Jobin kirja on yksi maailman kirjallisuuden kauneimmista helmistä, näin moni kommentaari sanoo. Tämä kirja on myös jonkinlainen vastaus pahuuden ongelmaan. Teos kertoo harvinaisen hurskaasta miehestä, jota kohtaa kaikenlainen mahdollinen paha: lasten kuolema, omaisuuden ja terveyden menetys, ystävien häviäminen jne.. Tässä teoksessa on pari vaikeaa asiaa, joita olen miettinyt pitkään: minkä takia Jobin lohduttajat kuvataan tekopyhiksi ilkimyksiksi?
Luin teoksen ajatuksella läpi ja luulen ratkaisseeni arvoituksen osittain omalta osaltani tällä erää.. Perusongelma Jobin lohduttajien lohdutuksessa on se, että heidän on pakko löytää Jobin kärsimykselle jokin syy, ja tämän syyn he ajattelevat olevan jokin Jobin tekemä synti. Ideana on, että ’sitä niittää, mitä kylvää’, kuten jakeissa 4:6 – 11 annetaan ymmärtää. Nämä tekopyhät ystävät myös ajattelevat, että ’toivosi perustana on oman vaelluksesi puhtaus’. Tämä loogisesti johtaa ajatukseen siitä, että epätoivosi perustana ovat hairahduksesi, 4:6.
Jobia kohtaa ensimmäisessä luvussa neljä onnettomuutta. Hän menettää yhtenä päivänä lapsensa onnettomuudessa, 1:18 – 19, 21 - 22. Vähän tämän jälkeen ystävä lohduttaa Jobia kertomalla tyhmyrin kohtalosta, 5:1 - 6: ’hänen lapsensa jäävät apua vaille, heidän oikeutensa poljetaan maahan.’ Tyhmäkin tajuaa, että tuollaiset lohdutuksen sanat ovat kuin miekka kunnon miehen sydämeen. Toinen kova asia on se, että Jobille kerrotaan, että kaikki kääntyy kohta parempaan suuntaan, hän saa omaisuutensa ja kaiken menettämänsä takaisin: 5:17 – 27. Tässä ei viitata mitenkään siihen, että ’Herra asuu niiden luona, joilla on murtunut mieli’, Ps 34:19. Ajatuksena on, 8:5 – 6, että ’jos sinä nyt etsit Jumalaa.., niin hän – jos sinä todella olet puhdas ja suora – tarttuu asiaasi ja korvaa sinulle kaiken..’ Jobin elämässä kaikki menee yhtä syöksykierrettä alaspäin. Onko tämä siis todiste siitä, että Jobi ei ole puhdas, ja että hän ei ole suora? Tämä on iso ongelma ja myöhemmin Job sanookin epätoivoisesti Jumalalle, 16:8, että ’minun sairauteni nousi syyttämään, se todistaa minua vastaan.’
Viime sunnuntaina Mikaelin kirkossa saarnasi kirkkoherra Jouni Lehikoinen ja hän julisti lainaten erästä venäläistä kirjailijaa: 'mitä pimeämpi yö, sitä kirkkaammat tähdet. Mitä suurempi suru, sitä lähempänä Jumalaa.'
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos välittömästä palautteesta.