Abimessu oli eilen. Siellä annettiin siunas varsinkin niille, jotka näinä aikoina painivat yo-kirjoitusten kanssa. Siinä on jotain koskettavaa kun nuoria opiskelijoita tulee kirkkoon rauhoittumaan hetkeksi juuri ennen lukion finaalia. Sitä on se käytännön kristillisyys. Toivottavasti abimessusta tulee perinne. Tässä on messussa pitämäni puhe, joka nojautui teksteihin Joh. 14:26-27 ja Ps. 91:1-9:
Tuo kuulemamme evankeliumin teksti (Joh. 14:26-27) sopii aika hauskalla tavalla tähän abi-kirkkoon. Edessä on kokeet ja nyt oppilaat joutuvat pärjäämään niissä omillaan, ilman opettajan muistutuksia. Tässä vähän samankaltaisessa tilanteessa Jeesus puhuu Hengestä, näkymättömästä auttajasta, joka muistuttaa huonomuistisia oppilaita kaikesta siitä, mitä minä olen teille opettanut.
Velipoikani kirjoitti kaksi vuotta sitten ylioppilaaksi. Tämän jälkeen hän kulki sen aika tyypillisen tarinan mukaan parin mutkan kautta yliopistoon. Noina aikoina, kun hän luki yo-kirjoituksiin ja hermoili pääsykokeiden kanssa, hän mainosti minulle kirjaa, jossa opetettiin, kuinka voit harjoittaa muistiasi. Kirjan takakannessa kerrottiin, että sen oppien avulla keskiverto-oppilaan koulumenestys lähtisi varmaan nousuun. Näiden oppien avulla Magnan oppilaasta tulisi Eximian tai Laudaturin oppilas. Kyllä minäkin kouluaikoina mietin, miten voisin onnistua kokeissa paremmin, miten voisin muistaa tärkeimmät asiat, yksityiskohdat ja isot kokonaisuudet.
Kokeessa opettaja ei enää ole auttamassa, vaan pitää pärjätä omillaan. Jeesus tiesi, että hänen opetuslapsensa eivät olleet mitään ruudin keksijöitä, kirjanoppineita, vaan ihan tavallista kansaa. Ehkä juuri tämän vuoksi hänen piti luvata heille Pyhä Henki, joka muistuttaisi heitä kaikesta siitä, mitä hän oli heille opettanut (Joh. 14:26).
Jeesus lupasi näille kavereille sellaisen salaisen, näkymättömän, henkilökohtaisen koti-opettajan, joka jaksaa kulkea toivottomimmankin oppilaan rinnalla kovimmissakin testeissä, vaativimmissakin pääsykokeissa. Tuo Henki kertoi oikeat vastaukset ja muistutti Vapahtajasta. Tuon opettajan yksi tärkeimmistä opeista, mitä hän useimmiten kuiskasi oppilaiden korviin, oli, että: ’älä pelkää, sinun elämälläsi on merkitys, taivaan Isä rakastaa sinua, sinut on ennalta valittu ja kutsuttu.’ Tuo opettaja sai pinteessä olevan, muistokatkoksista kärsivän oppilaan kasvoille levollisen hymyn. Kyllä se tästä jotenkin onnistuu.
Tuo Henki kertoo siitä samasta asiasta, mistä Jeesus puhui: Taivaan Isän antamasta rauhasta, joka on erilainen kuin tämän maailman rauha. Miten ne ovat niin erilaisia? Taivaan Isän rauha ei perustu siihen, että meillä on ovissa tarpeeksi luotettavat lukot, tai siihen, että meillä on vahvat muurit rajoillamme. Maailmalla on sotilaita, joita kutsutaan rauhanturvaajiksi. Taivaan Isän rauha ei perustu siihen, että me olemme niin viisaita ja onnistuneita, että meidän ei pidä jännittää. Taivaan Isän antama rauha ei perustu koulumenestykseen. Se rauha, jonka Jeesus meille lupaa, on aivan erilainen. Hän lupaa meille turvapaikan, hän ikään kuin levittää siipensä sinun yllesi ja ’sinä olet turvassa niiden alla’. Ps. 91. Hän ei rakenna raudasta muuria, tai piikkilangoista suojaesteitä sinun ympärillesi, vaan hänen uskollisuutensa on muurina sinun ympärilläsi. Ps. 91. Hän on näkymätön suoja sinun ympärilläsi. Hän on tulimuurina sinun ympärilläsi. Hän lupaa, että se, joka sinuun koskee, koskee Jumalan silmäterään. Sak. 2:9, 12.
Jumalan antama rauha ja turva perustuu siihen, että hän rakastaa sinua. Siihen ei voi muuta kuin uskossa luottaa. Monet psykologit tietävät, että rakkaus on ihmiselle tosi tärkeätä. Se vapauttaa meidät olemaan enemmän sellaisia kuin pohjimmiltaan olemme. Rakkaus aktivoi aivoja luovuuteen, mielikuvitukseen. Se vapauttaa meitä pelosta, joka kahlitsee.
Hän, joka asuu ja elää Korkeimman suojassa, uskaltaa kohdata usein turvattomalta näyttävän tuntemattoman elämän tien, joka on meidän edessä. Hän, jolla on elämässään taivaan rauha, uskaltaa elää vaarallisessa maailmassa. Hän, jolla ei ole taivaan rauhaa, rakentaa itselleen suojamuurin raudasta ja omasta menestyksestä. Kohta hän huomaa, että hän on vankilassa oman suojamuurinsa keskellä. Hän on omalla voimallaan hankkinut itselleen elämänhallinnan, mutta tuon hallinnan keskellä hän on vankina. Herramme antaa meille toisenlaisen rauhan, toisenlaisen turvapaikan. Se johtaa meidät Jeesuksen ristin ja kuoleman kautta ylösnousemukseen, elämään ja vapauteen.
Muistuttakoon meidän taivaallisen Isämme Henki meitä aina näistä opettajamme opetuksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos välittömästä palautteesta.