Markku Ruotsila, historian dosentti, kirjoitti hyvän ja puhuttelevan kirjoituksen viime sunnuntain hesarin debattiin. Ruotsila puhuu asioista niiden oikeilla nimillä - se on rohkeaa, mutta hiivatin tärkeää. Ei ongelmat niin ratkea, että ne lakaistaan maton alle. Kyllä ne sieltä aina jotenkin tulevat esiin. Kyse on siis abortista. Niitä tehdään Suomessa noin 10 000 vuodessa.. Eli 1970-luvulta tähän päivään on tapettu/murhattu/surmattu noin 500 000 syntymätöntä sikiöä eli vauvan alkua.
Abortista puhutaan nykyään niin hienoilla termeillä, että sen verinen todellisuus jää aivan pimentoon tavalliselta ihmiseltä. Aborttia kutsutaan 'sikiön lähdettämiseksi' tai 'raskauden keskeyteykseksi' tai 'lisääntymisterveydellisenä oikeutena' - toiset puhuvat suoraan sikiön tappamisesta.
Haastan ihmisiä lukemaan Ruotsilan debatin. Se löytyy tästä. Miettikää asiaa. Itse pidän aborttia vääränä ratkaisuna. Jossain poikkeustilanteissa se on kai hyväksyttävää, mutta tämän päivän tuhannet abortit johtavat meidät vaaralliselle tielle. Meininki on vaarallista koko yhteiskuntamoraalin ja ihmisarvon alenemisen vuoksi.
torstai 17. syyskuuta 2009
tiistai 8. syyskuuta 2009
Raha puhui kun Jeesus avasi suunsa
Tässä aamunavaus, jonka pidän Klassikossa. Aiheena on raha.
Tuossa äsken kuulimme T. Bone Burnettin tulkinnan legendaarisesta biisistä Diamonds are a Girl's best friends. Ajattelin soittaa tällaisen kappaleen koska tällä viikolla kirkoissa puhutaan rahasta – lesken rovosta.
Eräs ystäväni totesi, että Jeesus puhui rahasta paljon enemmän kuin rakkaudesta. Se on ihan totta. Raha oli Jeesuksen huulilla paljon useammin kuin rakkaus. Ihan on tutkittukin, että 1/6 Jeesuksen kaikista puheista koski rahaa ja omaisuutta.
En tiedä saatko viikkorahaa, tai meneekö teillä ystävyyssuhteita rikki sen vuoksi, että joku ei suostu maksamaan velkojaan. Sitten kun olet työelämässä, huomaat, että palkkapäivää odotetaan kuin kuuta nousevaa. Viime sunnuntaina kirkoissa puhuttiin Jeesuksesta, joka ihaili leskeä, joka antoi viimeisen roponsa Herran palveluun.
Ollessani ala-asteella varastin aina silloin tällöin äitini viimeiset rovot ja ostin niillä irtokarkkeja. Vähän aikaa sitten eräs mies kidnappasi nuoren naisen ja vaati miljoonia euroja lunnaiksi. Elämme maailmassa, jossa rahan edestä tehdään vaikka mitä.
Mitä Jeesus sanoi rahasta? Kerran Jeesus oli aterialla erään fariseuksen kotona. Fariseus katsoi pitkään kun Jeesuksen luo tuli syntinen nainen, joka polvistui hänen eteensä, itki, voiteli Jeesuksen jalat kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Fariseus keskittyi vain siihen, kuinka syntinen nainen saattoi tehdä Jeesukselle näin. Jeesus käänsi ajatukset olennaiseen kertomalla vertauksen rahasta. Oli kaksi velallista. Toinen oli velkaa rahanlainaajalle 500, toinen 50 denaaria. Kummallakaan ei ollut millä maksaa, niinpä rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Kumpi rakasti häntä enemmän? Taas meni sanoma perille, kun puhuttiin rahasta.
Tällaisia vertauksia on vaikka millä mitalla. Vertaus kadonneesta rahasta, vertaus palvelijoille uskotusta rahoista ja viisaasta taloudenhoitajasta, ja hyväsydämisestä työnantajasta ja siitä reilusta palkanmaksajasta. Tätä listaa voisi jatkaa pitkälle. Pointti on, että Jeesus puhui usein rahasta kun hän halusi sanomansa läpi.
Raamatun yksi pääpointti on, että meidät on lunastettu eli ostettu vapaiksi kalleimmalla mahdollisella hinnalla, Kristuksen omalla hengellä, niinpä meidän arvo on äärettömän korkea. Niin arvokas sinä olet. Kohdellaan itseämme ja toisiamme sen mukaan. Hyvää päivän jatkoa!
Tuossa äsken kuulimme T. Bone Burnettin tulkinnan legendaarisesta biisistä Diamonds are a Girl's best friends. Ajattelin soittaa tällaisen kappaleen koska tällä viikolla kirkoissa puhutaan rahasta – lesken rovosta.
Eräs ystäväni totesi, että Jeesus puhui rahasta paljon enemmän kuin rakkaudesta. Se on ihan totta. Raha oli Jeesuksen huulilla paljon useammin kuin rakkaus. Ihan on tutkittukin, että 1/6 Jeesuksen kaikista puheista koski rahaa ja omaisuutta.
En tiedä saatko viikkorahaa, tai meneekö teillä ystävyyssuhteita rikki sen vuoksi, että joku ei suostu maksamaan velkojaan. Sitten kun olet työelämässä, huomaat, että palkkapäivää odotetaan kuin kuuta nousevaa. Viime sunnuntaina kirkoissa puhuttiin Jeesuksesta, joka ihaili leskeä, joka antoi viimeisen roponsa Herran palveluun.
Ollessani ala-asteella varastin aina silloin tällöin äitini viimeiset rovot ja ostin niillä irtokarkkeja. Vähän aikaa sitten eräs mies kidnappasi nuoren naisen ja vaati miljoonia euroja lunnaiksi. Elämme maailmassa, jossa rahan edestä tehdään vaikka mitä.
Mitä Jeesus sanoi rahasta? Kerran Jeesus oli aterialla erään fariseuksen kotona. Fariseus katsoi pitkään kun Jeesuksen luo tuli syntinen nainen, joka polvistui hänen eteensä, itki, voiteli Jeesuksen jalat kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Fariseus keskittyi vain siihen, kuinka syntinen nainen saattoi tehdä Jeesukselle näin. Jeesus käänsi ajatukset olennaiseen kertomalla vertauksen rahasta. Oli kaksi velallista. Toinen oli velkaa rahanlainaajalle 500, toinen 50 denaaria. Kummallakaan ei ollut millä maksaa, niinpä rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Kumpi rakasti häntä enemmän? Taas meni sanoma perille, kun puhuttiin rahasta.
Tällaisia vertauksia on vaikka millä mitalla. Vertaus kadonneesta rahasta, vertaus palvelijoille uskotusta rahoista ja viisaasta taloudenhoitajasta, ja hyväsydämisestä työnantajasta ja siitä reilusta palkanmaksajasta. Tätä listaa voisi jatkaa pitkälle. Pointti on, että Jeesus puhui usein rahasta kun hän halusi sanomansa läpi.
Raamatun yksi pääpointti on, että meidät on lunastettu eli ostettu vapaiksi kalleimmalla mahdollisella hinnalla, Kristuksen omalla hengellä, niinpä meidän arvo on äärettömän korkea. Niin arvokas sinä olet. Kohdellaan itseämme ja toisiamme sen mukaan. Hyvää päivän jatkoa!
torstai 3. syyskuuta 2009
Miksi seurakuntaa tarvitaan?
Pidin tämän saarnan viime sunnuntaina. Se perustuu seuraaviin teksteihin, jotka messussa luettiin: Joh. 9:1-7, 39-41, 2. Kun. 5:1-15, Ps. 146:5-10
Rakkaat kristityt. Kaikissa päivän Raamatun kirjoituksissa nousee esiin kolme kysymystä: kuka auttaa, ketä auttaa ja miten auttaa? Päivän psalmissa, 146, sanotaan: ’älkää luottako maa mahtaviin, älkää luottako yhteenkään ihmiseen – ei ihmisestä ole auttajaksi.’ Siellä sanotaan myös: ’onnellinen on se, jonka auttaja on Jaakobin Jumala.’ Kuninkaiden kirjassa kerrottiin, kuinka Israelin kuningas pelästyi kun häneltä odotettiin Herran tekoja. Ei hän pystyisi parantamaan spitaalisia. Kun me katsomme näitä kykenemättömiä ’maan mahtavia’, joista ei ole auttajiksi, näemme heissä omat kasvomme. Tämän vuoksi me voimme sanoa kuin Paavali, Room. 5:6, ’meistä ei ollut itseämme auttamaan.’ Me tarvitsemme apua.
Jos ihmiseltä odotetaan pelastusta, niin vaille pelastusta jäädään. Kuka on pelastuksen lähde? Joskus on niin, että pikkutytöt ovat fiksumpia kuin suurten valtakuntien kuninkaat. Näin kävi Kuninkaiden kirjassa. Pikkutyttö tiesi, että Israelin keskellä on profeetta, jonka kautta Jumala voi parantaa vaikka spitaalisen. Ihmisten oli tietysti vaikea uskoa tätä. Yleensä me otamme kuninkaan puheet vakavammin kuin pikkutyttöjen. Jumala toimii tänäänkin tällä tavalla. Hän valitsee heikkoja ja yksinkertaisia ihmisiä viemään viestiään eteenpäin. Kuninkaat ja muut oppineet voivat vähän naureskella heille, mutta heidän suussaan on totuus. Tämä aarre on kätketty saviastioihin. Lopulta tuon syyrialaisen spitaalisen sotapäällikön iho muuttui ’lapsen ihon kaltaiseksi’, 2. Kun. 5. Hänestä tuli myös yhtä viisas kuin tuo pikkutyttö. Hän oppi tietämään, että Israelin keskellä asuu elävä Jumala.
Meidän todellinen auttajamme on siis Jumala, ja hän asuu kansansa keskellä, niiden luona joilla on murtunut mieli ja särkynyt sydän. Hän asuu kansansa ylistyksen keskellä. Evankeliumissa me opimme, että tuo auttaja on laskeutunut meidän keskelle Jeesuksessa. Jumala kulki Jeesuksen askelissa heikkojen ihmisten luo. Hän auttaa ja parantaa. Hän näkee kansansa syntiset, heikot ja kipeät ihmiset. Hän näkee hullut ja eristetyt, yksinäiset ja arat.
Jumala toimii tänäänkin tässä maailmassa. Hän ei istu taivaassa pilven hattaralla eristettynä maan todellisuudesta. Jeesus opetti meidät rukoilemaan: ’tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaissa.’ Jumala toimii aina palvelijoiden kautta. Vt:ssä hänen palvelijanaan on Israel, juutalaiset. Israel on Jumalan pappisvaltakunta, josta Jesajan kirjassa, 49:3, sanotaan näin: ’Sinä olet minun palvelijani, Israel, sinussa minä osoitan kirkkauteni.’ Juutalaisilla on vieläkin paikkansa Jumalan suunnitelmissa. Myös kansallisessa Israelissa tulevat monet Herran työt julki, sen kohtaloissa, sen historiassa, sen hengellisessä sokeudessa, sen paatumuksessa ja sen uskossa. Vain Herran kosketus voi sen parantaa, niin kuin meidätkin. Mitä onkaan tapahtunut, niin myös juutalaisista voidaan sanoa: ’näin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki.’
Tänään, uuden liiton aikana, Jumala toimii ennen kaikkea seurakunnan kautta. Niin tuttu juttu, kuin paikallisseurakunta, on Jaakobin Jumalan agentti maan päällä. Moni meistä ajattelee, niin kuin se muinainen Israelin kuningas, että ei meidän keskellä ole ketään, joka voisi oikeasti parantaa esimerkiksi spitaalista. Monet kuitenkin tietävät, tai ehkä aavistavat, niin kuin se pikkutyttö, että Herra toimii seurakunnan kautta, ja hän voi tehdä mitä vain. Jeesuksen toinen nimi on Immanuel, joka tarkoittaa Herra on meidän keskellämme.
Kyse ei ole siitä, että seurakunnassa olisi niin hienoja ihmisiä, niitä maan mahtavia, jotka omalla viisaudellaan ja pelisilmällään voisivat hoidella Herran hommia. Kukaan ihminen ei voi tehdä Herran hommia, mutta Herra on sitoutunut tekemään omia hommiaan meidän kauttaan, seurakunnan, Kristuksen ruumiin kautta. Efesolaiskirjeessä Paavali sanoo, että Kristus asuu kristityn sydämessä, ja niin ’koko Jumalan täyteys valtaa teidät’, 3:19. Seurakunta on Pyhän Hengen temppeli. Paavali on tästä käsittämättömästä asiasta niin innoissaan, että hän sanoo: ’en enää elä minä, vaan Kristus elää minussa.’ Gal. 2:20 Paavalin iskulauseet osuvat kuin naulankantaan: ’Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut ja uusi on tullut tilalle.’ 2. Kor. 5:17. Heti tämän jälkeen Paavali jatkaa nöyrästi mutta varmasti: ’Jumala puhuu teille meidän kauttamme.’ Jeesus itse sanoi: ’ilman minua te ette saa aikaan mitään’ ja toisessa kohdassa, ’te ette puhu itse, teissä puhuu Isänne Henki’, Matt. 10:20.
Herra ei ainoastaan tee meissä töitään, vaan hän tekee töitään meidän kauttamme ja meidän kanssa. Se on aivan ihmeellistä. Tämä ei koske vain palkattuja seurakunnan työntekijöitä, vaan kaikkia seurakuntalaisia. Kaikki seurakunnan jäsenet pitää varustaa palvelustyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, Ef. 4:12. Jokaiselle kristitylle on määrätty jokin paikka, jota kukaan muu ei voi täysin täyttää. Toinen hieno asia on se, että Herran työ ei ole koskaan turhaa työtä. Paavali käskee seurakuntalaisia: ’Tehkää aina innokkaasti Herran työtä. Tietäkää, ettei Herra anna teidän työnne mennä hukkaan.’ 1. Kor. 15:58. Ajatelkaa, miten Herra voi käyttää kaikkea sitä mitä me tehdään hänen kunniakseen. Miten hän käyttää pienen pyhäkoululaisen piirustusta, miten hän käyttää jonkun kristityn muusikon lauluja, miten hän käyttää kristittyjä rakennusmaalla, talon maalauksessa, keittiössä, autokorjaamossa? Usein se jää meille salatuksi, mutta Herra ei anna oman työnsä mennä hukkaan. Musiikin säveltäjänero Johann Sebastian Bach kirjoitti sävellystensä loppuun usein: Soli Deo Gloria, joka tarkoittaa Jumalalle ainoastaan kunnia. Tuo lause sopii kenen tahansa kristityn elämän ohjeeksi oli sitten kyseessä ojan kaivaminen tai ydinfysiikka taikka kirkkomusiikki, saarnaaminen tai mikä tahansa tehtävä. Soli Deo Gloria. Tee se, mitä ikinä teetkin Herran edessä, Herran kunniaksi. Kaikki seurakunnan työ tehdään Jumalan kunniaksi ja seurakunnan rakentamiseksi.
Jos jokin osa seurakunnasta on lamaantunut, niin ettei se voi toimia, niin silloin ’Herran teot’ eivät voi tulla siinä ilmi. Me voimme sanoa jokaisen kristityn kohdalla niin kuin päivän evankeliumitekstissä Jeesus sanoo, ’niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki.’ Jos me haluamme olla Herran käytössä, niin meidän elämässä on aina mahdollisuuksia Herran töille.
Nyt kun tiedämme, että Jumala on avun lähde, ja että hän toimii seurakunnan kautta, niin menemme siihen toiseen kysymykseen: Kenelle Jumalan apu kuuluu? Päivän Raamatunteksteissä kerrotaan, että se kuuluu jopa silloisen Israelin arkkivihollisen eli Syyrian spitaaliselle sotapäällikölle. Se kuuluu sokeille, tien vieressä istuville kerjäläisille. Päivän psalmissa sanotaan, että ’Herra hankkii oikeutta sorretuille, nälkäisille hän antaa leipää. Herra päästää vangitut kahleista, hän antaa sokeille näön ja nostaa maahan painetut jaloilleen. Herra rakastaa oikeamielisiä, hän suojelee muukalaisia ja tukee leskiä ja orpoja.’ Minua puhutteli paljon se, että sokea mies istui tien sivussa ja ihmiset kulkivat hänen ohitseen.
Jeesus kuitenkin näki hänet ja paransi hänen silmänsä. Jeesus näki hänet, joka ei voinut itse nähdä. Kuka on niin sokea kuin minun palvelijani ja kuitenkin hän saa näkökykynsä takaisin. Hän saa nähdä Herran.
Hesekielin kirjassa, 16, kerrotaan vertauskuvallisesti Jerusalemista niin puhuttelevalla tavalla, että minun on pakko lukea siitä pari jaetta: ’Kun synnyit, ei napanuoraasi katkaistu, vedellä ei sinua pesty, suolalla ei sinua hierottu eikä sinua kääritty kapaloihin. Sen vertaa ei kukaan sinua säälinyt eikä armahtanut.
Sinut vietiin ulos ja jätettiin heitteille, niin vähäarvoisena henkeäsi pidettiin, kun synnyit. "Minä kuljin sinun ohitsesi ja näin sinut veressäsi potkimassa, ja kun makasit siinä veressäsi, minä sanoin sinulle: 'Jää eloon ja kasva suureksi!' Ja minä tein sinusta kuin niityn kukan. Sinä kasvoit ja vartuit, kehityit täydeksi naiseksi, sinun rintasi kaartuivat kiinteinä ja hiuksesi kasvoivat ja tuuheutuivat. Mutta sinä olit alaston ja paljas. "Minä kuljin sinun ohitsesi ja näin, että oli tullut aikasi, rakkauden aika.’
Herra auttaa tällaisia avuttomia ja unohdettuja rääpäleitä, orpoja. Olennaista on se, että Herra kulkee ohi ja näkee. Hän näkee sen, mitä kukaan muu ei huomaa. Jeesus näkee tien viereen unohdetun sokean, joka ei näe edes itseään. Muut näkevät hänet vain pahana ja onnettomana, Jumalankin hylkäämänä raukkana. Herran apu koskee siis eritoten onnettomia ihmisiä, niitä, jotka maailman silmissä ovat mitättömiä. Sen Jumala valitsee. Näiden pelastamiensa palvelijoiden kanssa Herra toteuttaa suunnitelmiaan. Silloin alkaa rakkauden aika. Tuo elämän täyttävä ensirakkaus on myös se viimeinen rakkaus, se viitottaa koko elämää.
Kolmas ja viimeinen kysymys: mitä Herra tekee? Hän parantaa sairaita, hän vaatettaa alastomat, hän ruokkii nälkäiset, käy katsomassa vankeja, hän käy sairaalassa murtuneiden luona lohduttamassa heitä, hän antaa ihmisille töitä ja työpaikan, hän herättää unelmia, hän antaa tulevaisuuden ja toivon niille, joiden elämästä puuttuu kaikki tulevaisuuden näkymät. Hän tekee näitä kaikkia asioita meidän eli kristillisen seurakunnan kautta. Ne ovat Herran töitä. Nämä ovat niitä rakkauden ajan töitä. Palvelemme lähimmäistämme, annamme 77 kertaa anteeksi. Paavali kertoo, että hän ja Timoteus tekevät Herran töitä, ja niin kuin muistamme, hän innostaa meitäkin tekemään Herran töitä. Joskus näyttää käytännössä siltä, että me kristityt kuvittelemme, että Herran töitä tehdään vain sunnuntaiaamupäivisin kirkossa. Ei se niin mene. Tämä kirkko on lähtöruutu lähimmäisen palveluun. Se on meidän nykykristittyjen suuri synti, että me niin usein kavennamme Jumalan toimenkuvan tässä maailmassa. Maailma kaipaa niin paljon sitä kokonaisvaltaista auttajaa, josta evankeliumit ja psalmit, koko Raamattu kertoo.
Rakkaat kristityt. Kaikissa päivän Raamatun kirjoituksissa nousee esiin kolme kysymystä: kuka auttaa, ketä auttaa ja miten auttaa? Päivän psalmissa, 146, sanotaan: ’älkää luottako maa mahtaviin, älkää luottako yhteenkään ihmiseen – ei ihmisestä ole auttajaksi.’ Siellä sanotaan myös: ’onnellinen on se, jonka auttaja on Jaakobin Jumala.’ Kuninkaiden kirjassa kerrottiin, kuinka Israelin kuningas pelästyi kun häneltä odotettiin Herran tekoja. Ei hän pystyisi parantamaan spitaalisia. Kun me katsomme näitä kykenemättömiä ’maan mahtavia’, joista ei ole auttajiksi, näemme heissä omat kasvomme. Tämän vuoksi me voimme sanoa kuin Paavali, Room. 5:6, ’meistä ei ollut itseämme auttamaan.’ Me tarvitsemme apua.
Jos ihmiseltä odotetaan pelastusta, niin vaille pelastusta jäädään. Kuka on pelastuksen lähde? Joskus on niin, että pikkutytöt ovat fiksumpia kuin suurten valtakuntien kuninkaat. Näin kävi Kuninkaiden kirjassa. Pikkutyttö tiesi, että Israelin keskellä on profeetta, jonka kautta Jumala voi parantaa vaikka spitaalisen. Ihmisten oli tietysti vaikea uskoa tätä. Yleensä me otamme kuninkaan puheet vakavammin kuin pikkutyttöjen. Jumala toimii tänäänkin tällä tavalla. Hän valitsee heikkoja ja yksinkertaisia ihmisiä viemään viestiään eteenpäin. Kuninkaat ja muut oppineet voivat vähän naureskella heille, mutta heidän suussaan on totuus. Tämä aarre on kätketty saviastioihin. Lopulta tuon syyrialaisen spitaalisen sotapäällikön iho muuttui ’lapsen ihon kaltaiseksi’, 2. Kun. 5. Hänestä tuli myös yhtä viisas kuin tuo pikkutyttö. Hän oppi tietämään, että Israelin keskellä asuu elävä Jumala.
Meidän todellinen auttajamme on siis Jumala, ja hän asuu kansansa keskellä, niiden luona joilla on murtunut mieli ja särkynyt sydän. Hän asuu kansansa ylistyksen keskellä. Evankeliumissa me opimme, että tuo auttaja on laskeutunut meidän keskelle Jeesuksessa. Jumala kulki Jeesuksen askelissa heikkojen ihmisten luo. Hän auttaa ja parantaa. Hän näkee kansansa syntiset, heikot ja kipeät ihmiset. Hän näkee hullut ja eristetyt, yksinäiset ja arat.
Jumala toimii tänäänkin tässä maailmassa. Hän ei istu taivaassa pilven hattaralla eristettynä maan todellisuudesta. Jeesus opetti meidät rukoilemaan: ’tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaissa.’ Jumala toimii aina palvelijoiden kautta. Vt:ssä hänen palvelijanaan on Israel, juutalaiset. Israel on Jumalan pappisvaltakunta, josta Jesajan kirjassa, 49:3, sanotaan näin: ’Sinä olet minun palvelijani, Israel, sinussa minä osoitan kirkkauteni.’ Juutalaisilla on vieläkin paikkansa Jumalan suunnitelmissa. Myös kansallisessa Israelissa tulevat monet Herran työt julki, sen kohtaloissa, sen historiassa, sen hengellisessä sokeudessa, sen paatumuksessa ja sen uskossa. Vain Herran kosketus voi sen parantaa, niin kuin meidätkin. Mitä onkaan tapahtunut, niin myös juutalaisista voidaan sanoa: ’näin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki.’
Tänään, uuden liiton aikana, Jumala toimii ennen kaikkea seurakunnan kautta. Niin tuttu juttu, kuin paikallisseurakunta, on Jaakobin Jumalan agentti maan päällä. Moni meistä ajattelee, niin kuin se muinainen Israelin kuningas, että ei meidän keskellä ole ketään, joka voisi oikeasti parantaa esimerkiksi spitaalista. Monet kuitenkin tietävät, tai ehkä aavistavat, niin kuin se pikkutyttö, että Herra toimii seurakunnan kautta, ja hän voi tehdä mitä vain. Jeesuksen toinen nimi on Immanuel, joka tarkoittaa Herra on meidän keskellämme.
Kyse ei ole siitä, että seurakunnassa olisi niin hienoja ihmisiä, niitä maan mahtavia, jotka omalla viisaudellaan ja pelisilmällään voisivat hoidella Herran hommia. Kukaan ihminen ei voi tehdä Herran hommia, mutta Herra on sitoutunut tekemään omia hommiaan meidän kauttaan, seurakunnan, Kristuksen ruumiin kautta. Efesolaiskirjeessä Paavali sanoo, että Kristus asuu kristityn sydämessä, ja niin ’koko Jumalan täyteys valtaa teidät’, 3:19. Seurakunta on Pyhän Hengen temppeli. Paavali on tästä käsittämättömästä asiasta niin innoissaan, että hän sanoo: ’en enää elä minä, vaan Kristus elää minussa.’ Gal. 2:20 Paavalin iskulauseet osuvat kuin naulankantaan: ’Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut ja uusi on tullut tilalle.’ 2. Kor. 5:17. Heti tämän jälkeen Paavali jatkaa nöyrästi mutta varmasti: ’Jumala puhuu teille meidän kauttamme.’ Jeesus itse sanoi: ’ilman minua te ette saa aikaan mitään’ ja toisessa kohdassa, ’te ette puhu itse, teissä puhuu Isänne Henki’, Matt. 10:20.
Herra ei ainoastaan tee meissä töitään, vaan hän tekee töitään meidän kauttamme ja meidän kanssa. Se on aivan ihmeellistä. Tämä ei koske vain palkattuja seurakunnan työntekijöitä, vaan kaikkia seurakuntalaisia. Kaikki seurakunnan jäsenet pitää varustaa palvelustyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, Ef. 4:12. Jokaiselle kristitylle on määrätty jokin paikka, jota kukaan muu ei voi täysin täyttää. Toinen hieno asia on se, että Herran työ ei ole koskaan turhaa työtä. Paavali käskee seurakuntalaisia: ’Tehkää aina innokkaasti Herran työtä. Tietäkää, ettei Herra anna teidän työnne mennä hukkaan.’ 1. Kor. 15:58. Ajatelkaa, miten Herra voi käyttää kaikkea sitä mitä me tehdään hänen kunniakseen. Miten hän käyttää pienen pyhäkoululaisen piirustusta, miten hän käyttää jonkun kristityn muusikon lauluja, miten hän käyttää kristittyjä rakennusmaalla, talon maalauksessa, keittiössä, autokorjaamossa? Usein se jää meille salatuksi, mutta Herra ei anna oman työnsä mennä hukkaan. Musiikin säveltäjänero Johann Sebastian Bach kirjoitti sävellystensä loppuun usein: Soli Deo Gloria, joka tarkoittaa Jumalalle ainoastaan kunnia. Tuo lause sopii kenen tahansa kristityn elämän ohjeeksi oli sitten kyseessä ojan kaivaminen tai ydinfysiikka taikka kirkkomusiikki, saarnaaminen tai mikä tahansa tehtävä. Soli Deo Gloria. Tee se, mitä ikinä teetkin Herran edessä, Herran kunniaksi. Kaikki seurakunnan työ tehdään Jumalan kunniaksi ja seurakunnan rakentamiseksi.
Jos jokin osa seurakunnasta on lamaantunut, niin ettei se voi toimia, niin silloin ’Herran teot’ eivät voi tulla siinä ilmi. Me voimme sanoa jokaisen kristityn kohdalla niin kuin päivän evankeliumitekstissä Jeesus sanoo, ’niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki.’ Jos me haluamme olla Herran käytössä, niin meidän elämässä on aina mahdollisuuksia Herran töille.
Nyt kun tiedämme, että Jumala on avun lähde, ja että hän toimii seurakunnan kautta, niin menemme siihen toiseen kysymykseen: Kenelle Jumalan apu kuuluu? Päivän Raamatunteksteissä kerrotaan, että se kuuluu jopa silloisen Israelin arkkivihollisen eli Syyrian spitaaliselle sotapäällikölle. Se kuuluu sokeille, tien vieressä istuville kerjäläisille. Päivän psalmissa sanotaan, että ’Herra hankkii oikeutta sorretuille, nälkäisille hän antaa leipää. Herra päästää vangitut kahleista, hän antaa sokeille näön ja nostaa maahan painetut jaloilleen. Herra rakastaa oikeamielisiä, hän suojelee muukalaisia ja tukee leskiä ja orpoja.’ Minua puhutteli paljon se, että sokea mies istui tien sivussa ja ihmiset kulkivat hänen ohitseen.
Jeesus kuitenkin näki hänet ja paransi hänen silmänsä. Jeesus näki hänet, joka ei voinut itse nähdä. Kuka on niin sokea kuin minun palvelijani ja kuitenkin hän saa näkökykynsä takaisin. Hän saa nähdä Herran.
Hesekielin kirjassa, 16, kerrotaan vertauskuvallisesti Jerusalemista niin puhuttelevalla tavalla, että minun on pakko lukea siitä pari jaetta: ’Kun synnyit, ei napanuoraasi katkaistu, vedellä ei sinua pesty, suolalla ei sinua hierottu eikä sinua kääritty kapaloihin. Sen vertaa ei kukaan sinua säälinyt eikä armahtanut.
Sinut vietiin ulos ja jätettiin heitteille, niin vähäarvoisena henkeäsi pidettiin, kun synnyit. "Minä kuljin sinun ohitsesi ja näin sinut veressäsi potkimassa, ja kun makasit siinä veressäsi, minä sanoin sinulle: 'Jää eloon ja kasva suureksi!' Ja minä tein sinusta kuin niityn kukan. Sinä kasvoit ja vartuit, kehityit täydeksi naiseksi, sinun rintasi kaartuivat kiinteinä ja hiuksesi kasvoivat ja tuuheutuivat. Mutta sinä olit alaston ja paljas. "Minä kuljin sinun ohitsesi ja näin, että oli tullut aikasi, rakkauden aika.’
Herra auttaa tällaisia avuttomia ja unohdettuja rääpäleitä, orpoja. Olennaista on se, että Herra kulkee ohi ja näkee. Hän näkee sen, mitä kukaan muu ei huomaa. Jeesus näkee tien viereen unohdetun sokean, joka ei näe edes itseään. Muut näkevät hänet vain pahana ja onnettomana, Jumalankin hylkäämänä raukkana. Herran apu koskee siis eritoten onnettomia ihmisiä, niitä, jotka maailman silmissä ovat mitättömiä. Sen Jumala valitsee. Näiden pelastamiensa palvelijoiden kanssa Herra toteuttaa suunnitelmiaan. Silloin alkaa rakkauden aika. Tuo elämän täyttävä ensirakkaus on myös se viimeinen rakkaus, se viitottaa koko elämää.
Kolmas ja viimeinen kysymys: mitä Herra tekee? Hän parantaa sairaita, hän vaatettaa alastomat, hän ruokkii nälkäiset, käy katsomassa vankeja, hän käy sairaalassa murtuneiden luona lohduttamassa heitä, hän antaa ihmisille töitä ja työpaikan, hän herättää unelmia, hän antaa tulevaisuuden ja toivon niille, joiden elämästä puuttuu kaikki tulevaisuuden näkymät. Hän tekee näitä kaikkia asioita meidän eli kristillisen seurakunnan kautta. Ne ovat Herran töitä. Nämä ovat niitä rakkauden ajan töitä. Palvelemme lähimmäistämme, annamme 77 kertaa anteeksi. Paavali kertoo, että hän ja Timoteus tekevät Herran töitä, ja niin kuin muistamme, hän innostaa meitäkin tekemään Herran töitä. Joskus näyttää käytännössä siltä, että me kristityt kuvittelemme, että Herran töitä tehdään vain sunnuntaiaamupäivisin kirkossa. Ei se niin mene. Tämä kirkko on lähtöruutu lähimmäisen palveluun. Se on meidän nykykristittyjen suuri synti, että me niin usein kavennamme Jumalan toimenkuvan tässä maailmassa. Maailma kaipaa niin paljon sitä kokonaisvaltaista auttajaa, josta evankeliumit ja psalmit, koko Raamattu kertoo.
maanantai 27. heinäkuuta 2009
Kapernaum - Jeesuksen kotikaupunki
Jatkan taas sarjaani Israelin reissulta. Kapernaum oli juutalainen kalastuskaupunki, joka sijaitsi Galilean järven pohjoisrannalla. Kapernaum oli Jeesuksen toiminnan sydänmailla, ja toisaalta Kapernaum oli Galilean kuningas Herodes Antipaksen valtakunnan rajaseudulla. Kaupungin rannalta oli suora näköyhteys esim. Tiberiakseen, joka oli tuolloin Galilean isoin kaupunki, samoin kuin Hippokseen, joka kuului Dekapolis-kaupunkeihin. Näiden keskuksien välissä oli selvästi vaatimattomampi Kapernaum. Arkeologit ovat kaivaneet tuon kaupungin ainakin osittain esiin. Kaivauksien myötä on voitu osoittaa, että tuo kylä on ollut elinvoimainen Jeesuksen ajoilta aina 400-luvulle asti, jolloin siellä asui juutalaisia ja kristittyjä.
Jeesus liikkui erityisen paljon Galileanjärven rantakaupungeissa kuten Kapernaumissa ja Betsaidassa. Maria Magdalena oli Magdalasta (Tarichea), joka oli Josefuksen mukaan 40 000 asukkaan kalastajakylä järven länsirannalla. Se sijaitsi vain noin 10 kilometrin päästä Kapernaumista. Useat tutkijat veikkaavat nykyään, että Jeesuksen aikana Kapernaumissa on asunut noin 1500 ihmistä. Se on kuitenkin vain veikkaus.. Ehkäpä tuo tuppukylä on ollut täynnä kansaa kuin turusen pyssy.
Evankeliumit kertovat, että Kapernaum oli Jeesuksen tukikohta – koti. Sieltä hän suunnisti muihin Galilean kyliin. Kapernaumissa oli upseeri sadanpäämies, tullimiehiä, veronkantajia, sapatin noudattamisesta huolestuneita fariseuksia, rikkaita ja köyhiä, sairaita ja terveitä, Mark. 1 – 2. ’Jonkin ajan kuluttua Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun ihmiset kuulivat hänen olevan kotona.., väkeä tuli koolle niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle..’ Mark. 2:1-2. Kun näkee, miten tuon ajan kylät ja kaupungit on rakennettu, on helppo kuvitella, kuinka koko kaupunki kokoontuu Jeesuksen majapaikan luo. Tuossa maailmassa ei ollut yksityisyyttä siinä mielessä kuin tänään. Siellä syntisen synnistä toitotettiin varoituksen pasuunalla koko kylälle, ja siellä hurskasta kehuttiin. Näissä kylissä on ollut tiukka ja lämmin kyläyhteisön henki.
Kapernaumin kaivauksissa on tullut ilmi, että kylä ei ole ollut varsinaisen köyhä, mutta ei myöskään erityisen rikas. Siellä on harjoitettu kalastusta, maanviljelystä ja lasiruukkujen tekoa. Talojen yhteisiltä esipihoilta on löytynyt öljynpuristimia ja uuneja. Perheet viettivät paljon aikaa näillä esipihoilla. Kesäisin Galilean alueella on kuuma, lämpötila hipoo 40 astetta. Kapernaumista ei ole löytynyt mitään tuon ajan roomalaisiin suurkaupunkeihin kuuluvia rakennuksia tai maamerkkejä kuten Keisarin patsaita, pakanatemppeleitä, amfiteatteria, hippodromia, kylpylöitä tahi edes toria.
Kylän keskus on ollut synagoga, jonka massiiviset rauniot, lattia ja pylväät ovat vieläkin pystyssä. Kyseinen synagoga on kuitenkin rakennettu vasta 300-/400-luvun vaihteessa. On kuitenkin hyvin mahdollista, kuten monet tutkijat olettavat, että tuo synagoga on rakennettu aiemman synagogan perustuksille. Jeesuksen kerrotaan vierailleen tapansa mukaan sapattina Kapernaumin synagogassa. Siellä hän julisti Jumalan valtakuntaa ja paransi sairaita, Mark. 1:21-28; 3:1-6. Evankelistat kertovat, että eräs ei-juutalainen upseeri oli rakentanut juutalaisille tuon synagogan, Luuk. 7:1-10.
Kapernaum kuuluu Korasinin ja Betsaidan ohessa niihin kolmeen kylään/kaupunkiin, jossa hän toimi kaikkein ahkerimmin. Nämä kylät/kaupungit sijaitsevat alle kymmenen kilometrin säteillä toisistaan. Loppujen lopuksi Jeesus julisti kovan tuomion näille kaupungeille, Matt. 11:20-24. ’Entä sinut, Kapernaum, korotetaanko sinut muka taivaaseen? Alas sinut syöstään, alas tuonelaan saakka! Jos sinun kaduillasi tehdyt voimateot olisi tehty Sodomassa, se olisi pystyssä vielä tänäkin päivänä. Minä sanon: Sodoman maa pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin sinä.’
ps. Nasaret oli Jeesuksen kotikylä aina siihen asti, kunnes hän noin 30vuotiaana muutti Kapernaumiin noin 30km:n päähän tuosta lapsuuden ja nuorusvuosien kylästään.
sunnuntai 19. heinäkuuta 2009
Väkivallalla asiat etiäppäin? Vai kuinka? Jeesus
Tänään kirkossa kuultiin Jeesuksesta, joka kertoi meille: ’rakastakaa vihollisianne.. Tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat.. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat.. Käännä toinen poski..’ Lainaa sille, jolla ei ole maksaa sitä sinulle takaisin. Luuk. 6 ja Matt. 5 – 7. Pastori saarnasi aivan oikein, että Jeesuksen aikaisessa juutalaisuudessa tunnettiin jo jossain muodossa nämä Jeesuksen ajatukset. Hänen aikalaisensa rabbi Hillel totesi: ’mitä et tahdo itsellesi tehtävän, älä tee lähimmäisellesi. Tässä on koko laki, loput on selitystä.’ Sama mies sanoi: ’olkaa Aaronin opetuslapsia rakastaen rauhaa, ajaen rauhaa, rakastaen ihmisiä ja vetäen heitä lähelle Tooraa’, (lakia), mishna Abot. 1:12.
Jeesus sanoi: ’tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.’
Jeesuksen aikaiset oppineet olivat viisasta väkeä. Simon Oikeudenmukaisena tunnettu mies ajatteli, että maailma lepäsi kolmen asian varassa: Lain (Tooran), temppelipalveluksen ja rakkaudellisten kilttien tekojen varassa, m. Abot 1:2. Jeesus totesi vuorisaarnan lopussa, että ihmisen elämä, maailma ja pelastus lepäävät hänen sanojensa varassa. Joka niitä kuulee ja noudattaa, on turvassa kun tulva tulee. Hänen sanansa luovat kallion, jonka pohjalle ihminen voi elämänsä rakentaa. Tuon kallion ulkopuolella on pelkkää luistavaa hiekkaa, Matt. 7:24 - 27.
’Rakasta vihamiestäsi’ ei siis ole jokin suositus, vaan tulevaisuuden ehto. Se, joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu. Hän tappaa muut ja sitten itsensä. Juutalaiset taistelivat loppuun asti roomalaisia vastaan vuosina 66 – 73 jKr. Tuo sota loppui juutalaisten häviöön, temppelin tuhoon.. Viimeinen juutalaisten puolustustukikohta oli Masadalla Kuolleenmeren länsirannalla. Siellä noin 1000 juutalaista toteutti joukko itsemurhan.. ’Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu.’
’Jumalattomat paljastavat miekkansa, jännittävät jousensa kaataakseen köyhän ja avuttoman, surmatakseen suoran tien kulkijat. Mutta heidän miekkansa osuu heidän omaan sydämeensä.’ Ps. 37:14-15
Millainen olisi maailma, jos Jeesuksen käskyä noudatettaisiin? Sen sijaan, että vihollisen raivoa provosoitaisiin, rakastaisimme heitä. Mitä siitä olisi tullut, jos juutalaiset olisivat vastanneet roomalaisten alistukseen antamalla heille rakkautensa? Miten Jeesus ratkaisi tämän päivän Lähi-idän konfliktin? Jeesuksen eettinen opetus rakkaudesta on usein ymmärretty väärin, mutta ajattele, jos siihen keskityttäisiin, jos sitä kuunneltaisiin ja jos sitä noudatettaisiin. Silloin talo (taivasten valtakunta) saisi tukevan perustan tällä myrskyjen ja tulvien keskellä, Matt. 7. Se on ainut mahdollisuus.
Myös Raamatussa Jumalan asioita ajetaan väkivallalla. Jehu on tästä selvä esimerkki. Hän taisteli hyvän asian puolesta miekka veressä. Lopulta hänetkin murhattiin, 2. Kun. 9 – 10. Eräs poika edelliseltä ripariltani sanoi, että ’väkivalta ei ole ratkaisu.’ Hän on viisas nuori mies.
ps. Olen käynyt armeijassa, ja tiedän, että Jeesuksen tiettyjen käskyjen – kultainen sääntö - voidaan ajatella tukevan puolustussotaa poikkeustilanteissa. Jeesus oli kuitenkin kauttalinjan pasifistinen.
Jeesus sanoi: ’tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.’
Jeesuksen aikaiset oppineet olivat viisasta väkeä. Simon Oikeudenmukaisena tunnettu mies ajatteli, että maailma lepäsi kolmen asian varassa: Lain (Tooran), temppelipalveluksen ja rakkaudellisten kilttien tekojen varassa, m. Abot 1:2. Jeesus totesi vuorisaarnan lopussa, että ihmisen elämä, maailma ja pelastus lepäävät hänen sanojensa varassa. Joka niitä kuulee ja noudattaa, on turvassa kun tulva tulee. Hänen sanansa luovat kallion, jonka pohjalle ihminen voi elämänsä rakentaa. Tuon kallion ulkopuolella on pelkkää luistavaa hiekkaa, Matt. 7:24 - 27.
’Rakasta vihamiestäsi’ ei siis ole jokin suositus, vaan tulevaisuuden ehto. Se, joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu. Hän tappaa muut ja sitten itsensä. Juutalaiset taistelivat loppuun asti roomalaisia vastaan vuosina 66 – 73 jKr. Tuo sota loppui juutalaisten häviöön, temppelin tuhoon.. Viimeinen juutalaisten puolustustukikohta oli Masadalla Kuolleenmeren länsirannalla. Siellä noin 1000 juutalaista toteutti joukko itsemurhan.. ’Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu.’
’Jumalattomat paljastavat miekkansa, jännittävät jousensa kaataakseen köyhän ja avuttoman, surmatakseen suoran tien kulkijat. Mutta heidän miekkansa osuu heidän omaan sydämeensä.’ Ps. 37:14-15
Millainen olisi maailma, jos Jeesuksen käskyä noudatettaisiin? Sen sijaan, että vihollisen raivoa provosoitaisiin, rakastaisimme heitä. Mitä siitä olisi tullut, jos juutalaiset olisivat vastanneet roomalaisten alistukseen antamalla heille rakkautensa? Miten Jeesus ratkaisi tämän päivän Lähi-idän konfliktin? Jeesuksen eettinen opetus rakkaudesta on usein ymmärretty väärin, mutta ajattele, jos siihen keskityttäisiin, jos sitä kuunneltaisiin ja jos sitä noudatettaisiin. Silloin talo (taivasten valtakunta) saisi tukevan perustan tällä myrskyjen ja tulvien keskellä, Matt. 7. Se on ainut mahdollisuus.
Myös Raamatussa Jumalan asioita ajetaan väkivallalla. Jehu on tästä selvä esimerkki. Hän taisteli hyvän asian puolesta miekka veressä. Lopulta hänetkin murhattiin, 2. Kun. 9 – 10. Eräs poika edelliseltä ripariltani sanoi, että ’väkivalta ei ole ratkaisu.’ Hän on viisas nuori mies.
ps. Olen käynyt armeijassa, ja tiedän, että Jeesuksen tiettyjen käskyjen – kultainen sääntö - voidaan ajatella tukevan puolustussotaa poikkeustilanteissa. Jeesus oli kuitenkin kauttalinjan pasifistinen.
torstai 9. heinäkuuta 2009
Puhuvat kivet
Saavuin eilen Israelista, jossa olin mukana arkeologisilla kaivauksilla Galileassa. Tänä kesänä emme kylläkään kaivaneet mitään vaan analysoimme viime kesän kaivauksen löytöjä eli lähinnä ruukunsirpaleita, kolikoita ja öljylampun palasia 3000 vuoden takaa. Tulen tässä kesälomalla laittamaan näistä kokemuksista useammankin postauksen.
Tässä on pari kuvaa muinaisesta rauniokummusta nimeltään Tell Kinrot. Kyseessä on Galilean järven luoteispuolella oleva kylä, jonka rauniot ovat 1000-luvulta eli pronssikaudelta. Kylä oli yksi alueen suurimmista, ja asiantuntijamme mukaan siellä asui ehkä noin 6000 aramealaista. Kylää ympäröi suuri muuri. Taustalla näkyy kaunis Galilean järvi. Nämä maisemat olivat Jeesukselle hyvin tuttuja.
Galileassa on muuten kuuma. Parhaillaan varjossa oli 38 astetta ja aurinko porotti koko ajan. Opin todella paljon uutta Raamatun historiasta ja arkeologiasta. Kaivaako tutkijan lapio uskolta pohja pois? Löytyykö maan alta se sama historia, josta Raamattu kertoo? Eräs ystäväni sanoi hyvin, että ’pyhässä maassa kivetkin puhuvat, mutta ihminen, se on todellinen ihmeiden ihme.’ Pitää paikkansa, mutta mitä ne kivet ja ihmiset sanovat? Huomasin ainakin sen, että eri tutkijat tulkitsevat niitä kiviä usein tosi eri tavoin.
Jo edesmennyt Benjamin Mazar ja hänen sukulaisensa Eilat Mazar ovat varmaan kuuluisimpia muinaisen Jerusalemin tutkijoita. Benjamin kaivoi Moorian vuorella sijaitsevaa Jerusalemin temppelialueen eteläreunaa 1960- ja 1970luvuilla. Muinaisen temppelin aluetta ei yksinkertaisesti voida tällä hetkellä tutkia, koska tuon alueen paikalla on sijainnut 600-luvulta lähtien muslimien kolmanneksi pyhin paikka, kultakupolinen Kalliomoskeija Al Aksa. Eilat Mazar on jatakannut Benjamin urakkaa.
Hän on siirtynyt kaivamaan muinaista Daavidin kaupunkia, joka on oletettavasti temppelialueen eteläpuolelle Siloan lähteen lähellä. Vuodesta 2005 lähtien näiltä kaivauksilta on kuulunut kovia tuloksia. Eilat väittää löytäneensä muinaisen temppelin paikan ja Siloan lähteen välistä ison rakennuksen, joka on peräisin noin vuosilta 1000 – 950 eKr. Luvun 2. Sam. 5 mukaan Israelin kuningas Daavid valloitti tuolloin Jerusalemin kaupungin jebusilaisilta ja nimitti sen ’Daavidin kaupungiksi’, 5:6-7. Daavid teki liiton Tyroksen kuninkaan Hiramin kanssa, joka lähetti Daavidin luo työmiehiä, jotka ’rakensivat Daavidille palatsin’, 5:11. Luin tästä aiheesta Eilatin kaivausraportin vuosilta 2005 – 2007. On muuten todella mielenkiintoinen kirjanen!
Tutkimuksessa on tietysti monia muttia matkassa. Joidenkin tutkijoiden mukaan Eilatin löytämät suuren palatsin rauniot ovat Jerusalemissa olleiden jebusilaisten linnoitusten raunioita. Jakeen 2. Sam. 5:7 mukaan jebusilaisilla oli kaupungissa linnoitus. Eilat kuitenkin tyrmää tämän väitteen esittämällä, että tuo jebusilaisten linnoitus on rakennettu paljon aikaisemmin kuin hänen löytämänsä palatsi. Hän ajoittaa tuon ’Siionin linnoituksen’ (2. Sam. 5:7) rakentamisen jonnekin 1200 luvulle eKr. Muinaisten egyptiläisten kirjallisten lähteiden mukaan Jerusalem oli yksi kanaanilaisten merkittävimmistä kaupungeista jo 1400-luvulla eKr., eli aikana ennen – tai juuri niinä aikoina, kuin heprealaiset saapuivat maahan, kuten Joosuan kirjassa kerrotaan. On tietysti hyvin todennäköistä, että tuona aikana (1400 ja 1300 luvuilla) kaupunkia on linnoitettu ja rakennettu.
Väitettään Daavidin palatsin löytämisestä Eilat perustelee muun muassa sillä, että ’Daavidin palatsista’ on löytynyt paljon ruukunsirpaleita, jotka sopivat hyvin vasta 1000- ja 900-luvuille, ja tätä seuraavalle ajalle. Rakennuksen alta paljastuu taas aikaisempaa asutushistoriaa ennen Daavidia. Tuona aikana kaupunki oli kanaanilaisten linnoitettu keskuskaupunki – tätä väitettä tukee esim. Egyptin El-Amarnasta löytyneet kirjeet, jotka ovat peräisin 1300 luvun puolivälistä eKr. Näissä kirjeissä Jerusalemia pidetään Kaanaan keskuskaupunkina. Jerusalemista on löytynyt tuolta ajalta eli 1300 – 1000 luvuilta paljon elämän merkkejä: saviruukun palasia, ruukunsirpaleita jne.
Tämä käsitys sopii hyvin yhteen Joosuan kirjan luvun 10 kuvauksen kanssa, jossa luvattuun maahan saapuvat heprealaiset joutuvat kanaanilaisten kaupunkikuninkaiden yhteishyökkäyksen kohteeksi. Näitä kyseisiä viittä Kaanaan suurinta kaupunkia johtaa Jerusalemin kuningas Adoni-Sedek.. Joos. 10:1, 3-5, ja ajankohtana ovat 1300/1200 luvun vaihteet.
Tuntuu ihan kuin olisin löytänyt taas jonkun uuden ulottuvuuden rakkaasta Raamatustani. Sitä enemmän sitä tutkii, sitä jännemmäksi se muuttuu.
Tässä on pari kuvaa muinaisesta rauniokummusta nimeltään Tell Kinrot. Kyseessä on Galilean järven luoteispuolella oleva kylä, jonka rauniot ovat 1000-luvulta eli pronssikaudelta. Kylä oli yksi alueen suurimmista, ja asiantuntijamme mukaan siellä asui ehkä noin 6000 aramealaista. Kylää ympäröi suuri muuri. Taustalla näkyy kaunis Galilean järvi. Nämä maisemat olivat Jeesukselle hyvin tuttuja.
Galileassa on muuten kuuma. Parhaillaan varjossa oli 38 astetta ja aurinko porotti koko ajan. Opin todella paljon uutta Raamatun historiasta ja arkeologiasta. Kaivaako tutkijan lapio uskolta pohja pois? Löytyykö maan alta se sama historia, josta Raamattu kertoo? Eräs ystäväni sanoi hyvin, että ’pyhässä maassa kivetkin puhuvat, mutta ihminen, se on todellinen ihmeiden ihme.’ Pitää paikkansa, mutta mitä ne kivet ja ihmiset sanovat? Huomasin ainakin sen, että eri tutkijat tulkitsevat niitä kiviä usein tosi eri tavoin.
Jo edesmennyt Benjamin Mazar ja hänen sukulaisensa Eilat Mazar ovat varmaan kuuluisimpia muinaisen Jerusalemin tutkijoita. Benjamin kaivoi Moorian vuorella sijaitsevaa Jerusalemin temppelialueen eteläreunaa 1960- ja 1970luvuilla. Muinaisen temppelin aluetta ei yksinkertaisesti voida tällä hetkellä tutkia, koska tuon alueen paikalla on sijainnut 600-luvulta lähtien muslimien kolmanneksi pyhin paikka, kultakupolinen Kalliomoskeija Al Aksa. Eilat Mazar on jatakannut Benjamin urakkaa.
Hän on siirtynyt kaivamaan muinaista Daavidin kaupunkia, joka on oletettavasti temppelialueen eteläpuolelle Siloan lähteen lähellä. Vuodesta 2005 lähtien näiltä kaivauksilta on kuulunut kovia tuloksia. Eilat väittää löytäneensä muinaisen temppelin paikan ja Siloan lähteen välistä ison rakennuksen, joka on peräisin noin vuosilta 1000 – 950 eKr. Luvun 2. Sam. 5 mukaan Israelin kuningas Daavid valloitti tuolloin Jerusalemin kaupungin jebusilaisilta ja nimitti sen ’Daavidin kaupungiksi’, 5:6-7. Daavid teki liiton Tyroksen kuninkaan Hiramin kanssa, joka lähetti Daavidin luo työmiehiä, jotka ’rakensivat Daavidille palatsin’, 5:11. Luin tästä aiheesta Eilatin kaivausraportin vuosilta 2005 – 2007. On muuten todella mielenkiintoinen kirjanen!
Tutkimuksessa on tietysti monia muttia matkassa. Joidenkin tutkijoiden mukaan Eilatin löytämät suuren palatsin rauniot ovat Jerusalemissa olleiden jebusilaisten linnoitusten raunioita. Jakeen 2. Sam. 5:7 mukaan jebusilaisilla oli kaupungissa linnoitus. Eilat kuitenkin tyrmää tämän väitteen esittämällä, että tuo jebusilaisten linnoitus on rakennettu paljon aikaisemmin kuin hänen löytämänsä palatsi. Hän ajoittaa tuon ’Siionin linnoituksen’ (2. Sam. 5:7) rakentamisen jonnekin 1200 luvulle eKr. Muinaisten egyptiläisten kirjallisten lähteiden mukaan Jerusalem oli yksi kanaanilaisten merkittävimmistä kaupungeista jo 1400-luvulla eKr., eli aikana ennen – tai juuri niinä aikoina, kuin heprealaiset saapuivat maahan, kuten Joosuan kirjassa kerrotaan. On tietysti hyvin todennäköistä, että tuona aikana (1400 ja 1300 luvuilla) kaupunkia on linnoitettu ja rakennettu.
Väitettään Daavidin palatsin löytämisestä Eilat perustelee muun muassa sillä, että ’Daavidin palatsista’ on löytynyt paljon ruukunsirpaleita, jotka sopivat hyvin vasta 1000- ja 900-luvuille, ja tätä seuraavalle ajalle. Rakennuksen alta paljastuu taas aikaisempaa asutushistoriaa ennen Daavidia. Tuona aikana kaupunki oli kanaanilaisten linnoitettu keskuskaupunki – tätä väitettä tukee esim. Egyptin El-Amarnasta löytyneet kirjeet, jotka ovat peräisin 1300 luvun puolivälistä eKr. Näissä kirjeissä Jerusalemia pidetään Kaanaan keskuskaupunkina. Jerusalemista on löytynyt tuolta ajalta eli 1300 – 1000 luvuilta paljon elämän merkkejä: saviruukun palasia, ruukunsirpaleita jne.
Tämä käsitys sopii hyvin yhteen Joosuan kirjan luvun 10 kuvauksen kanssa, jossa luvattuun maahan saapuvat heprealaiset joutuvat kanaanilaisten kaupunkikuninkaiden yhteishyökkäyksen kohteeksi. Näitä kyseisiä viittä Kaanaan suurinta kaupunkia johtaa Jerusalemin kuningas Adoni-Sedek.. Joos. 10:1, 3-5, ja ajankohtana ovat 1300/1200 luvun vaihteet.
Tuntuu ihan kuin olisin löytänyt taas jonkun uuden ulottuvuuden rakkaasta Raamatustani. Sitä enemmän sitä tutkii, sitä jännemmäksi se muuttuu.
perjantai 3. heinäkuuta 2009
Lomilla lompsutellen Galilean kukkuloilla ja laaksoilla
Terveisia Galilean rannoilta. Olen parasta aikaa Israelissa tutkimassa Galilean kylien raunioita. Tasta loytyy valaiseva linkki. Kirjoitan naista reissuista tarkemmin kun palaan Suomeen. Paivitan blogiani nyt vahan verkkaisemmin, koska olen kesalomalla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)