Huhhuh mikä viikko. Aika paljon on tullut laulettua suvivirttä:) Meillä on aikalailla kevätpäättäjäistunnelma myös työpaikalla. Kesä on aika erilaista aikaa kun vaikka kevät.
Todistusten jako ja sen sellaista.
Tänään aamulla pidin kolmen koulun yhteisen kevätkauden päätosjumalanpalveluksen. Kirkko oli tupaten täynnä nuoria. Se on aina niiiin piristävää ja kivaa nähdä oppilaiden joukossa entisiä ja tulevia riparilaisiani. Puhuin nuorukaisille Sakkeuksesta ja laitan tähän pääpointtejani, mitä aiheesta ajattelen ja puhuin (suurinpiirtein). Tekstinä oli siis Luuk 19:1 - 10. Se kertoo Sakkeuksesta, eli siistä pahasta miehestä, joka juoksi ja kiipesi puuhun nähdäkseen Jeesuksen. Jotenkin voin nähdä itseni tällä hetkellä niin Sakkeuksen asemassa. Minäkin olen paha mies ja etsin kuumeisesti Jeesusta - ajattelivatpa muut mitä tahansa.
puhe runko jossain muodossa:
1) Paha mies. Tämä Raamatun kertomus on varmaan meille kaikille edes jotenkin tuttu. On helppo muistaa se kääpiömäisen pieni, mutta sisukas mies, joka kiipesi puuhun nähdäkseen Jeesuksen, joka kulki ihmisjoukon saartamana. Tämän miehen nimi oli Sakkeus. Hän oli erityinen mies. Hän oli alimittainen, ja hän oli halveksittujen publikaanien esimies, hän oli myös hyvin rikas. Hän oli ihmisten mielestä paha mies. Häntä sanottiin syntiseksi.
2) Valinta. Monta kertaa me ihmiset ollaan kaikenlaisten rajojen kahleissa. Olemme olosuhteiden vankeja. Ajattelemme, että koska minä olen sellainen ja tällainen onneton, niin minulle ei voi käydä näin ja noin onnellisesti. Itse ainakin muistan sen, että kun koulussa pelattiin jalkapalloa, niin olin aina yksi niistä viimeisistä, jotka haluttiin omaan joukkueeseen. Muut ihmiset ajattelivat Sakkeuksesta vähän sillä lailla, että hän on se tyyppi, jonka kanssa Jeesus ei haluaisi olla missään tekemisissä. Kuitenkin, kaikista ihmisistä Jeesus halusi tulla aterialle juuri Sakkeuksen kotiin. Jeesus yllätti kaikki. Sakkeuskaan ei varmaan ollut uskoa korviaan, silmiään. Muut ihmiset kyselivät hämillään: ’kuinka hän otti majapaikakseen syntisen miehen kodin?’
3) Liikkeessä sattuu ja tapahtuu. Fyysikot ovat monta kertaa viisaita miehiä ja naisia. Albert Einstein, joka keksi suhteellisuusteorian, on yksi sellainen. Hän kirjoitti kerran kirjeen pojalleen, ja tuohon kirjeeseen hän laittoi hyvän elämän ohjeen: ’elämä on kuin pyörällä ajamista. Pysyäksesi pystyssä, sinun on pysyttävä liikkeessä.’ Mielestäni tämä on juuri näin. Aina pitää olla toiveita ja unelmia, joita kohti ollaan menossa. Silloin elämä toimii, ja silloin siinä on jännitystä ja haasteita. Luulen, että tuo Sakkeus oli vähän tuollainen kaveri, että hän oli aina sopivasti liikkeessä. Hän uskalsi unelmoida, hän uskalsi elää. Sakkeus toivoi näkevänsä Jeesuksen, ja sen takia hän juoksi ja kiipesi sinne puuhun. Tuskin hän kuitenkaan edes villeimmissä toiveissaan oli uskaltanut toivoa, että tämä Jeesus haluaisi tulla hänen luo aterialle. Hänen luo – kaikkien hyvien ihmisten sijasta – juuri hänen luo.
4) Katso ongelmien yli. Sakkeuksen toiveen toteutumisen edessä oli kuitenkin ongelma tai monta ongelmaa. Ongelma johtui siitä, että hän oli liian lyhyt, ja ongelmana oli se, että hän jäi normaalimittaisten ihmisten selän taakse. Hän jäi heidän jalkoihin. Sakkeus ei kuitenkaan jäänyt tuijottamaan ongelmiaan eli muiden ihmisten selkiä, vaan hän kiipesi sinne puuhun ja katseli ongelmiensa yli. Tällä tavalla Raamatussa meitä kehotetaan katsomaan ongelmiemme yli eli kiinnittämään katseemme Jeesukseen.
5) Muutos. Meidänkään ei kannata tuijottaa epätoivoisina tai vihaisina meidän ongelmiamme, kun ne peittävät meiltä näköyhteyden. Jos me vain katsomme ongelmiimme, niin meistä tulee vihaisia ja surullisia ihmisiä. Kun me taas katsomme Jeesukseen, niin tapahtuu jotain ihmeellistä. Jeesus kutsuu ihmisiä vaikeista olosuhteista, ja hän saa muutettua roistot rehellisiksi, tuhmat kilteiksi, pahikset hyviksiksi, syntiset pyhiksi ja kuolleet eläviksi. Tuollaiselle ihan tavalliselle ihmiselle Jeesus sanoi: ’Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi.’ Emme me ole liian syntisiä, liian pieniä, liian nuoria, liian villejä, liian yksinkertaisia, liian vanhoja tai liian tuhmia hänelle. Hän itse sanoo: ’juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.’Muistetaan myös tätä Jeesuksen yllättävää hyvyyttä ja rakkautta tämän kesäloman aikana. Antakoon hän meille paljon iloa ja hyvää mieltä, ja jaetaan mekin sitä eteenpäin toinen toisillemme.
ps. Nyt siirryn siihen kertomuksen loppuosaan eli juhlimiseen. Tällaisen viikon jälkeen on hyvä bilettää. Lähden työntekijöiden kanssa gg'lle juhlimaan. Meillä on kreikkalainen illallinen.. Jipii!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos välittömästä palautteesta.