitos välittömästä palautteesta.